Huono katsekontakti

[Huolissaan]

Hei,
Vauvani on ihana 3kk ikäinen tyttö, joka kasvaa hyvin ja on jäntevä. Olen kuitenkin huolissani, koska tyttöni saa ensiksikin hirveitä raivoitkukohtauksia, joita on vaikea saada loppumaan - olemme mieheni kanssa kokeilleet niin syliä, kylpyä, kapaloa, ""lentokoneasennossa"" kantamista kuin juttelua ja silmiin katsomistakin.
Toinen ongelma on se, että vauva ei halua ottaa katsekontaktia. Mikä mahtaa olla vialla? Voiko näin pienellä vauvalla olla autistisia piirteitä? Vauvamme toki katsoo meitä vanhempiaan kasvoihin ja hymyileekin joka päivä, mutta kääntää usein katseensa pois ja tuijottaa mieluummin kattoon. Kaikkein riemukkaimmat hymynsä tyttö suuntaa kuville. Miksei vauva halua katsoa hoitajansa kasvoihin kuin pienen hetken verran?

Kysymykseni saattavat olla ""tyhmiä"", mutta olen huolissani.

 

[ehkäpä...]

Ei kysymyksesi ole tyhmä lainkaan. Ehkä tyttösi on alkanut kiinnostua ympäristöstä, eikös tuossa 3kk iässä vauvat monesti tule ulos ""kuorestaan"" ja rupea huomiomaan muutakin kuin ne tutut kasvot.

 

[:)]

Juttele neuvolassa, jos sinulla on järkevä terveydenhoitaja tai lääkäri (ei itsestäänselvyys). Meidän tyttömme on kehittynyt erittäin hyvin, nyt jo 11kk. Eli hänellä kaikki kunnossa. Mielestäni meillä oli alusta asti hyvä kontakti jne, mutta jos olimme selkeästi kasvotusten (tyttö rinnallani, pää melkein kasvojeni korkeudella), sain ihastella hänen kauniita silmiään vain pari sekuntia viikossa. Jos vauva oli hieman etäämmällä, vaikka reisieni päällä, hän katseli mielellään minua. Liian läheltä hän ei ilmeisesti uskaltanut katsoa. Olisikohan kyseessä sama kuin eläimillä, jotka eivät halua liian läheltä katsekontaktia vaan pitävät sitä uhkaavana... Nykyään tyttö tapittaa innoissaan läheltäkin. Oletko huomannut, onko etäisyydellä merkitystä?

 

[Pahvi]

Turhaan ainakaan stressaat autistisista (asperger) piirteistä.
AS lapselta ei saa juuri ollenkaan vastavuoroisuushymyjä eikä as lasta kiinnosta kasvot ollenkaan. Ei kuvat eikä oikeat. Tai ei kiinnosta yhtään enempää kun esim kirja...

 

[Raisa]

Meillä oli jossain vaiheessa, olisko ollut juuri 2-3kk iässä samaa (nyt vauva lähes 5kk).

Jostain luin, että vauva ei ota silloin katsekontaktia, kun se on väsynyt eikä halua virikkeitä. Mun mielestä meillä kyse oli juuri tuosta, eli heräämisen jälkeen katseli, mutta koko ajan väheni katselu kohti seuraavia unia. Kuvat olivat myös enemmän pop kuin isä tai äiti

Nyt ei enää ole ollut tuollaista edes väsyneenä, vaan vauva katsoo kyllä ihan ""normaalisti"".

 

[hennu]

moikka
meidän poika juurikin samanlainen. ikää tasan 3 kk, kun aloin huolestumaan kontaktin vähyydestä.
vilkaisi silmiin kerran pari ja se siitä. otin asian neuvolassa puheeksi ja heti ehdotti näkö- tai kuulovammaa ja lopuksi autismia. Äitinä olin tietty sairaana huolesta. Mies sai puhuttuä järkrä, että odotellaan nyt hieman sitä sosiaalisuutta.
Selvästikin näkee ja kuulee.
Noh, viikon ajan olemme nyt vähentäneet kaikki muut virikkeet minimii (tv, lelut..)
Tarjotaa vaan omaa seuraa, jutellaa, hymyillää, lauletaan ja lorutellaan yhdessä.
Poika on kuin uusi ihminen, selvästi kontakti on parantunut ja osaa jo itse hakea katsellaan meitä, vastavuoroisuus lisääntyi huimasti.
Jatketaan vielä harjoitusta, huomenna käväistään vielä kuitenkin lääkärissä.
ai nii, ja poika on nyt 3 kk ja 9 pvää

 

[ap]

Kiitos kaikille vastauksista. Meillä on ylihuomenna 3kk neuvola, joten tämä katsekontakti ja sen huonous on ollut mielessäni kovinkin paljon. Kuten Hennu kirjoitit, voi neuvolassa saada kaikenlaisia vastauksia vauvan ""viaksi"". Yhdessä välissä mietin huonoa näköäkin, mutta tyttö näkee lelut yllättävänkin kaukaa. Voi olla, että olemme yrittäneet tarjota tytölle liikaa virikkeitä, mutta toki taustalla voi olla jotain muutakin - eikös ihmiskasvojen pitäisi kiinnostaa vauvaa kaikkein eniten?

 

[maaru]

Meillä (pian 3kk) tuo kontaktin otto vaihtelee kovinkin. Kasvot (hymyilevät ja juttelevat) kyllä kiinnostavat, mutta niin myös kaikki muu. Yleensä silloin, kun haluan ""jutella rauhassa"" vauvan kanssa, mennään esim. makuuhuoneeseen jossa paljon rauhallisemmat värit kuin olkkarissa, jossa killistelee kaikkia jänniä tavaroita, omaa leikkipaikkaansa, suurta punaista taulua jne. Ja jos johonkin uuteen paikkaan mennään niin pää pyörii kuin pöllöllä, turha siinä on katsekontaktia edes yrittää
Kovasti vaihtelee se, mistä vauva on milloinkin on kiinnostunut.
Enemmän vaan hauskoja juttuja peliin, niin kyllä se siitä! Huolissaan ei varmasti kannata olla, jos vauva kuitenkin katsoo ja hymyilee.

 

[maaru]

Noihin raivoitkukohtauksiin on vaikea sanoa mitään. Minkälaisiin tilanteisiin ne liittyvät?

 

[Lumi]

Hei!

Meillä on seuraavanlainen tilanne: tytön (nyt 2,5 kk) kuuloa testattiin useaan otteeseen neuvolassa torvella ja kulkusella, eikä hän reagoinut niihin mitenkään. Kotona kuulee vaihtelevasti, mutta puheeseen ei yleensä reagoi. Kävimme kuulotutkimuksessa, jonka mukaan tytön kuulo on normaali. Neuvolassa myös th mainitsi tuon autismin, ja käski tarkkailla katsekontaktia, hymyjä ja jokeltelua. Muuten tilannetta seurataan.

Olin (tai siis olen edelleen) asiasta totaalisen paniikissa. Olin myös yhteydessä erik.lääkäriin, ja hän painotti, ettei autismista voi mitenkään näin pienen lapsen kohdalla vielä puhua tai tietäää.

Joka tapauksessa, tuosta katsekontaktista. Olemme saaneet tyttöön lopulta hyvän katsekontakin, mutta muutamia kikkoja tarvittiin. Hyviä vinkkejä tulikin jo jossain aiemmassa viestissä, eli etsi sopiva etäisyys, josta lapsi parhaiten ottaa kontaktia. Myös meillä se on hieman kauempaa, kun lapsi nojaa polviin. Myös hoitopöytä on hyvällä etäisyydellä. Jos lapsi katsoo sivuille, niin käännät vaan aina pään itseäsi kohti, ja jos sekään ei auta, niin pidät päätä käsien välissä niin kauan, kunnes katsekontakti syntyy. Tulee helpommaksi kerta kerralta. Mutta siis missään nimessä lapsen ei tarvi koko ajan tuijottaa sinua silmiin (näin minä nimittäin luulin...), kunhan nyt silloin tällöin saatte katsekontaktin. En tiedä miten muilla, mutta meillä esim. vaipanvaihdon yhteydessä tyttö kylllä katselee pääasiassa sivuille, vain jonkin aikaa katsoo kohti ja silloin saattaa tulla hymykin. Mutta tuokin toki vaihtelee kerroittain, joskus on hyvinkin kontaktihakuisella tuulella, joskus ei vanhemmat voisi vähempää kiinnostaa.

Mitenkäs teillä tuo jokeltelu ja ääntely? Tuleeko jo ""puhetta""? Meillä jonkin verran äännellään, mutta mistään juttelusta ei kyllä voi vielä puhua. Hymyjä tulee kolme-neljä kertaa päivässä, pari nauruakin on kuultu.

Hennu, sulta kysyisin kun mainitsit että menettä lääkäriin, että mitä tutkimuksia on tehty tai millä lääkärillä (siis onko erikoislääkäri vai mikä) olette käyneet?

Mutta siis älä vielä panikoi mistään autismista, lapset vaan on kontaktin otossakin niin erilaisia! Tsemppiä teille!! Ja kerrotko, miten nla-lääkärissä meni.

Kenties joku autistisen lapsen äiti tai isä voisi myös kertoa kokemuksia!

 

[ap]

Kiitos taas uusista kommenteista. Eilen tyttömme hymyili isälleen monta kertaa ja minullekin väläytti nopean hymyn. Jospa kaikki tästä Aion silti ottaa asian puheeksi neuvolassa.

Maaru: Nuo itkukohtaukset tulevat ihan miten sattuu, tuntuu kuin ne olisivat vailla logiikkaa - tosin eihän pikkuvauvojen kohdalla voi muutenkaan puhua loogisuudesta ;-) Itkua saattaa tulla kotona kesken syönnin rintaraivarimaisesti, neuvolassa niin, ettei tyttöä voi tutkia kuin kasvun osalta, kahvilassa kaupungilla, kotona illalla ihan vaan sylissä. Itku on koliikkimaista eli kovaa ja sitä on vaikea saada loppumaan. Koliikista kuitenkaan ei ole kyse, koska itku kestää vain 10-30 minuuttia kerrallaan. Lapsi on siis vaikeasti lohduteltavissa.

Lumi: Sinun viestisi antaa minulle paljon rohkeutta! Pitää kokeilla noita katsekontaktivinkkejä. Siitä saattaa olla kyse, koska tyttö hymyili minulle sitteristä, josta katse-etäisyyttä voi vaihdella. Meillä tyttö jokeltelee aika paljon ja odottaa vastaustakin.

Olisin samoin kiinnostunut kuulemaan autististen (tai asperger- tai tourette) lasten vanhempien kokemuksia. Nimenomaan tuo katsekontaktin vähyys ja rajut itkut kiinnostavat. Missä iässä oireyhtymä esimerkiksi todetaan? Ja onko lapsillanne ollut vauvana hymyjä, ""puhetta"" tms.?

Jonkinlaista sosiaalisuutta vauvamme toki osoittaa, siitä on osoituksena tuo innokas jutteleminen.

 

[Hennu]

Käytiin juuri omalääkärin luona vauvan kanssa.
Kaikki oli ok, otti kontaktia ja katteli lääkäriä, hymyili ym..
Lääkäri käski olla huolehtimatta-
Arveli että näkö on kehittynyt vasta juuri nyt sellaiseksi että pystyy kasvot ja ilmeet näkemään. Itselläni on vaalea tukka ja huomasin jo aikoinaan että hänkatselee isiä mielummin(isillä tumma tukka) Kontrastit helpottavat hahmottamista.

Jos meillä olis ollu vakuutus ois menty heti neurologille. Olispa saanu heti jotakin infoa. Nyt odoteltiin yli viikko omalääkärille pääsyä.

Tilanne oli omalla kohdallani todella ahdistava. En pystynyt nukkumaan tai syömään moneen päivää, maidontulokin alkoi ehtymään vauvan huonoa kontakstia murehtiessa.

Ai niin lääkäri kehotti vähentämään tv:n katselua ja liikoja virikkeitä(kuten oltiin jo tehtykin) Kannattaa ghakea sitä kontaktia silloin kun vauva on tyytyväinen, masu täynnä, virkeä ja valoisa ympäristö.

 

[Lumi]

Hei taasen,

pakko vielä kommentoida ap & Hennu: meilläkin tyttö ottaa paremmin kontaktia isään (meillä kyllä nuo hiustenvärit toisin päin) ja isä saa kaikkein leveimmät hymyt, äidille hymyillään usein vasta pienen maanittelun jälkeen. Aika jännä juttu!

Kiva kuulla, että asiat ovat ilmeisesti nyt mallillaan kaikilla.