V
"vieras"
Vieras
Kun sattui kumma juttu töissä..
Jotenkin jo aikaisemmin, ennen tämän ihmisen tapaamista, mä "tiesin" että tää ihminen on jotenkin erilainen kuin muut asiakkaat. Tapaamisaamuna mä laittauduin poikkeuksellisen huolellisesti, mikä sinänsä on ihan typerää. Ja heti kun tää ihminen saapui, jotain erityistä oli ilmassa. Mä hymyilin kuin naantalin aurinko ja hänenkin kasvonsa sulivat samanlaiseen virneeseen. Huomasin että useampaan otteeseen tämä ihminen vilkuili mua salaa, kerran jopa jäi kiinni tuijottamisestaan mutta ei kääntänyt katsettaan pois. Ja mä hymyilin itsekseni kuin typerä pikkutyttö.
Ja yhdessä kohdassa tää mies jättäytyi mun toimistooni kuin jotain varten, mutta meidät keskeytettiin samantien kun työkaveri rynni sisään. Siis en nyt tarkoita että mitään fyysistä ois tapahtunut, mutta ehkä jotain tiedustelua kahvittelusta tms.
Mutta se tilanne meni siis siinä sitten.
Ja mua on vaivannut tuon jälkeen koko juttu. En mä tuolleen suhtaudu mun asiakkaisiini, en todellakaan. Miksi tää oli poikkeus? Oliko siinä tosiaan molemminpuolista se ihmeellinen tunne ja perhoset vatsanpohjassa, vai kuvittelinko mä vain? Voiko tuommoista tapahtua?
Pallo on miehellä.. hän tietää mun nimen ja työpaikan, joten tietää mistä mut tavoittaa jos niikseen tulee. Tosin hän ei tiedä olenko vapaa vai varattu, joten se saattaa olla este. Vaikka toisaalta järjen ääni mussa sanoo, että mä oon typerä. Kuvittelin vain.
Vai kuvittelinko? Onko kenellekään käynyt näin?
Jotenkin jo aikaisemmin, ennen tämän ihmisen tapaamista, mä "tiesin" että tää ihminen on jotenkin erilainen kuin muut asiakkaat. Tapaamisaamuna mä laittauduin poikkeuksellisen huolellisesti, mikä sinänsä on ihan typerää. Ja heti kun tää ihminen saapui, jotain erityistä oli ilmassa. Mä hymyilin kuin naantalin aurinko ja hänenkin kasvonsa sulivat samanlaiseen virneeseen. Huomasin että useampaan otteeseen tämä ihminen vilkuili mua salaa, kerran jopa jäi kiinni tuijottamisestaan mutta ei kääntänyt katsettaan pois. Ja mä hymyilin itsekseni kuin typerä pikkutyttö.
Ja yhdessä kohdassa tää mies jättäytyi mun toimistooni kuin jotain varten, mutta meidät keskeytettiin samantien kun työkaveri rynni sisään. Siis en nyt tarkoita että mitään fyysistä ois tapahtunut, mutta ehkä jotain tiedustelua kahvittelusta tms.
Mutta se tilanne meni siis siinä sitten.
Ja mua on vaivannut tuon jälkeen koko juttu. En mä tuolleen suhtaudu mun asiakkaisiini, en todellakaan. Miksi tää oli poikkeus? Oliko siinä tosiaan molemminpuolista se ihmeellinen tunne ja perhoset vatsanpohjassa, vai kuvittelinko mä vain? Voiko tuommoista tapahtua?
Pallo on miehellä.. hän tietää mun nimen ja työpaikan, joten tietää mistä mut tavoittaa jos niikseen tulee. Tosin hän ei tiedä olenko vapaa vai varattu, joten se saattaa olla este. Vaikka toisaalta järjen ääni mussa sanoo, että mä oon typerä. Kuvittelin vain.
Vai kuvittelinko? Onko kenellekään käynyt näin?
