Tää painoasia on tabu. Mä olen ollut pidemmän aikaan huolissani meidän esikoisen syömisestä, siis ihan ruoan, leivän jne tavallisen, en herkkujen: en koskaan punnitse lapsia, ei meillä ole edes vaakaa, mutta näen että tyttö reagoi herkästi liikaan syömiseen. Otin asian puheeksi lääkärissä, ja lääkäri oli mun kanssa samaa mieltä, rajoittaa pitää nyt, muuten meillä on syömisongelma tulevaisuudessa varmasti. Tavat tietysti pitää olla ongelmat. Ennen tätä tulin lynkatuksi täällä, äitini toimesta, ystävien toimesta, vähän joka taholta: jos puutut, siitä tulee varmasti anorektikko!! Tai sitten bulimia!! Saa itsetunto ongelman, ryhtyy kapinoimaan teini-iässä!!
Mä en ole samaa mieltä siis, ja olen onnellinen että lääkäri oli mun kanssa samalla linjalla. Otti tytöstä mitat ja myönsi, että yläkäyrillä mennään, mikä ei ollut mulle yllätys.
Ja mun anoppi on juuri sitä lajia, jonka luona saa syödä herkkuja niin kauan, että oksentaa. Eikä mun lapset ole ikinä oppineet herkuista kieltäytymään: on kyllä yritetty opettaa. Eli ymmärän ihan täysin.