Huono äiti kaipaa ohjeita miten ottaa itseään niskasta kiinni!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "janni"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En missään nimessä ajattele, että päiväkoti tekisi lapselle pahaa. Ehkä kuitenkin olen niin suomalainen, että ajattelen lapselle olevan mieluisinta olla kotona omien vanhempien ja sisarusten kanssa. Itse lapsena rakastin kotihoitoa, kun sisarukset olivat vauvoja.
Oma lapseni näyttää rakastavan jokaista hetkeä, jona touhuamme yhdessä ja mikäli tulisi toinen lapsi, taatusti jäisi esikoinen kotiin. Tämän vakuuttavampia perusteluja mulla ei ole esikoisen kotihoidon puolesta.
Niin ja sanon vielä, ettei toista lasta meille ole tulossa ennen kuin päivittäiset hiekkalaatikkotouhut tuntuvat asialta, jonka voisin kestää :D

Mina voin suoraan myontaa ettei minusta ole istumaan hiekkalaatikolla paivittain, joten meidan tapauksessa isomman lapsen on hyva kayda paivahoidossa. Ja taallahan se on tosiaan ihan normi.
 
[QUOTE="vieras";28129351]No asun ulkomailla, eikä täällä tulisi mieleenkään että 5-vuotias olisi kotona, ja siis ihan Pohjoismaassa asun. Onko jotain syytä miksi 5-vuotiaan pitää olla kotona?[/QUOTE]

Mielestäni ihan yhtä paljon kuin miksi pitäisi olla hoidossa? Jos siis äiti on kuitenkin kotona pienemmän kanssa.
 
Mä tiedän kokemuksesta ton fiiliksen...

Mulla auttoi ainakin se että en enää vaatinut itseltäni "täydellisyyttä". Laskin siis omaa vaatimustasoani: mitä sitten jos syödään jotain valmista? Mitä sitten jos koti on ihan mullin mallin? Mitä sitten jos ei mennäkkään pihalle?

Sitten kun mikään noista ei ollut pakko tehdä listalla, tai olivat ainakin tee kevennetysti listalla, niin yhtäkkiä rupesikin kiinnostamaan ruoan laitto, siivous ja ulkoilu. Mulla siis se pakko oli paha ja sitä pahensi vielä se minkä tasoisia tuloksia itseltäni vaadin. Kun lopetin vaatimisen niin tulokset nousivat yli aiempien vaatimusten.
 
5v osapäivä-hoitoon tai sitten vaan raahaat sen joka päivä aamupäiväkerhoon. Tuon ikäinen tarvii kaveriks muutakin kun telkkarin ja haamuna kulkevan äidin. Riko päivä edes jonkinlaisella tekemisellä esim. yhtenä päivänä käytte kaupassa ja jos lapsi sillä retkellä haluaa jäädä leikkimään pihalle niin mihinkäs sulla on kiire, anna jäädä. Toisena päivänä vaikka paistatte lettuja tai kututte tuttuja joilla myös lapsia kotona leikkimään teille (etkä ala puunaamaan mökkiä niitä varten, kaverit ymmärtää kyllä), yhtenä päivänä käytte vaikka mummin luona (saat itsekin levähtää kun mummi pitää silmällä lapsia) jonakin päivänä voitte yhdessä maalailla tai muovailla...siis jotain ihan arkistakin juttua, millä vaan rikot tuon tylsän telkun tuijotuksen. Kannustaisko ulos lähtemään, jos hankkisit jonkin maksullisen harrastuksen? Mä tarvoin muskariin vaikka viime syksynä pyörin synnytyksen jälkeisessä masennuksessa, mutta kun se oli maksettu eikä ihan halpakaan ja tiesin, että esikoinen siitä tykkää niin en vaan voinut jättää käymättä.
Mutta oikeesti tuon ikäinen tarvii myös ikäistään seuraa.

Oletko ihan varma, ettet ole väsymyksen lisäksi myös vähän masentunut? Ei tarvii olla sängynalleryömimis-masentunut kun jo alkaa tuntua, ettei mitään pysty tekemään. Tai sitten tosiaan pitäis saada nukuttua univelat pois. Nukkuuko 5v päikkärit? Meidän vauva oppi puolivahingossa vanhemman päikkärirytmin kun nukuttelin vauvan kanssa esikoista unille. Usein onnistuinkin saamaan molemmat samaan aikaan sammuksiin ja siinä sain itsekin nukkua jonkin aikaa.
 
Mulla on 4.5v sekä vajaa 1.5v kotona. En ymmärrä yhtään, miksi isompi pitäisi laittaa hoitoon! :O siis joo, jos äiti on tosi väsynyt tms (tosin silti en laittaisi jos on muutenkin kovin mustasukkainen vauvasta). Lapsilla on tosi kivaa keskenään, leivotaan, ulkoillaan, isomman kanssa pelataan yms kun pienempi nukkuu. Tai mä teen töitä koneella, isompi katsoo elokuvan tms. Esikoinen köy kerhossa 2xvko, lisäksi käydään kerran viikossa perhekerhossa, jos jaksetaan lähtee :) Välillä esikoinen itse sanoo että ollaanko vaan kotona kun siellä on niin kauhea melu ja härdelli... Nähdään lisäksi kavereita lapsineen muutaman kerran viikossa. Ihanpa tuo tuntuu olevan ikätasoisesti kehittynyt kaikin tavoin, tästä huonosti virikkeellisestä ympäristöstä huolimatta :D turhaan vouhkataan et se hoito olisi joku avain lapsen onnellisuuteen... Niin, ja joskus on ihana viettää ihan vaan kalsaripäiviä tekemättä mitään! :)
 
5v osapäivä-hoitoon tai sitten vaan raahaat sen joka päivä aamupäiväkerhoon. Tuon ikäinen tarvii kaveriks muutakin kun telkkarin ja haamuna kulkevan äidin. Riko päivä edes jonkinlaisella tekemisellä esim. yhtenä päivänä käytte kaupassa ja jos lapsi sillä retkellä haluaa jäädä leikkimään pihalle niin mihinkäs sulla on kiire, anna jäädä. Toisena päivänä vaikka paistatte lettuja tai kututte tuttuja joilla myös lapsia kotona leikkimään teille (etkä ala puunaamaan mökkiä niitä varten, kaverit ymmärtää kyllä), yhtenä päivänä käytte vaikka mummin luona (saat itsekin levähtää kun mummi pitää silmällä lapsia) jonakin päivänä voitte yhdessä maalailla tai muovailla...siis jotain ihan arkistakin juttua, millä vaan rikot tuon tylsän telkun tuijotuksen. Kannustaisko ulos lähtemään, jos hankkisit jonkin maksullisen harrastuksen? Mä tarvoin muskariin vaikka viime syksynä pyörin synnytyksen jälkeisessä masennuksessa, mutta kun se oli maksettu eikä ihan halpakaan ja tiesin, että esikoinen siitä tykkää niin en vaan voinut jättää käymättä.
Mutta oikeesti tuon ikäinen tarvii myös ikäistään seuraa.

Oletko ihan varma, ettet ole väsymyksen lisäksi myös vähän masentunut? Ei tarvii olla sängynalleryömimis-masentunut kun jo alkaa tuntua, ettei mitään pysty tekemään. Tai sitten tosiaan pitäis saada nukuttua univelat pois. Nukkuuko 5v päikkärit? Meidän vauva oppi puolivahingossa vanhemman päikkärirytmin kun nukuttelin vauvan kanssa esikoista unille. Usein onnistuinkin saamaan molemmat samaan aikaan sammuksiin ja siinä sain itsekin nukkua jonkin aikaa.


Meillä on 1,5v ja 5kk vauva ja kuljen ku zombie.. Mekään ei käydä kovinkaan usein ulkona, asutaan täällä jumalan selän takana lehmien ja possujen naapurissa.. Ei oo mitään leikkipuistoo lähellä, ei muita lapsiperheitä mailla halmeilla.. Ei autoo käytössä päivisin kun mies kulkee 50km päähän töihin.. Meillä ei oo lasten ikäisiä kavereita kellään, serkkuja on kaks mut niiden vanhemmat käy töissä ni ei päivisin saa niistäkään seuraa. Mummilaan jos mennään "hengähtämään" ni siellä se vasta stressi tulee kun kaikki mihin lapsi koskee on kiellettyä ja itse juostaan siellä tukka putkella lapsen perässä kun mummi levittää ahteriaan sohvalla tietsikan ja telkkarin ääressä..

Kyl mäkin tunnen välillä olevani ihan täys surkimus.. Meillä on koko ajan ihan kauhee kaaos täällä, en vaan saa aikaseks siivota.. Seison sotkun keskellä ja olo on niin tyhjä, en tiiä mitä mun pitäis tehdä ja mistä aloittaisin.. Tekis mieli vaan mennä peiton alle ja sulkee silmät.. Mies koko aika puhuu et pitäis siivota, tehä sitä ja tätä mut koskaan ei mitään tapahdu.. En jaksa yksin koko ajan tehdä kaikkee.. Tunnen itseni niin patalaiskaks kun en saa edes yhtä asuntoo pidettyä siistinä.. Tykkään ihan tosi paljon laittaa ruokaa, mut varsinkin viime aikoina meilläkin on saanut vaan purkkiruokaa kun en vaan saa aikaseks tehdä sitä ruokaa.. Itse en edes muista ikinä syödä, kun syötän kahta lasta samaan aikaan ni oma syöminen unohtuu ja myöhemmin ei jouda kun isompi lapsi on niin huomionkipee hulivili.. Tykkää tosi paljon käydä ulkona mut jotenkin sekin on niin ylitsepääsemättömän vaikeeta kun ei voi ees lähtee kävelemään tota samaa ympyrää joka aina kesällä, kun ei sitä aurata.. Pihassa ei oo mitään..
Me ei voida ees mitään harrastusta aloittaa, koska täällä ei kulje ees bussit kun pari kertaa päivässä jos tuuri käy.. Muuten voisin kävellä kirkonkylälle, mut pitäis kulkee tiellä jossa rajoitus 80km/h ja rekat kaahailee, vasta viime viikolla yks rekka ajoi sähkötolpan kautta ojaan kun tuli toinen rekka vastaan ylinopeutta eikä mahtunut ohi.. Eikä oo siis mitään jalkakäytävää vaan tien vieressä pikku mutkatiellä pitäis kävellä..
 
[QUOTE="Sirkkeli";28129650]Sun pitäis saada nukkua noita univelkoja pois, niin jaksaisit panostaa päiviin ihan eri tavalla. Mies tai joku muu hoitaa mukulaa esim. kolme yötä, niin kummasti jo tokenisit.
Vauvan voi laittaa ulos rattaisiin puolimakuulle siten, että näkee sieltä. Näin viihtyy pitemmän aikaa niissä, ja saat vietyä esikoista ulkoleikkeihin.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Univaje tekee ihmisille ihmeellisiä asioita. Joko saa ihan reippaan tyypin aivan vetämättömäksi läppäriä tuijottavaksi zombieksi, tai mukavan ja rakastavan ihmisen äksyileväksi kiukkuperseeksi. Toki aikuisen voi vaatia vastuuseen käytöksestään, mutta mikään puhdas tahdon asia tämä ei ole. Vaatimus, että univaje (varsinkin jatkuvana) ei saisi vaikuttaa on yhtä järkevä, kuin vaatimus, että pitää juoda viinaa, mutta känniin ei saa tulla. Oikeasti, univajetta ja humalatilaa usein myös verrataan toisiinsa.

Ottaisin siis luovuuden käyttöön - voiko tosiaan mies hoitaa osan öistä? Tai voisitko ottaa päiväunet vauvan nukkuessa, jos esikoinen katsoisi niitä piirrettyjä? Pienikin torkahdus tekee hyvää.

En pidä ulkoilua "hyvän äidin" mittana, mutta mietin, että usein sen piristää lapsiakin. Kuinka tukevasti vauva jo istuu, voisitteko tosiaan ulkoilla hänen ollessaan hereillä, esim. niin, että hän olisi vaihdellen rattaissa puoli-istuvassa asennossa, välillä vauvakeinussa, vauvapulkassa, sylissä jne.

Onko sinulla äitikavereita, sellaisia, joiden kanssa uskaltaisit avoimesti puhua väsymyksestäsi? Itsellä ainakin kulkisi yksi lisälapsi mukana ulkoiluilla, jos jollain lähellä asuvalla kaverilla olisi tuollainen tilanne. En edes haluaisi siitä mitään vastapalvelusta, usein omillakin lapsilla sujuu leikit kivemmin kun on kaveri mukana :).

Jaksamista! Et vaikuta huonolta äidiltä, vaan väsyneeltä.
 
Ja tuohon yllä kirjoittaneen patalaiskuuteen vielä, tehkää miehen kanssa siivoussuunnitelma, mihin sisältyy tehtäviä myös paljolti miehelle! Ja Supernannyn tyyliin siivouksen suhteen "house rules", eli miten aikuiset huolehtivat siisteydestä esim. korjaamalla jälkensä ja laittamalla roskat heti roskiin ym.

Ei sekasotku ole patalaiskuuden tai huonon ihmisen mitta. Meilläkin on nyt ihan kamalan sekaista, kun olen tietoisesti valinnut vapaapäivinä ja työpäivien jälkeen mieluummin ulkoilla ja retkeillä lasten kanssa kuin siivota. Ja tarvitsen prkl vapaa-aikani myös, muuten en jaksa olla millään muotoa mukava. Jotenkin tuntuu, että ihmiset stressaavat ja häpeilevät tuon siivouksen suhteen, ja siitä tulee kierre, kun kaikki luulevat, että kaikilla muilla on aina tiptopsiistiä. Itse kutsun joskus häpeilemättä kavereita kylään (toki imuroin ym. ennen sitä, mutta en mitenkään hinkkaa ja puunaa ja vedä kaikkia tasoja tyhjiksi) ihan silläkin ajatuksella, että jos joku meitä paheksuu, osaapahan ainakin sitten sen seurauksena olla armollisempi itselleen :).
 
Miettimässä siellä että mikä hänessä on vikana kun äiti ei enää kotiin halua? Karua mutta näitä kuulee.. Jos kotona ei ole mikään "oikeasti" vialla, kuten nyt ap:n aloituksen perusteella ei vaikuta, ei se lapsi välttämäti kärsi niin paljon että pitäisi "virikehoitoon" tunkaista..

Ap:lle voimia ja armoa itselle. Varsinkin huonot unet vaikutti itselläkin jaksamiseen ihan äärimmäisen paljon. Välillä tuntui ettei mikään toimi, mikään ei onnistu ja mitään ei jaksa. Pikkuhiljaa jos saa kiskottua energiaa siihen että lähtee vaikka leikkipuistoon tai ihan vaikka kävelylle lasten kanssa tiettyyn aikaan aamupäivästä (riippuen teidän rytmistä), jaksaa taas hetken paremmin. Ruokaa voi tehdä 5v:n kanssa yhdessä, iso satsi vaikka aina jotain makaronilaatikkoa tmv. mistä syö pari päivää ja pakastaa osan, uskon että kun saat itse enemmän unta ja energiaa, ja tietty mielellään välillä sitä omaakin aikaa, muuttuu fiiliskin :)

Taas näitä..kyllä 5 v pitää saada olla jo ikäisenä kanssa ja liikkua ja leikkiä...ei äiti ja 6 kk pysty antaa virikkeitä tarpeeksi ellei ole joku todella innovatiivinen askartelutäti. Ja harvat äidit on vaikka palstaäideistä kaikki niin väittääkin. Meillä 3.5 v jatkaa päiväkodissa 3 pv kun toinen syntyy,enkä todella tunne asiasta huonoa omaatuntoa. Enkä aiokaan vaikka sanot mitä..
 
[QUOTE="Sanna";28129551]Kyllä tuo lapsi tarvitsisi vaikka puolipäiväisen tarhapaikan.
5v tarvitsee leikkiseuraa, oma vanhempikin käy tähän, mutta et leiki itse.
Ulkoilua ja toimintaa.

television tuijotus sisällä yksin ei kuulosta hyvältä. eli ei leikkiseuraa tai muuta, koska äidillä menee suurin osa ajasta vauvan kanssa.

Oma 5v tyttöni on tarhassa, itse olen töissä ja hän on ainut lapsi.
Hän pitää tarhassa olosta ja kertoo iltaisin innostuneena mitä on siellä touhunnut.
Ulkona leikkiminen on parasta ja askartelut ja lauluhetket. Niistä tykkää[/QUOTE]

mikäs teillä on vialla kotioloissa kun lapsi niin pitää hoidossa olosta?meillä ei lapset kuuna päivänä menis hoitoon jos vaihtoehto olis olla äidin tai isän kanssa kotona.
mutta me leikitään ja touhutaan lasten kanssa joka päivä paljon. ehkä nää lapset jotka ei kotona saa mitään viihtyy hoidossa?
 
Olet saanut palojn hyviä vastauksia. Kyllä 5-vuotiaalle riittää kerho ja kotona olo. Jos lapsella on kaksi kerhopäivää viikossa, niin voisit aluksi panostaa enemmän niihin kolmeen päivään kun kerhoa ei ole. Heti aamupalan jälkeen ainakin tunniksi ulos! Menkää vaikka johonkin puistoon tai sovi jonkun lapsen kerhokaverin ja hänen vanhempansa kanssa treffit jonnekin. 6kk vanha viihtyy kyllä hetken rattaissa katsellen vaikka olisi hereilläkin.

Lounaan jälkeen ja kun vauva nukkuu, anna isomman katsella hetki lastenohjelmia ja juo itse vaikka iso kuppi kahvia ja roiku netissä tms. Mutta rajaa siihen käyttämäsi aika. Itselläni se on 30min tai max. 45 min. Sitten pelaamaan vaikka jotain lautapeliä isomman kanssa tai piirtämään. Ei tarvitse olla mikään askartelija, että osaa vähän puuhata lapsen kanssa. Eilen me esim. leikeltiin lehdistä kivoja kuvia ja limattiin niitä isolle pahville. Ja lopuksi vielä kimalleliimalla viimeisteltiin teos. Mun 6v. lapsi oli aivan innoissaan :)

Jos ruoanlaittoon ei riitä voimat, niin aloita vaikka siitä että einesten lisäksi tarjoat lapselle ja itsellesi jotain tuoretta. Kuorit vaikka porkkanan ja pilkot sen "porkkanatikuiksi". Vaihtele kasviksia ja lapsi saa näin vitamiinejä ja tutustuu uusiin kasviksiin kivalla tavalla. Samalla voit vaikka kertoa, että porkkana kasvaa maassa ja se on myös pupun herkkua. Vähitellen, kun vauvakin alkaa nukkumaan paremmin, jaksat ehkä panostaa ruoanlaittoon enemmän. Suosittelen kuitenkin aloittamaan pienin teoin ja lisäämään niitä pieniä juttuja vähitellen ja ihan huomaamatta! Tuo huono äiti-fiilis on raskans taakka kannettavaksi, joten päästä irti siitä!
 
Musta kuulostaa vähän siltä kun aapee olis masentunu (?). Siis kyllä muakin väsytti joskus aamusta kun kuopus oli syntyny ja esikoinen oli 1v5kk, mutta piristy kun väkisin lähti ulos. On päiviä varmaan kaikilla ettei huvita vaikka lähtee ulos, mutta mää ainakin sillon vaan pakotan itteni ulos lasten ja itteni takia ja joka kerta se on piristäny, ei väsytä ja mielikin on virkeempi (vaikka kuulostaakin jotenkin kliseiseltä). Mun mielestä lapsen pitää ulkoilla kaks kertaa päivässä (ainakin). Tiedän ettei kaikki tykkää ulkoilla talvisin (osa varmaan ei kesälläkään), mutta veikkaan et se lapsi kuitenkin tykkää laskee mäkee, tehdä lumiukkoja, myllertää lumihangessa, kiipeillä lumikasoissa. Ei sen ulkoilun sen erikoisempaa tarvi olla. Näin talvellakin on puistoissa ihmisiä ja siellä sun lapsi sais seuraa ja sääkin.

Mitä tohon viriketoimintaan tulee niin toi 2 kertaa kerhossa kyllä riittää muuten, mutta kyllä sen lisäks lapsen tarvii ulos päästä.

En ajattele että oot huono äiti, sää kuitenkin tunnistat teijän ongelmakohdat. Uskon, että kun vaan väkisin lähdet ulos tai alat touhuta lapsen kanssa niin hetken päästä siitä on tullu teille rutiini ja se sujuu paljon paremmin, ehkä huomaat jopa että sun omakin olos virkistyy.
 
[QUOTE="Vieras";28130327]Taas näitä..kyllä 5 v pitää saada olla jo ikäisenä kanssa ja liikkua ja leikkiä...ei äiti ja 6 kk pysty antaa virikkeitä tarpeeksi ellei ole joku todella innovatiivinen askartelutäti. Ja harvat äidit on vaikka palstaäideistä kaikki niin väittääkin. Meillä 3.5 v jatkaa päiväkodissa 3 pv kun toinen syntyy,enkä todella tunne asiasta huonoa omaatuntoa. Enkä aiokaan vaikka sanot mitä..[/QUOTE]

Huoh. Meillä on juuri tällä hetkellä ryhmässä lapsi joka käy kolmena päivänä viikossa hoidossa kun äiti on vauvan kanssa kotona. En voi sanoa etteikö tuntuisi missään kun lapsi jää portin taakse äidin perään katsomaan ja itkemään. Tai kun päiväuniaikaan nyyhkii peittonsa alla ikävää. Tai kun katsoo silmiin surullisesti ja kysyy sanoo: haluan kotiin äidin luo, miksi ne jättää minut tänne.

Ja ei. Tämä ei ole yhtään liioiteltua. Kun lisäksi rakas äiti tulee hakemaan vasta lähempänä viittä ja huokaisee kerrottaessa lapsen ikävästä että "kotonakin on niin hankalaa" niin monenlaista pyörii mielessä...
 
Teet itsellesi aikataulun ja noudatat sitä. Osa nuutuneisuuttasi voi olla sekin, että syötte jatkuvasti teollista moskaa, ette saa tarpeeksi raitista ilmaa ja menet kaikesta aidan matalimmasta kohdasta, vaikka se tekee vain hallaa perheellesi.
 
En jaksanut lukea koko ketjua joten voi tulla samoja asioita kun aiemmissakin.
Mun mielestä toi kaksi kerhopvää vko.ssa riittää kodin ulkopuoliseksi virikkeeksi!
Meillä tosin 5v jatkaa kevään loppuun pk.ssa vaik mä nyt äitiyslomalla kotona.
Alkuun sovittiin 10pv kk, mut nyt meneekin joka aamupäivä mutta tämä lapsen erityistuentarpeen takia, mm. Ryhmässä oleminen ym. Harjoittelee eskaria varten. Oman laiskuuteni takia olisin pitänyt vapaapäiviä mutta lapsen tarpeet edelle..
Me ollaan nyt näitä vapaapäiviä vietetty aika samalla kaavalla..
Eli aamulla rauhassa heräilyä lasten ohjelmien parissa(äiti torkkuu vielä lisäunia sohvalla ;D ), aamupala,sit joko leikkii tai pelaillen tms. Lähtee ulos joko yksin tai hakee naapurinpoikaa jos tämä kotona..
Sen jälkeen syö, ja katsoo ehkä jotain filmiä tai käyttää peliaikansa. Sit touhuilee omiaan tai pelataan (riippuu miten jaksan ja ehdin)

Meillä siis ulkoilee itekseen aamupäivisin, ja sut iltasella käy luistelemassa tms isänsä kanssa!
On myös aamupäiviä toki kun ollaan vaan sisällä, mut niitä en montaa jaksa.
 
Kuulostaa siltä että olet pahasti uupunut, ehkä jopa masentunut? Todennäköisesti myös ehkä addiktoitunut netin käyttöön, joka muuten väsyttää ihmistä todella paljon ja tulee tunne esim. ettei jaksa edes nousta koneelta syömään, vessaan jne. Teeppä netissä testi:

http://www.paihdelinkki.fi/testaa/netinkaytto

5-vuotias sinänsä ei tarvitse päivähoitoa, mutta jos äiti on todella uupunut ja jopa masentunut, niin silloin apua pitää hakea ja osapäivähoito voisi olla yksi vaihtoehto :) Älä siis epäröi apua hakea jos sitä tarvitset. Mutta lapsen hoitoonvienti yksinään tuskin tuota tilannetta korjaa, vaan jollakin tapaa pitäisi panostaa myös SINUN voimavarojen parantamiseen ja mielen kohentamiseen. Onko mies kuvioissa?
 
Mun mielestä sun kannattais kattoa onko paikakunnallasi perhekerhoja. 5-vuotias kävis muutaman kerran viikossa siellä omassa päiväkerhossa ja sitten kävisitte 1-2krt/viikossa perhekerhossa kaikki yhdessä. Näin sais päiviin rytmiä ja menoa, että johonkin tulisi aina lähteä. Eikä se ole pakko olla sitä ulkoilua. Voisi ulkoilla vaikka matkat kerhoon, jos kerhoon olisi suht lyhyt matka :)
 
Ensinnäkin avaa kone vain sillon kun lapset nukkuu! Itellä helpotti se aika paljon , kun joudun opiskelemaan netissä ja sillon jäi aina surffailemaan esim tänne ja huomasi ettei ole "viihdyttänyt" lasta.
 
Veikkaisin myös masennusta. Tee masennustesti ja katso millaiset pisteet saat.
Ei ole normaalia ettei saa itseään ulos lasten kanssa. Minusta 5-vuotias tarvitsee päivittäistä ulkoilua,
ihan ehdottomasti! Vauva vaunuihin ihmettelemään ja 5-vuotiaan kanssa puistoon! Mutta jos on pahasti masentunut, niin ei ehkä saa tätä aikaiseksi. Sitten täytyy osata hakea itselleen apua, lääkäriin mars!
Muuten olet aivan hyvä äiti, eikä tarvitse syyllistää itseään. Mutta jos kotona haluaa lapsiaan hoitaa, täytyy vähän ajatella mös lasten parasta. Pelkkä tv:n tuijottaminen ei tee lasten aivoille hyvää, ja ilman ulkoilua lapsihan pakahtuu sisällä ja varmasti tylsistyykin. Jos olet vain lievästi masentunut, ulkoilu ja pieni aktiviteetti tekee myös hyvää itsellesi. Jos masennus on vakavampaa, etkä todella saa raahattua itseäsi ulos ovesta, tarvitset lastenhoitoapua!!!!
 
[QUOTE="vieras";28129678]Mina voin suoraan myontaa ettei minusta ole istumaan hiekkalaatikolla paivittain, joten meidan tapauksessa isomman lapsen on hyva kayda paivahoidossa. Ja taallahan se on tosiaan ihan normi.[/QUOTE]

en minäkään tykkää istua hiekkalaatikolla,sehän on tylsää. mutta kuitenkin tein niin monta vuotta,teen edelleen.. nykyään se hienous on siinä että minun ei tartte tehä kakkuja/vahtia ettei hiekkaa syödä, minulel kannetaan leikkiruokaa jonka leiksiti syön, ja jos pysähtyy ajattelemaan sitä omaa kullannuppusta,niin onhan se aika sulosta :)
 
Niin no, jatkuva univaje tosiaan saattaa aiheuttaa masennusta, ei kai se nyt mikään uutinen ole??? Kun saa nukkua, häipyy masennuskin, kun on univajeen aiheuttamaa. Koettu on....

Ap, anna armoa itsellesi! Mä aikoinaan unohdin kanssa kaikki pakot, kuten joku jo kirjoittikin, se auttaa. Sitten pieniä tavoitteita, ei pakkotavoitteita, ja kun onnistun ne toteuttamaan, sain hyvän mielen, joka taas auttoi eteenpäin, isompiin tuloksiin!

Nettiaddiktoituminen tuossa tilassa käy muuten myös kuin itsestään.....kannattaa juurikin rajoittaa sitä vaikka lasten nukkumisaikaan, ei kai se ihan helposti käy, kun univajetta riittää, ja ehkä siitä johtuvaa masennustakin, mutta yritä!

Itse en olisi poikia hoitoon vienyt, ellei olisi tullut suositusta puheenkehityksen viivästymän vuoksi, olisivat siis vieläkin kotona, toukokuussa 6v täyttävät. Toki noillahan on aina se samanikäinen kaveri läsnä, eli eri tilanne kuin ap:llä. Kerhossa kaksi kertaa viikossa kävivät, ennen päiväkotia, ja kyllä se riittää.

Voimia sulle ap!
 
[QUOTE="janni";28129263]Ihan kamalan huono äiti fiilis, kun en jaksa/viitsi tehdä kotiäitinä oikeastaan yhtään mitään. Lapset on viis vee ja toinen puolivuotias ja mitä tekee hyvä äiti, istuu netin äärellä melkein koko päivän. Aamupalan laitto ym. aamupuuhatkin tuntuu työläiltä. En jaksa pukeutua kuin kotirenttuihin, aamupesulla käydään vasta puolilta päivin.

Ei käydä ulkona päivisin, kun en saa pienempää sitten nukahtamaan kun rattaat pysähtyy. Tyhmä syy, mutta nukahtaa kaikkein parhaiten kun laitan vaan vaunuihin ulos, siltikin heräilee tosi usein ja jatkuvasti saa olla vauvaa hyssyttämässä. Vauva valvottaa myös öisin paljon ja oma olo on zombimainen.

Hävettää kun en käy esikoisen kanssa ulkona juuri koskaan, tapaa ketään, tee mitään. Isompi katselee päivittäin lastenohjelmia pari, kolmekin tuntia... En tee päivisin ruokaa vaan lapsi syö pinaattilättyjä tai muuta helppoa ja valmista, aina en tee itse edes iltaruokaa. Inhoan ruoanlaittoa, enkä keksi mitään helppoa ja nopeaa valmistettavaa.

Miksi ihmeessä oon näin paska äiti, eikä tätä edes kukaan musta uskoisi. Miten saan otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä järkevät päivärytmit koko porukalle? Auttakaa ihan oikeasti, ohjeita vaikka kellon tarkkuudella![/QUOTE]

Ensinnäkin mun täytyy sanoa, että miksi et kanava sitä vastuuta jonka olet ottanut ryhtyessäsi kotiäidiksi?! Etkö ymmärrä, että olet etuoikeutettu, kun saat olla vielä lastesi kanssa kotona ja joku maksaa siitä?!

Itse olisin niin mielelläni, leikkisin ja ulkoilisin lapseni kanssa, tekisin joka päivä rutiinit ja lämpimän terveellisen ruuan. Mutta olen yh ja voin toteuttaa tämän vaan arki-iltoina ja viikonloppuina kun en ole töissä. Silti jaksan töiden jälkeen tehdä joka ilta uuden lämpimän ruuan, ulkoilla ja leikkiä lapseni kanssa, tehdä iltapalan ja lukea iltasadun. Miksi sinä et jaksa, olet koko päivän kotona?! Tosin sinulla ei taida olla vaihtoehtoa, ei noin laiskaa kukaan töihin ottaisi...

Koeta nyt hyvä nainen ryhdistäytyä! Ryhdy vaikka perhepäivähoitajaksi, niin saat olla kotona, mutta pakko pitää rytmit ym. järjestyksessä!!!
 

Yhteistyössä