Huono itsetunto, parisuhde, toinen raskaus...

["annne"]

Mulla on monimutkainen ongelma. Ensin taustoja. Mulla on järkyttävän huono itsetunto sekä kummallinen suhtautuminen ruokaan eli jonkinnäköistä syömishäiriötä. Mua kiusattiin ala-asteella jo isoksi (olin muita pidempi ja rotevampi, kasvoin aikaisin) ja yläasteella jatkui vähän samanlainen, mutta ei koosta vaan ulkonäöstä. En siis halunnut meikata, sain silmälasit jne. Opin siihen, että olen iso ja ruma. Isompana seurustelin kyllä ja olin sinkkunakin välillä ja noissakin suhteissa tapahtui yhtä sun toista, joka lisäsi vain itsetunto-ongelmaani.

Sitten tapasin mieheni. Kaikki oli eri lailla. Hänen mielestään olen kaunis. Ikävä vain, että nyt olen taas raskaana enkä jaksa uskoa häntä, ettei raju painonnousu haittaa. Ensimmäisestä raskaudesta tuli 15,5kg ja jouduin käymään psykologilla, ettei itsetunto-ongelmani käynyt ylivoimaiseksi. Nyt raskauden puoliväliin mennessä on tullut jo 8kg (edellisestä 1,5kg), ja olen kauhuissani. Ekan raskauden jälkeen paino putosi -3kg lähtötilanteeseen ja silloin mies sanoi, että olen tosi kaunis. Nyt olen varma, että jos tämä tullut paino ei lähdekään, niin mies ei halua minua enää jne. Olen siis normaalistikin vähän ylipainoinen (167/75) ja tänään löysin taas valokuvan miehestä ja hänen laihasta exästään. Sekös sai minut taas suunniltani, vaikka mies sanoikin, ettei hän kiloja rakasta, vaan haluaa kokonaisen ihmisen. Ei siis ole naimisissa perseen, vatsan, hiuksien tai vastaavan kanssa, vaan kokonaisen ihmisen. Tiedän kuitenkin, että mies pitää esim. takapuoltani paljon rumempana kuin mitä joidenkin toisten. Ja olen kehittänyt tästä ongelman. Siis sen, että hänen mielestään aina jostain löytyy joku, jolla on joku tietty piirre mua kauniimpi.

Kuulostaa tyhmältä kirjoitettuna, mutta olen tätä itkenyt koko illan...

Nyt haluaisin vain treenata itseni huippukuntoon (ei tule onnistumaan ikinä) ja olla miehelle se kaikkein kaunein joka osa-alueelta. Mutta eipä onnistu. Tämä raskaus on aika supistusherkkä ja liikuntani on minimissä. Lisäksi olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja olen tunnesyöjä. Näiden yhdistelmästä varmaan tuo 8kg on ilmaantunut. Nyt häpeän itseäni jopa niin paljon, etten pystynyt tänään menemään saunaan mieheni kanssa eikä seksistä tullut mitään, kun mietin koko ajan, että tunnun varmasti käsiin ällöttävältä ja näytän rumalta enkä edes osaa mitään, joten eipä oikein päästy kumpikaan fiilikseen...

Mikä neuvoksi? Olen ihan pihalla, että mitä tässä tilanteessa nyt voisi tehdä En jaksa tätä ja voi miesparkaa, hän jaksaa vielä vähemmän vaikka rakastaakin mua... Enkä halua niitä kommentteja, että "kukapa mies tollasta kauheeta ämmää jaksais" vaan asiallisia, mun huoli on aito.

 

["annne"]

^^

 

[....]

Kuullostaa tutulle

 

["annne"]

Eikö kellään olis mitään sanottavaa... Tukea kaipaan, apua. Ei vaan jaksa.

 

[6]

Itellä on kuusi lasta ja ajattelen, että raskaus ja äitiys ovat kauniita asioita.Saan olla niistä onnellinen ja ylpeäkin.Ei haittaa vaikka se näkyykin minussa: maha pömpöttää, raskaus arpia siellä sun täällä, jaloissa kunnon suonikohjut ja enkä näytä muutenkaan enää ihan lapsoselta.Mun sisällä on kasvanut uusi ihminen ja se on sellaista mitä ei voi rahalla ostaa eikä rahalla mitata.
Ei kannata verrata itseä toisiin ihmisiin, ihmisen sisäinen kauneus on tärkeämpää kuin ulkoinen.Hyväksy itsesi sellaisena kun olet!!

 

["smeagol"]

itsetunto ongelmat uuvuttaa, vaika kyse olisi normaalipainoisesta ihmisestä, niin silti. voit olla ulospäin kuinka huoliteltu malli tahansa mutta henkisesti vihaat itseäsi ja et ole sinut itsesi kanssa. vaikka tälläiset ihmiset saisivat itselleen elämänkumppanin, he eivät usko että mies olisi heidän kanssaan muuten jos eivät olisi mallin näköisiä. pääkopalla ei niinkään väliä.
sulla on ilmeisesti painon takia ongelmia ja hienonhan miehen sä oot löytäny joka ei ulkonäköä katso, ja oikeesti sellaisia ihmisiä on vaikka vaikeeta se on uskoa. itsetuntoa on vaikee nostattaa muitten sanojen varjolla, se ei auta, pahentaa vain. jos mieheltä usein tivaa että mussa on vikaa ja mä en oo hyvä, niin ei niitä vastauksia saa sieltä loputtomiin. mieti jos sun miehesi kyselisi sulta päivittäin et mä oon ruma, sä et tykkää musta. sellaiseen ei jaksa edes vastata, koska se kulostaa älyttömältä.
asennehan ratkaisee, vaikeeta on mutta kaikki lähtee sinusta ja hyväksyt itsesi, olkoon vain rehevä mutta itse on ilo katsella sellaisia ihmisiä jotka osaavat nauraa itselleen, tietävät kuka ovat eivätkä anna kenenkään ulkopuolisen tahon määrätä ketä ovat. esim. christina aguilera on hyvä esimerkki siitä että on itseensä tyytyväinen ja huonolta ei näytä siltikään.