Huomenta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
”talot huokuvat historiaa.”
Kävelimme merenrantaa, ja sitten puiston poikki. Minulta kysyttiin olenko lukenut kirjailijan kirjoja, jonka muistomerkki on lammikon vieressä.
Kuukausi myöhemmin googletin naisesta tietoa. Hän oli halunnut testamentata huvilansa kaupungille, mutta siihen ei suostuttu poliittisista syistä. Nainen suivaantui, ja määräsi talon purettavaksi. Ennen purkua joku valokuvasi talon sisätilat.
Joka paikassa on tontteja, joissa on ränsistynyt talo tai vain osa kivijalkaa.
Vuosikymmeniä sitten kotini lähistöllä oli pieniä omakotitaloja, joissa asui vanhuksia hoitaen ohikulkiessani pihaansa, tai istuen omenapuun alla, jonka ympärillä oli maahan varisseita omenia. Nyt tonteilla on upeita uusia taloja tai täysin entisöityjä piparkakkutaloja. Kaikki on kuin postikortissa, mutta mitään elämää ei näy pihoilla ja ikkunoissa.
Ihmisten päihin on iskostettu, että elämä pitää olla kuin Avotakan sivuilla.
Sain lahjaksi ranskalaisia sisustuslehtiä. Viipyilen lehtien sivuilla, ja kuvittelen millainen elämäni olisi ollut, jos olisin elänyt siellä. Uutiskuvissa näytetään Etelä-Ranskan tulvia. Videossa myyjä siirtelee kaupassa tavaroita, ja kahlaa lattian vedessä. Tykkään seurata arkista ja tavallista elämää. Kun olen käynyt upeissa paikoissa, pieni ja vaatimaton elämäni on sitäkin ihanampaa.
Googlettamalla myös selvisi, että tällä palstalla mainitsemani ihana ravintola Pariisissa on suljettu. Sain jutusta käsityksen, että aikansa kutakin.
Nettijutussa omistaja neuvoi, että asiakkaiden pitää muistella ihania hetkiä ravintolassa.
 
”talot huokuvat historiaa.”
Kävelimme merenrantaa, ja sitten puiston poikki. Minulta kysyttiin olenko lukenut kirjailijan kirjoja, jonka muistomerkki on lammikon vieressä.
Kuukausi myöhemmin googletin naisesta tietoa. Hän oli halunnut testamentata huvilansa kaupungille, mutta siihen ei suostuttu poliittisista syistä. Nainen suivaantui, ja määräsi talon purettavaksi. Ennen purkua joku valokuvasi talon sisätilat.
Joka paikassa on tontteja, joissa on ränsistynyt talo tai vain osa kivijalkaa.
Vuosikymmeniä sitten kotini lähistöllä oli pieniä omakotitaloja, joissa asui vanhuksia hoitaen ohikulkiessani pihaansa, tai istuen omenapuun alla, jonka ympärillä oli maahan varisseita omenia. Nyt tonteilla on upeita uusia taloja tai täysin entisöityjä piparkakkutaloja. Kaikki on kuin postikortissa, mutta mitään elämää ei näy pihoilla ja ikkunoissa.
Ihmisten päihin on iskostettu, että elämä pitää olla kuin Avotakan sivuilla.
Sain lahjaksi ranskalaisia sisustuslehtiä. Viipyilen lehtien sivuilla, ja kuvittelen millainen elämäni olisi ollut, jos olisin elänyt siellä. Uutiskuvissa näytetään Etelä-Ranskan tulvia. Videossa myyjä siirtelee kaupassa tavaroita, ja kahlaa lattian vedessä. Tykkään seurata arkista ja tavallista elämää. Kun olen käynyt upeissa paikoissa, pieni ja vaatimaton elämäni on sitäkin ihanampaa.
Googlettamalla myös selvisi, että tällä palstalla mainitsemani ihana ravintola Pariisissa on suljettu. Sain jutusta käsityksen, että aikansa kutakin.
Nettijutussa omistaja neuvoi, että asiakkaiden pitää muistella ihania hetkiä ravintolassa.
Selasin eilen vanhoja sähköposteja yli 10 vuoden takaa. Yhdessä sähköpostissa on kuva tässä viestissä mainitsemastani kahvilasta Pariisissa. Olin ottanut kuvan kahvipöydän edestä.
 

Yhteistyössä