K
Katrin.
Vieras
Mikä avuksi?
Siis tuntuu että minulla ei ole minkäänlaista SUOJAKUORTA! esim. haluan pukeutua seksikkäästi, mutta en tiedä onko minusta enää kantamaan sellaisia vaatteita.
Tänään olin pukeutunut esim. hienoon valkoiseen untuvatakkiin, jossa keskellä on sellainen vyö, korostamaan naisellisia muotoja.. sitten minulla oli mustat nahkasaappaat, joissa korkea korko.
Toivon että kuvittelen vaan koko asian - mutta tuntuu että jotkut naiset kahtoo kadulla kieroon ja ilkeästi! ja mä olen ihan nätti, en rumakaan. Miehet taas kahtoo tosi ystävällisesti ja hymyillen.
Itse kun yritän olla ystävällinen, kiltti, herkkä, niin naisille että miehille, sukupuolesta riippumatta... niin kun joku oikein katkerasti vilkaisee mun tyyliä, rumalla mulkaisulla, paheksuen - niin se tunne menee sekunneissa mun sisimpään läpi! ja sattuu siis todella kovasti. Tuntuu että en saa mitenkään sitä henkistä kipua loppumaan!. Vaikka yritän. Sitten juoksen vaan kotiin, itken, päätän et huomenna on uus päivä ja kannan itseni itsevarmasti, ajattelen että mielessäni on vikaa - ehkä kuvittelin koko jutun, mutta silti sama paska toistuu tai ei toistu... Riippuu vähän minkälaisia ihmisiä vastaan tulee. Yleensä monenlaisia. Toiset ei kiinnitä mitään huomiota, toiset kahtoo kieroon. ;(
Mulla on joku hirveä tarve kytätä toisten ihmisten ilmeitä, mitä mieltä ne on musta jne.
Miten hitossa mä pääsen eroon tästä!? ..... Ja kuvittelenko vaan kaiken vai mitä ihmettä?? oonko sekoomassa? ;(
Siis tuntuu että minulla ei ole minkäänlaista SUOJAKUORTA! esim. haluan pukeutua seksikkäästi, mutta en tiedä onko minusta enää kantamaan sellaisia vaatteita.
Tänään olin pukeutunut esim. hienoon valkoiseen untuvatakkiin, jossa keskellä on sellainen vyö, korostamaan naisellisia muotoja.. sitten minulla oli mustat nahkasaappaat, joissa korkea korko.
Toivon että kuvittelen vaan koko asian - mutta tuntuu että jotkut naiset kahtoo kadulla kieroon ja ilkeästi! ja mä olen ihan nätti, en rumakaan. Miehet taas kahtoo tosi ystävällisesti ja hymyillen.
Itse kun yritän olla ystävällinen, kiltti, herkkä, niin naisille että miehille, sukupuolesta riippumatta... niin kun joku oikein katkerasti vilkaisee mun tyyliä, rumalla mulkaisulla, paheksuen - niin se tunne menee sekunneissa mun sisimpään läpi! ja sattuu siis todella kovasti. Tuntuu että en saa mitenkään sitä henkistä kipua loppumaan!. Vaikka yritän. Sitten juoksen vaan kotiin, itken, päätän et huomenna on uus päivä ja kannan itseni itsevarmasti, ajattelen että mielessäni on vikaa - ehkä kuvittelin koko jutun, mutta silti sama paska toistuu tai ei toistu... Riippuu vähän minkälaisia ihmisiä vastaan tulee. Yleensä monenlaisia. Toiset ei kiinnitä mitään huomiota, toiset kahtoo kieroon. ;(
Mulla on joku hirveä tarve kytätä toisten ihmisten ilmeitä, mitä mieltä ne on musta jne.
Miten hitossa mä pääsen eroon tästä!? ..... Ja kuvittelenko vaan kaiken vai mitä ihmettä?? oonko sekoomassa? ;(