HUOM EROPERHEET! Miten teillä sujuu viikko isinluona/viikko äidinluona- systeemi?

["elli"]

Meillä on ollut tämä järjestely nyt 5 vuotta ja tähän asti sujunut vaihtelevalla menestyksellä, mutta nyt alkaa tuntua että jatkuvalla syötöllä on riitaa ja pahaa mieltä. Tuntuu että lapsi kotiin(meille) tultaessa on ihan vieras ihminen. Isin luona saa kaiken periksi, mitään ei tarvitse tehdä jos ei halua, hampurilaisella käydään joskus parikin kertaa viikossa, omaa huonetta ei tarvitse siivota ja elämä on kaikinpuolin rentoa. Mun, äidin, luona sitten pitää oma huone siivota iltaisin, kävellä kauppaan(ei mennä autolla), maistaa ja syödä kaikkia ruokia ja totella vanhempaa. Meillä minä en kysy mitä haluat ruuaksi, mitkä vaatteet haluat laittaa päälle, vaan meillä mennään vielä niin kuin vanhempi sanoo. Katson myös että alusvaatteet vaihdetaan joka päivä, korvat on puhtaat, kynnet leikattu ja hiukset on siistit. Pidän myös lapset vaatteissa. Ostan uusia lkkun edelliset käy pieniksi ja katson että vaatteet on ehjiä ja siistejä. isin luona ei näistä huolehdita vaan vastuu tästä on siirretty äidille.

On todella raskasta ottaa lapsi vastaan kotiin kun viikko alkaa AINA kiukuttelulla. Miksi pitää tehdä niin ja miksi näin. On ristiriitaista kun odottaa lasta kotiin ja toinen alkaa kiukuttelun heti. ARRRRGH! Onko muita joilla vastaavia kokemuksia/neuvoja.

 

[Ken guru]

Varmasti kaikkein pahinta ja sekavinta lapselle. Ei kai periaatteessa voi puuttua siihen, miten toisen kotona toimitaan, mutta olisihan se nyt kaikille parasta että olisi edes jotain yhtenäistä säännösissä. Samaa lasta kun kasvatatte. Toivottavasti saat täältä hyviä neuvoja, itse en osaa paljoa auttaa. Jos vaan jotenkin yrittäisitte keskustella keskenään?

Meillä ihan samassa huushållissakin kasvattaen sovitaan yhdessä että miten tomitaan, jos ja kun välillä ollaan eri mieltä asioista.

 

["Inkivääri"]

Meillä ollut aM käytäntö suurinpiirtein saman ajan. Kyllähän se menee oikeasti niin, että esim vaatehuolto kaatuu nelposti toisen niskaan ja se on minusta ihan ymmärrettävää - eihän ole mitään järkeä hankkia esim uusia takkeja kumpaankin kotiin yhtä aikaa. Se ärsyttää toki, etä uudet vaatteet jää helposti sinne isin luo, ja sitten taas mietitään että mitäs äidin luona puetaan. Tähän en osaa muuta neuvoa kuin että neuvotteluja isin kanssa ja tarpeeksi usein uusia vaatteita - H&M:n hintaan! Kallista ei kannata ostaa ja jos on jotain erityisvaatetta, niin sen palautuksesta on itse huolehdittava.

Kyllähön tuo vestissi oli kuin oma kirjoittamani, jännö miten just ne korvan putsauksetkin kaatuu aina toisen niskaan! Itse koen että viikko-viikko systeemi on huono omalta kannaltani, mutta toisaalta millä perusteella menisin kieltämän lapsilta isin kanssa oloa? Sillä ettei isi leikkaa kynsiä? Pitää vaan niellä kiukku... Meillä ei makseta elareita puolin eikä toisin, minä saan lapsilisät ja hankin koulussa tarvittavat urheiluvälineet, pyörät, vaatteet ja maksan puhelinlaskut.

Itseäni tökkii suunnattomasti sekin, että exä harrastuksensa takia lykkää lapsia mulle paljon enemmän kuin mun "kuuluisi" lapsia pitää, mutta olen sitten kääntänyt ajatuksen niin, että itsehän hän häviää kun harrastus menee lasten edelle. Lapset tuntuvat kokevankin, että minun kotini on se "oikea" koti, kun taas toinen paikka on se "isin luona". Ja kotiinsa saavat lapset toki aina tulla, vaikka sama sääntö ei isin luona pädekään, eli mun menot (esim sairaalareissu tulossa) ei ylläkään tärkeydessä exän harrastuksen rinnalle. Hankin hoitajat sitten muualta!

Tsemppiä!

 

["Inkivääri"]

Kauheesti kirjoitusvirheitä, yritä saada tolkkua!

 

["vieras"]

joo, ei minäkään kestäisi mutta minkäs teet..

 

["Vieras"]

Tuosta ei kokemusta, mutta aikoinaan sama peli oli jo viikonloppuvierailujen jälkeen. Se vaan oli kestettävä.

Voihan kysyä isältä, onko hänellä joku kiire tai kriisi tai sairaus kun ei ehdi ja pysty lapsesta huolehtimaan. En kyllä lähtisi itse ehdottelemaan systeemin vaihtoa, mutta voihan olla että isä toivoo muutosta, mutta ei kehtaa ottaa asiaa esille.

 

["elli"]

Kiitos viesteistä=) Meillä ei myöskään makseta mitään elareita ja lapsilisä jaetaan. Mä olen pääsääntöisesti hommannut lapsen ulkovaatteet. Ne on yhteiset. Sisävaatteet on kummassakin paikassa omat. Tosin isin luona nyt paljon pieniä vaatteita ja huomaan että kaikki sopivat vaatteet kulkeutuvat sinne pikkuhiljaa ja mä huomaan että kaappi meillä täysi pieniä vaatteita. meillä isi ei harrasta, mutta työpöivät venyvät välillä tosi pitkään. Eli lapsi on toisen viikon kokonaan täällä mun luona. Sitten isin viikolla lapsi tulee koulusta tähän ja isi hakee kun töistä pääsee. Välillä klo 19 aikoihin. Isillä olo jää nyt melko lyhyeksi kun isi paljon töissä.

 

["elli"]

Uskon että lapsi kiukuttelee jo senkin takia täällä kun on niin vähän isänsä kanssa. ja suurimman osan ajastaan on mun luona niin ei kai sitä isille ensimmäisenä aleta kiukuttelemaan. Kaikki paska vaan kaatuu äidin niskaan. Mua kyseenalaistaa kokoajan. Tuntuu välillä niin raskaalta vaikka lapsellekkin epäilemättä hankala tilanne.

 

[creme_b]

Mä voin kertoa kokemuksia "isän puolelta" (olen isän puoliso, viikko-viikko-systeemi ollut jo kohta 10 vuotta). Erotessa pojat olivat 6- ja 5-vuotiaat, jolloin lääkärissä käynnit, vaatehuolto, korvien putsaukset ym. lankesivat kyllä enimmäkseen äidille. Isä yritti kyllä muistaa ja pitää huolta, mutta näköjään se vaan on äidille luontaisempaa... Kun minä tulin kuviohin (n. vuosi eron jälkeen) mies luovutti ilomielin vaatejutut sun muut mulle, ja mikäs siinä. Missään vaiheessa ei ole ainakaan meillä ollut kyse siitä, etteikö mieheni välittäisi tai haluaisi pitää lapsia, miehille vaan yleisesti tuntuu olevan muut asiat tärkeämpiä kuin vaikkapa se, kuinka kauan hampaita pitää harjata tai miten ravintorikasta evästä syödään iltapalaksi. Huomaan tuon yhteistenkin lasten kanssa - minä olen tarkempi ja nipo, mies menee fiilispohjalta.

Mun vinkki on, että juttele exän kanssa - ei syyllistävästi, vaan mieluummin vaikka niin, että "voisitko ottaa vastuullesi..." tai jotain. Tsemppiä, kuvio varmasti lähtee muotoutumaan tuosta, kunhan lapsikin kasvaa. Meillä nyt miehen lapset siis 14- ja 16-vuotiaat ja systeemi toimii hyvin - myös lasten äidin mielestä.

 

[Nona76]

Meillä myös tämä käytäntö. Jo 7 vuotta. Toimii välillä huonosti. Lapset jo murrosikäisiä nuoria ja heille tämä järjestely on ollut tärkeä. Kun lapset olivat pienempiä ongelmia oli enemmän hakujen ja vientien kanssa. Nyt jo kulkevat omin nokkineen paikasta toiseen. Asutaan lähekkäin niin tämä mahdollista. Elareita ei meilläkään makseta. Lapsilisät tulevat mulle ja hommaan lapsille pääsääntöisesti vaatteet. Isommissa hankinnoissa isä mukana. Harrastukset ollaan maksettu puoliksi.
Ainoa miinus on se että vaatteet/tavarat ovat aina väärässä paikassa. Lisäksi isä epäsiisti ja se heijastuu myös meillä kotona. Eivät viitsisi huolehtia huoneidensa siisteydestä.

 

["elli"]

Mun mielestä tämä viikko-viikko systeemi on hyvä jos vaan toimisi kunnolla. Olen keskustellut esim. vaatteista useaan otteeseen tuloksetta. On todella noloa soitella perään, että missä on ne vaatteet jotka vasta viimeviikolla ostin kun vaihdossa tänne tulee 10cm liian pienet collarit. Sitten kun kyselet niin saat päänpyöritykset ja hymähtelyt niskaasi. Mitä sä nyt yksistä vaatteista niuhotat-tyyliin. oon yrittänyt olla valittamatta, mut mitta toisinaan täyttyy.
Isällä on uusi vaimo ja lapsia ja uusi vaimo tuntuu heillä hoitavan vaatehankinnat. Mut meidän lapsen vaatteita sinne ei ilmeisesti hankita.

 

[creme_b]

[QUOTE="elli";26183875]Mun mielestä tämä viikko-viikko systeemi on hyvä jos vaan toimisi kunnolla. Olen keskustellut esim. vaatteista useaan otteeseen tuloksetta. On todella noloa soitella perään, että missä on ne vaatteet jotka vasta viimeviikolla ostin kun vaihdossa tänne tulee 10cm liian pienet collarit. Sitten kun kyselet niin saat päänpyöritykset ja hymähtelyt niskaasi. Mitä sä nyt yksistä vaatteista niuhotat-tyyliin. oon yrittänyt olla valittamatta, mut mitta toisinaan täyttyy.
Isällä on uusi vaimo ja lapsia ja uusi vaimo tuntuu heillä hoitavan vaatehankinnat. Mut meidän lapsen vaatteita sinne ei ilmeisesti hankita.[/QUOTE]

Joo, muistan kyllä tämän vaiheen sillon, kun lapset olivat vielä pienempiä. Tuo on kyllä hankalaa, kun ei haluaisi laittaa lasta missään "rytkyissä" menemään. Ehdota, että kasaavat kaikki lapsen pienet vaatteet johonkin laatikkoon ja myy sinä ne kirppiksellä tms. ja osta tilalle sopivia? Minkä ikäinen lapsi muuten?

 

["Inkivääri"]

Olisiko järkeä ohjata koko lapsilisä jommallekummalle ja vastuuttaa tämä sitten vaatehankintoihin kokonaisvaltaisesti? Minua välillä ärsyttää tosiaan suunnattomasti tuo vaatehommeli, mutta sitten ajattelen, että montako vaatekappaletta esim. lapsilisällä saa ja totean, että helpompi mun on käydä ostamassa uusi vaate kuin pilata sen vuoksi suht toimivia välejä exään.

Me päätettiin lisäksi laittaa kumpikin pari kymppiä / kk yhteiselle tilille, ja sieltä sitten voi sovittaessa ottaa rahaa esim toppatakkien ostoon tai fillarin korjaukseen tms isompaan äkilliseen menoon, tosin siinäkin tuntuu että exä tarttee sieltä rahaa johonkin 20 euron ostokseen kun taas minä maksan isommistakin kuluissa yleensä suuremman osan itse ja hätätapauksessa sitten otan muutaman kympin tililtä. Mutta toisaalta tällainen neutraali hätärahasto on ok, kun ei ala niuhottamaan pienistä - esim mahdollistaa sen, että isi ja äiti ostavat lapsille synttärilahjaksi uutta puhelinta tms. kun sen osto voidaan sopia yhdessä ja rahat löytyy ko. tililtä - jos ei, niin kumpikin voi laittaa sinne esim 50e ja kumpikin näkee tilin ja voi todeta että raha on sinne mennyt ja sitten sietlä on lähtenyt sovittu summa puhelimen ostoon. Aika kätevä systeemi minusta.

 

["elli"]

hyvä systeemi mutta ei toimi meillä. Meillä lapsilisän yh-korotuskin pistettiin puoliksi... nyt kun oma mieskin asuu meillä niin korotusta ei enää luonnollisesti saa. Olen ajatellut etten rahasta napise, ainakaan miehelle. Itseäni se suututtaa, mutta painan sen villasella. Nyt oli vaan pakko avautua ja kysyä täällä miten muut perheet tilanteet hoitaa. Tilanteessa kaikista inhottavinta on se että ne meidän vaatteet ei kulkeudu enää takaisin. Jos meille tänne tulee isän ostamia vaatteita niin pistän ne pussiin pestyäni ne ja annan iskän mukana kkun tulee viikon lopulla takaisin. Tällä systeemillä meidän vaatekaappi tyhjenee... Ja mä en todella haluaisi että lapsi menee pienissä/rönttökuteissa kouluun. Pihavaatteina on hyviä, muttei kouluvaatteina.

 

["elli"]

ja muutenkin toi asioiden leväperäisyys ottaa aivoon. Mun mielestä 8v pitää olla selkeät säännöt. Lisäksi noin ison on hyvä opetella jo tekemään jotain pieniä hommia. Esim. roskien vientiä, astianpesukoneen tyhjäämistä ym.

 

["elli"]

On raskasta olla se vanhempi joka yrittää pitää kuria ja järjestystä yllä. Välillä tuntuu että antaa olla, en jaksa yksin, mutta sitten taas ajattelen että en anna periksi.

 

["Vieras"]

[QUOTE="elli";26184543]On raskasta olla se vanhempi joka yrittää pitää kuria ja järjestystä yllä. Välillä tuntuu että antaa olla, en jaksa yksin, mutta sitten taas ajattelen että en anna periksi.[/QUOTE]

Helpommalla sen kurin ja järjestyksen kanssa pääsee. Tietääkö lapsen isä, mitä kaikkea kotihommia lapsi osaa?

 

[meillä]

On ollut viikko viikko vasta 7kk. Mutta lapsella on molemmissa kodeissa omat vaatteet. Ainoastaan päällysvaatteet on jotka kulkee.
Sanaton sopimus myös, että lasi vaihtaa samoissa vaatteissa kotia, juurikin siksi kun huomasin että vaattet jää sile tielleen olen siis pukenut aina samat päälle takaisin isälle mennessään. Lähinnä paita ja verkkarit sukilla ja pikkareil ja t paidoil niin väliä.
Lapsen kulut menevät puoliksi. Siis lääkkeet ja ulkovaatteet ja kengät. Molemmat taasen huolehtivat omissa kodeissaan lapsen verusvarustuksesta itse omilla rahoillaan.
Vaihto on hoidosta, ei tartte kohdata.
Rypea laittaa samat vaatteet aina takaisin isälle siirtyessä, siis samat joilla tulikin isältä...
Sääntöihin en osaa sanoa muuta kun ole johdonmukainen äidin ja sinun kodissa eletään näin ja piste. Lapsi sen hyväksyy kyllä, varmasti nyt on tullut siihen ikään että kyseenalaistaa asioita ja osaa verrata äidin ja isän sääntöjä. Menee ohi ihan varmaan, kunhan et lähde mukaan siihen.
Voimia!