Toggle sidebar

Huono äiti...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Äiti-ihminen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

"Äiti-ihminen"

Vieras
Tunnen itseni huonoksi äidiksi. Tyttäreni on 2 v 3 kk. En jaksa puuhata hänen kanssaan päivässä niin paljon kuin toivoisin. Okei, raskaus verottaa osansa, mutta ei kaikkea... Ulkoillaan aamusta tunnista pariin tuntiin. Siellä hiekkalaatikolla kakkuja tehdään, keinutaan yms. Sitten sisälle syömään lounasta, joka on edellispäiväistä eli ei tartte kun lämmittää. Ja tietysti pilkon jotain vihanneksia salaatiksi. Siinä nyt ei kauan mene. Tyttö syö hyvin, mutta usein aika hitaasti (kun höpisee samalla) Ja se välillä harmittaa. Lounaan jälkeen koitetaan josko tulisi uni, joskus tulee joskus ei. Aloitetaan syömään yleensä 13.30-14 välillä, koska aamulla herätään n. klo 9-10 välillä (mikä on meille täysin ok ja aamupalakin syödään vielä aamupesujen jälkeen. Olisi turhan aikaista aloittaa lounasta aikaisemmin). Tyttö nukkuu jos uni tulee, n. 1-1,5 tuntia ja jos ei tule niin keksii yleensä jotain tekemistä, välillä pyytää lukemaan kirjaa tms. Jos ei nuku, niin itse koitan edes hetken levätä, jotta en olisi ihan kärttyinen kun väsymys painaa. Itsekin yleensä nukun päiväunet silloin kuin tyttökin ja kun herätään päiväunilta aika vaan menee niin nopsaan, että en ehdi oikein viettää tytön kanssa laatuaikaa ennen kuin pitää ruoanlaittoon ruveta. Päivällinen siis aloitellaan syömään klo 17-17.30 ja välipala skipataan. Ruuanlaittoon pitää alkaa viimeistään 16.30-17 (riippuen syödäänkö klo 17 vai 17.30.)

Päivällinen on syöty yleensä klo 18 mennessä. Tämän jälkeen joko ulos tai teen sisällä kotitöitä tms. Välillä tyttö auttaa, joskus puuhaa omiaan. Jos mies on tullut töistä ennen tätä, leikkii yleensä tytön kanssa tai tekee paperitöitä tms, viihdyttäen tyttöä. Joskus tosin saa katsella muumejakin, mutta kannan siitä huonoa omaatuntoa jos se tapahtuu liian usein. Klo 20 syödään iltapala ja sen jälkeen iltapesut, iltasatu ja nukkumaan. Missä välissä kerkeän tytön kanssa askartelemaan, leipomaan tai ylipäänsä opettaa hänelle jotain kehittävää? Apuja kaipaan kipeästi.
 
Mä en ole mikään lasten kanssa leikkijä. Hyvin harvoin istun siihen hiekkalaatikon reunalle leikkimään, mä olen se mamma joka istuu pehva penkillä ja juoruaa tai lukee lehteä.

Mutta muuten sitten otan lapset ihan arkipuuhiin mukaan, pienestä saakka. Oli kyse sitten siivoomisesta, leipomisesta, ruoan laitosta, pyykkäämisestä, kukkien istuttamisesta, koirien hoidosta jnejnejne. Siinä ne saa puuhaa ja aikuisen huomiota, ja oppii asioita. Toki me joskus oikein tarkoituksella askarrellaan jotain tai mennään johonkin lasten paikkaan, mutta ei se arkea ole. Ja lapset osaa leikkiä yksinään/keskenään, en tiedä mitään raivostuttavampaa kuin lapset jotka on tottunut siihen että aikuinen viihdyttää aina ja kaikessa.
 
Jeps, peesaan sitä, että otat lapsen mukaan tekemään ruokaa & siivoamaan. Eli, tehdää yhdessä vaikka piirakka iltaruoaksi - lapsi saa pudotella vaikka kinkut/tomaatit/parsat/juustoraasteet/mitäikinänytpiirakkaanlaitattekaan ja seurata sitten kun piirakka paistuu. Hoida itse se pilkkominen tässä kohtaa, mutta kun ikää tulee lisää, pääsee pikkukokki tietysti pätkimään aineksiakin.

Samoin, askartelua varten voit esivalmistella vaikka edellisenä iltana aineksia niin, että saatte yhdessä sitten hoidettua sen askartelun ilman, että tarvitsee kaikkea aloittaa alusta alkaen (lapsella ei välttämättä pinna kestä jokaisen vaiheen läpikäyntiä vaikkapa vessapaperirullakissan tekemisessä)? Tai hanki sellaisia valmispakkauksia, jossa pääsee hommiin suoraan. Eihän tuollainen askartelu välttämättä vie kuin 10-15 minuuttia kaikkinensa.
 
Mä olen tehnyt askartelun helpoksi: paperi liimaa tuubissa, jonka päässä on pallo kuin dödössä, muutama talous/wc-paperihylsy, paperia ja kyniä sekä kiiltokuvia. Muksu ei ole vielä valittanut liian "huonoista" askarteluista. Hyvin kelpaa. Ei jaksais varmaan mitään suunniteltua, nyt tehdään paperimassamyssy-juttuja.
Kaiken säilytän yhdessä laatikossa eteisen kaapissa. Parhaimmillaan ollaan askarreltu alle vartin. :D Mutta se tökerökin tuherrus vinoonliimattuine kiiltokuvineen esitellään kaikille ylpeänä.

Eli laskekaa sitä rimaa. Ei tarvi suorittaa. Ei mene kuin strömsössä täälläkään, mut kun ei odota mitään insinööritaidonnäytteitä ja "elämää kuin elokuvasta" hetkiä, niin johan ehtii.
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
Meillä muksut nauttii, kun saa osallistua kotitöihin ja ruoan laittoon. Kokeile? Likalle pölyluuttu kouraan ja yhdessä pyyhkimään pölyjä jne.
Ei ne lapset kummempia erityisiä tekemisiä tarvitse. Kunhan saa olla yhdessä :)
 
Musta tossa ei ole mitään huonoa. Ihan tavalliselta elämältä kuulostaa.

Itse oon ollu aina surkea kotiäiti, en jaksa oikein leikkiä, askartelua vihaan. Mun ja lapsen yhdessäolo oli, kun lapsi oli pieni, ulkoilua, kotiöiden tekoa, höpöttelyä, kirjan lukemista yms. Ja lapsi sai katsoa telkkaakin. Välillä käytiin kaupungilla tms. yhdessä ja oon aina raahannu lasta kaikenmaailman kulttuuri- yms tapahtumiin.

Nyt, kun lapsi on isompi niin yhdessä pelaillaan, jutellaan, luetaan, ulkoillaan yms.

Ei lasta tarvitse kokoajan viihdyttää, mielikuvitus kasvaa, kun saa itsekseen touhuta.

Mun mielestä teidän yhteinen arki vaikuttaa ihan sopivan hyvältä. Ei aina jaksa olla niin täydellinen. Eikä lapselle edes tee hyvää olla kokoajan äidin huomion keskipiste.

Mitä jos aamu-ulkoilulla tekisitte välillä jotain vähän erilaista, kävisitte uimarannalla, tekisitte retken torille ja ostaisitte mansikoita, eväsretkelle metsään riittää evääksi pari keksiä ja vaikka pillimehu, menisitte eri puistoon kuin yleensä tms. Tämä voisi värittää arkea. Illalla voitte vaikka koko perhe käydä välillä kävelyllä tms.
 
Meillä tuo on ihan arkipäivää vaikken enää ole raskaana. En vaan jaksa askarella taaperon kanssa joka syö kaiken :P värikynätkin on pureskellut. koitan ohjata omatoimiseen leikkimiseen.
 
jaa-a, meillä on sama, paitsi että aamuhiekkalaatikolla juon usein itse kaffen ja ehkä luen lehden, laps on itse tai pihakavereiden kanssa vastuussa hiekkakakkujen teosta. ja ruuanlaittoon käyttämäsi ajan käytän vauvapalstalla, mies tekee ruuat. :D

ja ihan katson, että olen riittävä ja lapsella hyvä lapsuus. osaa viihdyttää itseään jota pidän tärkeänä ja hyvinkin 'kehittävänä' taitona ja on innolla mukana kaikessa 'järkevässä' (esim. imurointi).

Mukana kulkee ei-lapsekkaissakin paikoissa ja on osallisena elämässämme kaikenkaikkiaan. elämämme keskipisteessä muttei aina keskipisteenä, niinkuin joku hienosti on sanonut.
 
Minua painaa nykyään samanlainen huono omatunto :(. Kesällä varsinkin kun ollaan paljon ulkona niin on mukava vaan uppoutua omiin ajatuksiin ja paistatella päivää tai jutskailla toisten äitien kanssa kun lapset touhuaa. Mutta oikeestaan ulkonakin voi tehdä paljon erilaista kehittävää, lähteä hiekkalaatikon sijaan vaikka lähimetsään tai pusikkoon, 'etsiä aarteita' eli erilaisia keppejä, käpyjä, kukkia, kiviä kartsella lperhosia ja erilaisia ötököitä ja kuunnella linnun laulua jne. Siinä samalla sitten sen mukaan mistä lapsi kiinnostuu tai mitä kysyy voipi niitä tiedonjyväsiä pudotella, kertoa kukista ja mehiläisistä, kävyistä ja oravista jne. Ulkona tietysti myös on hyvä harjoitella karkeamotoriikkaa, pyöräilyä, kiipeilyä, juoksua, pallonheittoa, potkimista, jne.

Sisällä kerninpalanen ruokapöydälle ja lapsi siihen piirtämään samalla kun laitat ruokaa. Kunhan yhdessä harjoittelette esim vesiväreillä niin pian lapsi maalailee itsekseen kunhan sivusilmällä valvot. Sama pätee saksien harjoitteluun, alussa istut vieressä kun lapsi leikkaa, sittenkun alkaa sujua niin annat sille vaan riittävästi paperia ja annat silputa kaikessa rauhassa. Pikkukakkosen neppajymykerhossa on parina päivänä viikossa joku askartelu(tulee siis aamuisin, mutta neppajymykerhon jaksot löytyy netistä) niitä me on usein tehty, ei siihen askarteluun mee kun puol tuntia, voitte vaikka sinä päivänä lähteä puol tntia myöhemin ulos.

Palapelejä lapsi voi myös tehdä ittekseen kunhan valvot omien touhujesi ohessa ettei palat päädy pitkin poikin ja autat tarvittaessa.


Mä suosin uuniruokia kun ne valmistuu ittekseen ja sen aikaa voi sitten käyttää leikkimiseen tai johonkin hyödylliseen. Ja tosiaan, teidän kannattaa syksyllä alkaa käydä avoimessa päiväkodissa tms missä niitä askarteluja tulee.
 
Eipä silloin 70 luvulla maalaistalossa ollut aikaa leikkiä lapsen kanssa...ihan hyvä musta silti tuli ;-) Olin töissä mukana kun se oli mahdollista ja lopun aikaa leikin itsekseni tai kavereiden kanssa.
Kerho oli kerta viikkoon, siellä askarreltiin paskarreltiin.

Oman pojan kanssa tehtiin kai kerran joulukortit, muuten jäi kerhojen hommiksi ja myöhemmin päiväkodin.
 
Enpä kyllä enää ihmettele mistä niitä synnytysmasennuksen saaneita äitejä ilmestyy. Relatkaa! Ei se lapsi tarvitse mitää hiton "kehittävää askartelua" kun se on kaksi vuotias. Se tarvitsee teitä! Älkää polttako itseänne loppuun jatkuvalla aikatauluttamisella ja syyllisyydellä. Teiltähän menee koko lapsuus ohi!
 
  • Tykkää
Reactions: Katy Johanna
[QUOTE="Annika";26579653]Minua painaa nykyään samanlainen huono omatunto :(. Kesällä varsinkin kun ollaan paljon ulkona niin on mukava vaan uppoutua omiin ajatuksiin ja paistatella päivää tai jutskailla toisten äitien kanssa kun lapset touhuaa. Mutta oikeestaan ulkonakin voi tehdä paljon erilaista kehittävää, lähteä hiekkalaatikon sijaan vaikka lähimetsään tai pusikkoon, 'etsiä aarteita' eli erilaisia keppejä, käpyjä, kukkia, kiviä kartsella lperhosia ja erilaisia ötököitä ja kuunnella linnun laulua jne. Siinä samalla sitten sen mukaan mistä lapsi kiinnostuu tai mitä kysyy voipi niitä tiedonjyväsiä pudotella, kertoa kukista ja mehiläisistä, kävyistä ja oravista jne. Ulkona tietysti myös on hyvä harjoitella karkeamotoriikkaa, pyöräilyä, kiipeilyä, juoksua, pallonheittoa, potkimista, jne.
[/QUOTE]

minenymmärrä, onko se juokseminen ja pallonpotkiminen jotenkin kehittävämpää, jos se äitee on siellä stressipallona mukana ja toisella kädellä keittää soppaa? vai miksei ne lapset keskenään (toki valvonnan alla ja niin, että aikuinen on kokoajan siinä sillätavalla läsnä, että auttaa jos tarvitaan jne.) voi kehittyä ja ihmetellä niitä muurahaisia? Tarvitseeko se taapero tosiaan niitä aikuisen kirjaviisauksia siihen muurahaisen seurailuun että se olisi riittävän 'kehittävää', vai olisko kuitenkin lapsen mielikuvituksen ja oppimisen kannalta parempi usein ihan itse ihmetellä että mitä se nyt tekee ja miksi?
 
Mulla lapset hiukan vajaa 3 vuotias ja hiulan reilu 1 vuotias, aamuisin käydään puistossa, ja pienemmän kanssa joutuu toki olemaan ja tekemään kakkuja yms. mutta isompi painelee itsenään, välillä pyytää tekemään kakun, keinumaan, mutta enimmäkseen ajelee potkuautoilla, kiipeilee tai vaan juoksee.
Ei me kotona yhdessä juurikaan leikitä, mä teen kotihommia ja lapset auttaa jos haluavat, yleensä " leikkivät" yhdessä, eli juoksevat sohvaa ympäri ja jahtaavat toisiaan, tai leikkivät olevansa autoja, tai menevänsä töihin ( työpaikka on ikkunaverhojen takana;) )
Joskus leivotaan, harvemmin nykyään kun mun hermo ei riitä kahden noin pienen kanssa siihen.
Mutta en mä usko että alle 3 vuotiaat tarvitseekaan mitään askarteluja sun muita, meillä vasta nyt alkanut kiinnostumaan sellaisesta.
Aloittaa syksyllä srk.n kerhossa, siellä saa askarrella, joten oppii sitten jotain ennen päiväkoti uran alkua, vuoden päästä.
 
Jotenkin nykyaikana lastenkasvatus on menny tohon yhteisleikki-suuntaan. Normaali arkielämä jätetään siihen kun lapsi on päikkäreillä ja kun herää niin on taas sirkus pystyssä.

Näin kävi meille esikoisen kohdalla kun kiekkalaatikon reunalla juoruämmät oli sitä mieltä että jos lapsi ei askartele niin se ei kehity. Minä sitten keltanokkana tein niinkuin muutkin kun pidin heitä kokeneempina. Aloin sitten olemaan jo aika puhki päivän päätteeksi kun piti kaikki aika suorittaa ja sivistää ja "kasvattaa".

Nyt kolmen lapsen äitinä meillä eletään arkea. Sirkus on sitä ansaittua huvia. Yhdessä pestään pyykit, tehdään ruuat jne. Leikkiaika on sitten kun sen aika on. Sillon lapset rentoutuu parhaalta näkemällään tavalla (leikkii, piirtää jne.) ja minä omallani. Olen kyllä läsnä mutta en johda/ suorita vapaa-aikaa.

Lapset oppii leikkaamaan leipää, pesemään perunoita, keittämään vettä, pesemään vaatteita, pyyhkimään pölyjä, käyttämään imuria, vaihtamaan lakanat jne. Se on minun mielestäni 99% kehittävämpää kuin se että istutaan leikkimässä että tehdään näitä asioita.

Huh jos en olisi herännyt huomaamaan tämän ja sirkus jatkuisi edelleen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaffetauko:
minenymmärrä, onko se juokseminen ja pallonpotkiminen jotenkin kehittävämpää, jos se äitee on siellä stressipallona mukana ja toisella kädellä keittää soppaa? vai miksei ne lapset keskenään (toki valvonnan alla ja niin, että aikuinen on kokoajan siinä sillätavalla läsnä, että auttaa jos tarvitaan jne.) voi kehittyä ja ihmetellä niitä muurahaisia? Tarvitseeko se taapero tosiaan niitä aikuisen kirjaviisauksia siihen muurahaisen seurailuun että se olisi riittävän 'kehittävää', vai olisko kuitenkin lapsen mielikuvituksen ja oppimisen kannalta parempi usein ihan itse ihmetellä että mitä se nyt tekee ja miksi?
Click to expand...

Toki voi potkia palloa yksinkin :) ajatuksena nyt tässä oli herätellä miettimään erilaisia vaihtoehtoja siihen ulkoiluun, ettei tarvi aina olla sitä samaa hiekkalaatikko-keinu-liukumäki ympyrää. Kuitenkin taapero tarvii sen aikuisen viemään itsensä sinne metsään, ei se sinne itse osaa pyytää.
Eikä tarvitse tuputtaa tietoa, tarkoitan vaan että vastaat ja kerrot kun lapsi kysyy ja pohditaan yhdessä.
 
[QUOTE="Annika";26579855]Toki voi potkia palloa yksinkin :) ajatuksena nyt tässä oli herätellä miettimään erilaisia vaihtoehtoja siihen ulkoiluun, ettei tarvi aina olla sitä samaa hiekkalaatikko-keinu-liukumäki ympyrää. Kuitenkin taapero tarvii sen aikuisen viemään itsensä sinne metsään, ei se sinne itse osaa pyytää.
Eikä tarvitse tuputtaa tietoa, tarkoitan vaan että vastaat ja kerrot kun lapsi kysyy ja pohditaan yhdessä.[/QUOTE]

metsäretkeä voin suositella itsekin, oltiin tänään ja mukavaa oli. Laps on meillä vasta puolitoista(mitäminäkäänmistääntiän), eli vähäsen ketjussa keskusteltuja nuorempi. Käppäili tuolla reilusti pari kilometriä oksaisia ja kivisiä metsäpolkuja, välillä ratsasti isommalla kivellä tai harjoitteli hyppimistä kaatuneen puunrungon päällä. ja välissä syötiin eväitä. :)

mutta meillä nämä menot onnistuu kun ollaan aika joustavia ruoka & uniajoissa. lounas ja välipala voi ihan hyvin joskus vaihtaa paikkaa tai ruoka-ajat venyä kun lapsi on näissä kovin joustava. sen tiedän, että toisten lasten kanssa ei ruoka- ja uni-aikojen ja -paikkojen vaihtaminen ole ihan niin yksinkertaista. se on varmasti luonnekysymys, en tiedä missämäärin osalla opittuakin.
 
[QUOTE="Annika";26579653]Minua painaa nykyään samanlainen huono omatunto :(. Kesällä varsinkin kun ollaan paljon ulkona niin on mukava vaan uppoutua omiin ajatuksiin ja paistatella päivää tai jutskailla toisten äitien kanssa kun lapset touhuaa. Mutta oikeestaan ulkonakin voi tehdä paljon erilaista kehittävää, lähteä hiekkalaatikon sijaan vaikka lähimetsään tai pusikkoon, 'etsiä aarteita' eli erilaisia keppejä, käpyjä, kukkia, kiviä kartsella lperhosia ja erilaisia ötököitä ja kuunnella linnun laulua jne. Siinä samalla sitten sen mukaan mistä lapsi kiinnostuu tai mitä kysyy voipi niitä tiedonjyväsiä pudotella, kertoa kukista ja mehiläisistä, kävyistä ja oravista jne. Ulkona tietysti myös on hyvä harjoitella karkeamotoriikkaa, pyöräilyä, kiipeilyä, juoksua, pallonheittoa, potkimista, jne.

Sisällä kerninpalanen ruokapöydälle ja lapsi siihen piirtämään samalla kun laitat ruokaa. Kunhan yhdessä harjoittelette esim vesiväreillä niin pian lapsi maalailee itsekseen kunhan sivusilmällä valvot. Sama pätee saksien harjoitteluun, alussa istut vieressä kun lapsi leikkaa, sittenkun alkaa sujua niin annat sille vaan riittävästi paperia ja annat silputa kaikessa rauhassa. Pikkukakkosen neppajymykerhossa on parina päivänä viikossa joku askartelu(tulee siis aamuisin, mutta neppajymykerhon jaksot löytyy netistä) niitä me on usein tehty, ei siihen askarteluun mee kun puol tuntia, voitte vaikka sinä päivänä lähteä puol tntia myöhemin ulos.

Palapelejä lapsi voi myös tehdä ittekseen kunhan valvot omien touhujesi ohessa ettei palat päädy pitkin poikin ja autat tarvittaessa.


Mä suosin uuniruokia kun ne valmistuu ittekseen ja sen aikaa voi sitten käyttää leikkimiseen tai johonkin hyödylliseen. Ja tosiaan, teidän kannattaa syksyllä alkaa käydä avoimessa päiväkodissa tms missä niitä askarteluja tulee.[/QUOTE]

Pisti silmään tuo "suosin uuniruokia kun ne valmistuu ittekseen ja sen aikaa voi sitten käyttää leikkimiseen tai johonkin hyödylliseen". Mikä on hyödyllisempää kuin se että lapsi oppii laittamaan ruokaa, oppii raaka-aineita jne.? Tokihan sitä voi tehdä pikaruuan että voi sitten mennä kolistelemaan leikkikattiloita ja leikkiä tekevänsä ruokaa?!?
 
[QUOTE="Vieras";26579953]Pisti silmään tuo "suosin uuniruokia kun ne valmistuu ittekseen ja sen aikaa voi sitten käyttää leikkimiseen tai johonkin hyödylliseen". Mikä on hyödyllisempää kuin se että lapsi oppii laittamaan ruokaa, oppii raaka-aineita jne.? Tokihan sitä voi tehdä pikaruuan että voi sitten mennä kolistelemaan leikkikattiloita ja leikkiä tekevänsä ruokaa?!?[/QUOTE]

Pitää toki paikkansa, mutta vajaa kolmevuotiaan ja puoltoistavuotiaan kanssa hellan äärellä kokkailu on ensinnäkin jonkinverran varallista ja ainakin todella rasittavaa, molemmat kun on yhtä innokkaita apureita. Voi sen uuniruoankin tehdä yhdessä..
 
Relaat nyt vaan. Turha tuohon yhteiskunnan painostukseen on lähteä mukaan. Koskaan et kuitenkaan superäitien mielestä ole kyllin hyvä joten...

Suosittelen hidasta elämää. Ai kun lapsikin nauttii!!
 
Siis ongelma on siinä, että päivät menee liian äkkiä, mitään ei ehdi. Ja nyt viimesillään raskaana ollessa ei houkuta mitkään metsäretket tai muut vastaavat kun kävely on hankalaa.
 
Kuulostaa minun korvaan aivan super-äidiltä! Itsellä kolme lasta, ja ensimmäisen kanssa yritin toimia "niinkuin pitääkin". Nyt en edes yritä. Kyllä ne sitten perhekerhossa, päiväkodissa tms. opettaa askartelemaan. Kyllä tuon ikäiselle riittääkin "pelkkä" yhdessäolo ja arkitouhuilut.
 
[QUOTE="Äiti-ihminen";26581060]Siis ongelma on siinä, että päivät menee liian äkkiä, mitään ei ehdi. Ja nyt viimesillään raskaana ollessa ei houkuta mitkään metsäretket tai muut vastaavat kun kävely on hankalaa.[/QUOTE]

No sitte ne päivät vasta nopsaan menee kun vauva on siinä hoidettavana.. Tässä on moni yrittänyt selittää että ei niihin askarteluihin yms kauaa mee, tuon ikäisen jos saat vartin istumaan paikallaan niin se on jo hyvä.
Ymmärsin kyllä että valittelet ajanpuutetta, mutta minusta et oikein kertonut mihin se aika menee? Laps herää yhdeksältä ja syö lounasta 1330, siinä on neljä ja puol tuntia josta siis maksimissaan kaks menee ulkoiluun, puol tuntia(?) aamutoimiin, vielä jää pari tuntia aikaa puuhailla, tai jos ei jää niin on sitten vaan tunnin ulkona sinä päivänä. Mutta kesällä se on ihan ok olla paljon ulkona.. Muut jutut sitte vaan jää vähemmälle. Tulee niitä sadepåiviäkin vielä..
Kehoita miestäsi tekemään jotain ' kehittävää' lapsen kanssa jos itse et jaksa mutta asia sinua ahdistaa?

Sun lapsella tuntuu tuo unentarvekin aika suurelta, jos nukkuu yli 12h yössä ja päikyt lisäksi? Suuriunisen lapsen kanssa ei tietysti niin paljon ehdikkään.
 
[QUOTE="Äiti-ihminen";26581060]Siis ongelma on siinä, että päivät menee liian äkkiä, mitään ei ehdi. Ja nyt viimesillään raskaana ollessa ei houkuta mitkään metsäretket tai muut vastaavat kun kävely on hankalaa.[/QUOTE]

Jos et raskaana halua metsäretkelle, niin menette sitten kun vauva on isompi. Nyt sitten ulkoilua omassa pihassa jaksamisen mukaan. Helppoa. Isäkin voi ulkoilla lapsen kanssa mikäli teidän elämässä on mukana.

Meillä on lapsilla pikkupöytä askartelupöytänä. Se on helppo siirtää keittiöön tai missä nyt satutaankin hommia tekemään. Reilu kaks vee siinä taiteilee vesiväreillä, puuväreillä, muovailuvahoilla jne. ihan itsekseen pitkiäkin toveja. Saksi ja liimaushommat onkin sitten harvinaisempaa herkkua, lähinnä synttärikortteja tai pääsiäiseen/jouluun liittyviä. Joskus haluaa seuraa maalailuun ja sitä saa jos ei ole joku akuutti aikuisten työ kesken.

Ruuanlaitossa pilkkoo tylsällä veitsellä kurkkuja tai pesee pottuja. Vatkaa vatkaimella aikuisen kanssa tai mittaa aineita. Pyykkiä ripustettaessa lähinnä vetää pyykit pitkin lattiaa ja sitten ojentelee niitä, jos ojentelee. Rätin haluaa aina käteen jos joku pyyhkii pölyjä ja moppaaminen on huippu hauskaa. Ja tietenkin oikeilla välineillä, lelut on leluja.

Varsinaista järjestettyä ohjelmaa ei meillä ole koskaan. Ainut tavoite on että ehtisin edes yhden kirjan päivässä lukea lapselle. Siinä tulee sitä kahden keskistä aikaa, huomiota, läheisyyttä ja vähän opetustakin samalla.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa