Miksi vanhempien täytyy aina puuttua ...

[taustalla]

lasten avioeroon ja syyttää toista siitä?

Miehen kanssa keskusteltiin ja päätettiin yhdessä että tulee ero. Edes mies ei arvannut että sen äiti yrittäisi mustamaalata minut lasten ja muiden nähden. Äitini rupesi alussa antamaan neuvoja mutta sanoin hänelle ettei se ole sen asia mitä ja miten teemme.

Pojan juhlissa anoppi ilmoittii suoraan että minä olen syyllinen avieroon. Samalla hän ilmoittii että löytää keinon saada lapset pois luotani. Vaikka ex riitelee anopin kanssa koko ajan mutta anoppi ei kuuntele ketään.

Nyt hän on yrittänyt kaikenlaista.
- Tyttö itse halusi lähteä mun kanssa uimaan vaikka tiesi että menisi mummon kanssakin. Ollaan nimittäin käyneet 2-3 kertaa viikossa uimassa. Anoppi pisti mun piikiin ettei voi lähteä tytön kanssa uimaan kun minä olen jo käynyt sen kanssa.

- Kerran tulin kotiin ja anoppi odottii minua. Hän haki polkupyrät, jotka on ostanut lapseille. Kun ex ei suostunut ottamaan takaisin niin hän suuttui minulle. En minäkään ottanut niitä enää takaisin.

- Lapseilla on ehjäät ja puhtaat vaatteet, syövät terveellisesti, ovat terveet. Nyt anoppi uhkasi ilmoittaa sossuun että lapseilla on huonot oltavat.

- Tänään ex soittii ja kertoi että sen äiti vaatii että lapseille tehtäisi isyystestin. Ex:sta se oli naurettavaa ajatus.

Miksi täytyy pilata meidän välit vaikka emme asuisi yhdessä?
Mitä järkeä pistää lapset asumaan johonkin vaikka äiti pystyy ja osaa huolehtia lapseista?
Eivät kaikki avioparit elää yhdessä loppuun elämän asti.

 

[taustalla]

Minäkään en ymmärrä millä oikeudella vanhemmat puuttuvat aikuisten lastensa ratkaisuihin. Teidän tapauksessanne kun vieläpä pystyitte eroamaan sovussa, eikä lapsi joutunut välikäteen tms. Uskomaton ihminen tuo anoppisi! Millaiset välinne olivat aikaisemmin? Hän kun ei näköjään edes yritä saada teitä palaamaan yhteen, vaan ainoastaan kiusata sinua (ja sen kautta näköjään lapsenlastaankin, vaikkei sitä ehkä tajua).
Minun mieheni oli aikoinaan se, joka liitostaan halusi lähteä (Oli alusta saakka pitänyt avioliittoa virheenä, mutta kun rupesi etsimään asuntoa, silloinen vaimonsa ilmoitti olevansa raskaana, ja mies jäi lapsen vuoksi. Vaan lopulta halusi kuitenkin eron, ei lapsi liittoa pelastanut.) Mieheni vanhemmat eivät hyväksyneet eropäätöstä ollenkaan. Isänsä yritti väkisin pakottaa miehen palaamaan uhkailemalla kostotoimenpiteillä ja haukkumalla. Hullujen huoneelle kuulemma olisi pitänyt passittaa! Vaan eipä miehen isä tuon ex-vaimon kanssa joutunut elämään! Kerran kävikin sitten niin, että isä pääsi todistamaan akan "kohtausta" ja käänsi kelkkansa. Ei kuulemma kukaan sellaisen naisen kanssa elämään pystyisikään... Ero oli silti mieheni vanhemmille niin kova pala, että kun minä tulin kuvioon mukaan, he teeskentelivät vaikka kuinka pitkään (vuosia), ettei minua ole olemassakaan.
Mieheni on edelleen vanhemmilleen hyvin loukkaantunut, koska anteeksipyyntöä ei ole isänsä suusta kuullut (kostotoimet joilla uhkaili, olivat kuitenkin aika rankkoja). Tulikin mieleen, että kuinka sinun miehesi äitiinsä tällä hetkellä suhtautuu? Todettakoon vielä, että mieheni exän vanhemmat sen sijaan olivat järkeviä ja sanoivat heti, etteivät aio asiaan puuttua. Pisteet heille.

 

[taustalla]

Anoppi ei hyväksynyt koskaan että olen sen pojan elämässä. On ollut aikaisemminkin riitoja hänen kanssa. Nyt ex ei voi olla samassa huoneessa oman äidin kanssa. Ex välillä ei vasta edes puhelimeen kun anoppi soittaa. Koko ajan riitelevät kaikesta.