\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.12.2005 klo 02:50 Kaunis Aamu kirjoitti:
Jos yhteistyö ei toimi, jos kaikki sanomiset ymmärretään väärin eikä tapaaminen onnistu, on minun näkemys että isän ainoa keino on tämä: käräjöinti. Silloin ikävä kyllä mennään isoilla panoksilla liikkeelle.
Tuskinpa isän tarkoitus on vahingoittaa ketään. Minusta kuulostaa että isä haluaa vain kunnollisen tapaamisoikeuden lapsiinsa. Sihen hänellä isänä on oikeus.
En aina oikein ymmärrä, kuinka täällä on aina niin isä myönteistä porukkaa.Minusta taas kuulostaa siltä, että isä ei juurikaan ajattele lapsiaan, jos heti uuden naisensa kanssa pitää lapsia nähdä. On se vaan todella kumma, miksi ne uudet eivät voi pysyä taka-alalla edes jonkun aikaa.
On aivan liikaa vaadittu, sekä lapselta, että exältä, sulattaa tämä uusi heti. Ja sen verran voisi mieskin kunnioittaa ja ajatella muita kuin itseään. Minusta eroon pitää antaa aikaa sopeutumiseen ennenkuin uudet pöllähtävät kuvioihin.
Ja jos isä on suin päin lähdössä käräjille, niin silloin ei ainakaan lapsen etu ole ensimmäisenä tainnut mieleen tulla. Sen jälkeen yhteishuolto ei taatusti toimi. Raadollinen tosiasia. Ja miksi sen pitäisikään enää toimia.
Minä kyllä tiedän, kuinka sekaisin 3-vuotias voi mennä isän lähdön takia. Varsinkin jos isä siinä tilanteessa ei juuri alkuun pidä yhteyttä. Se ei ole vain pientä ikävää...
Ja on todella inhottavaa, kuinka joku alentaa lapsen tunteita sanomalla: että se on vain ikävää, ei sen kummempaa.
Minusta tällä ap:lla on täysi oikeus tunteisiinsa. Kyllä mieskin voisi hiukan joustaa ja pitää tämän uuden naisensa taustalla, kunnes tilanne rauhoittuu. Olkoot sitten loppuelämänsä miten lystää.
:flower: :hug:
Olen samaa mieltä kanssasi.
Muistan lapsuudesta miten KAMALALTA tuntui kun pienen lapsen silmin seurasin tilannetta jossa isä lähti, äiti itki illat ja yöt, isä haki tuttut tavarat nurkista ja minä vaan kiljuin ja huusin isää jäämään. Kyllähän sitä koitettiin selittää mutta 5v. ei oikein kyennyt niitä asioita käsittelemään. Muuta en ymmärtämään kuin, että jotenkin on asiat nyt tosi huonosti.
Isän haettua tavaransa hän tuli seuraavana päivänä hakemaan minua "kylään".Isän uudessa kodissa oli vieras nainen jolla oli suunnilleen minun ikäinen pikku poika.Isä oli iloinen ja lämmin, ihan erillainen kuin kotona minun ja äidin luona(niin pitkältä ajalta kuin itse kykenin muistamaan). Vieras nainen oli tehnyt ruokaa ja nyt olisi pitänyt käydä pöytään istumaan kuin perhe.
Minulla oli isää suunnaton ikävä. Muistan vain kuinka sekaisin tilaanteesta olin ja kuinka olisin halunnut löytää syyn tähän kamalaan tilanteeseen jotta olisin voinut korjata kaiken ennalleen. Kun näin nämä vieraat ihmiset lapsen päässä ajattelin välittömästi, että nyt löysin syyn. Ajattelin myös, että minussa oli jokin vika kun isä halusi vaihtaa minut toiseen lapseen. Kun näin vahingossa isäni suukottavan tätä uutta naista, muistan kuinka maailma romahti ja juoksin huutaen isän kimppuun.
Voin sanoa, että ero oli minulle rankka ja se olisi voinut olla helpompikin jos isäni olisi osannut yhtään ajatella enemmän lapsen ajatuksin tilannetta.
Tein kaikin voimin vierailuistani isän uudessa kodissa täyttä helvettiä. Uutta naista vihasin samoin hänen lastaan.
Isä erosi hänestä vuoden seurustelun jälkeen ja on myöhemmin sanonut, että taisi kysymyksessä olla sellainen lohdutus suhde eroon.
Luulen, että maltti on todellakin valttia näisäkin tilanteissa. Se on varmasti etu kaikkien kannalta tulevaisuutta ajatellen.
Lapsi suhtautuu paremmin isän uuteen puoliskoon sekä kotiin ja kyllähän se varmaan isän ex-vaimokin suhtautuu paremmin uuteen tuttavuuteen kun kaikki ei tapahdu yhteen syssyyn. Eihän tahdikkuudesta aikuistenkaan kesken mitään haittaa ole. Varmasti hyvällä alulla on suuri merkitys jatkolle. Kuitenkin tilanne on kipeä alkuunsa isälle ja exälle. Voi tietenkin olla uudelle vaikea ymmärtää miksi ei voida vaan käyttäytyä kuin aikuiset ilman mitään pelleilyä ja katkeruutta. Ei se vaan ole niin helppoa kun tilanne on vielä niin tuore.
Itseänikin naurattaa ja nolottaa tuo alkuaikojen(omassa erossa) pelleilyt ja tällä hetkellä on vaikea käsittää miksi silloin sanoi niin, teki niin jne..
Mikä sitten on sopiva aika? En minä ainakaan osaa tarkkaa aikaa sanoa. Se on varmaan lapsi kohtaista. Ehkä niin kauan kun lapsi "oireilee" eroa eniten olisi hyvä pyhittää sille, että lasta totetaan ajtukseen erosta ja siihen, että isä ei ole kadonnuut mihinkään elämästä. kun lapsi vaikuttaa siltä, että perusturvallisuus on palautunut voisi lapsi tutustua uuteen "ystävään". Sitten jonkun ajan päästä voisi hellästi valaista tämän uuden ystävän roolia isän elämässä.
Aikaahan nämä erot vaatii joka tapauksessa joten hiljaa hyvä tulee..
Tietty jos ero on tapahtunut jo kauan ennen on tilanne erillainen..