Huono olla

[jaaaa]

En tiiä mihin oisin voinu kirjottaa ja purkaa tunteita, koska mulla on nyt ollu vuen niin hirveä olla, tai on ollu kyl välillä päiviä jollon sain olla onnellinen ja se oli niin ihanaa, mutta enimmäkseen on ahistanu.
Eli meen nytte vasta ysille ja kirjotin tänne jos jotku aikuset tai iha kuka vaa vois auttaa mua ees vähä että saisin paremman olon.
Elimusta tuntuu nii kauhella ku yks mun tärkein ystävä ja sen kaveri syrjii mua tavallaa, ku huomenna ne on menossa jonnekki jne..(kuulostaa varmaan teistä tosi lapselliselta ja että oisin vaan turhaa mustasukkane)
Mutta mua vaan ahistaa myös että ku oon yksin, siis ku mulla ei oo poikaystävää jonka kanssa vois vaan olla rauhassa kahestaa, mutta tuntuu että muilla mun kavereilla on ja ne niin hehkuttaa sitä ja sit ite mietin hiljaa että miks mulla ei oo kettään. Ja en sit haluais et kukaa tulis tänne sanoo että oonpa lapselline, ku oon kokoajan allapäin yksin.

 

[jaaaa]

Ja kirjotin tän tänne iha vaa siks ku en halunnu johonki suuntaan "demiin kirjottaa, koska sieltä oon saanu vaan tyhmiä vastauksia

 

[a]

ja voisin vielä tähä samaan kirjottaa, että tuntuu että mua ahistaa kaikki nytki mietin että oon niin yksinäinen ja että mitä sittenkö meen ammattikouluun saankohan vielä silloinkaan sitä poikaystävää tai kavereita ja tilannetta ei helpota yhtään suosittu sisko... oon niin katteellinen sille ja tekisin mitä vaan jos voisin olla mielummi se ku mikä nyt oon

 

[tätitäältä]

olet kyllä hienossa iässä, nuori ja kaikki vasta edessä. älä yhtään kiirehdi, kadut vanhempana, muistan itsekin tuona aikana kun tuntui pahalle muiden meeinot ja hauskuttelu. järkkäsin itselleni harrastuksia, joiden kautta löytyi niin mahtavia ystäviä kuin hauskoja reissuja.tekemistä ja menoa riitti älä masennu moisesta, tulevaisuudessa on luvassa mukavat ajat, kunhan et tee vääriä ratkaisuja

 

[tätitäältä]

ja ammattikoulussa se meno kyllä alkaa, siellä eri paikkakunnilta ihmisiä ja uusia juttuja sekä ideoita, malta odotella nyt

 

[jaaaa]

olet kyllä hienossa iässä, nuori ja kaikki vasta edessä. älä yhtään kiirehdi, kadut vanhempana, muistan itsekin tuona aikana kun tuntui pahalle muiden meeinot ja hauskuttelu. järkkäsin itselleni harrastuksia, joiden kautta löytyi niin mahtavia ystäviä kuin hauskoja reissuja.tekemistä ja menoa riitti älä masennu moisesta, tulevaisuudessa on luvassa mukavat ajat, kunhan et tee vääriä ratkaisuja

Kiitos ku vastasit , on mukava kuulla että ymmäretään miltä musta tuntuu

 

[tätitäältä]

kokemuksen syvällä rintaäänellä puhun..oli itsellä aivan samat tunteet, etkä ole nytkään varmasti ainoa..kuinhan moni miettii samaa nyt tällä hetkellä..elämä todellakin avautuu, ja kohta on liikaakin tekemistä ja seuraa.iloitse siitä että olet vielä nuori.

 

[jaaa]

kirjotinpa ehkä liian pitkästi ku ei tuu vastauksia;/

 

[j]

kokemuksen syvällä rintaäänellä puhun..oli itsellä aivan samat tunteet, etkä ole nytkään varmasti ainoa..kuinhan moni miettii samaa nyt tällä hetkellä..elämä todellakin avautuu, ja kohta on liikaakin tekemistä ja seuraa.iloitse siitä että olet vielä nuori.

nuo sinun kommentit kyllä autto eikä oo enää nii paha olla vaikka kuitenki haikailen että olis poikaystävä vierellä

 

[j]

Voisko saada lisää "neuvoa" tai jtn piristävää kommentia, ku meinaan että haikailen sitä että ei oo poikaystävää ja että välillä tuntuu että mua syrjitään ja vielä ahistaa enemmän ku sisko on aina ollu niin suosittu ja sosiaalinen kaikkien kanssa..

 

[j]

tekis mieli nytki vaan itkeä

 

[akkamänty]

Moikkelis! Et ole tunteinesi tuossa iässä ollenkaan yksin, nuo ovat aivan normaaleja tunteita. (Miten tuo ´normaali´ -sana oikein taipuu ......) Sitäpaitsi vaikka joskus lapsena ja teininä tuntui, että tietyt tunteet kuuluvat vain tiettyyn ikään, ei se niinkään ole. Kyllä aikuisetkin kokevat yksinäisyyttä, kaipausta parisuhteeseen, kateutta yms. Yritän siis vain saada sinulle sanottua, ettet ole lainkaan lapsellinen, jos sinusta tuntuu tuollaiselta. Jos jonkun viesti piristää sinua nyt, oli hyvä, että kirjoitit tänne. Jos ymmärsin oikein, kyseiset tunteet vaivaavat sinua usein. Uskaltaisitkohan jutella jonkun kanssa kasvotusten asiasta, koska tunteesi ovat siis aivan normaaleja, ei sinulle kukaan aikuinen ihminen naura, kun kerrot niistä. Esim. seurakunnilla on nuorisotyöntekijöitä, joiden yhteystietoja varmasti löytyy netistä tai terveyskeskuksessa vastaanottaa terveydenhoitajia. Tai ammattikouluun mennessäsi siellä on varmasti opinto-ohjaaja, terv.hoitaja tms., jotka ovat sitä varten, että heille voi puhua vaikeammistakin asioista. Tietenkin, jos vaikkapa nettikirjoittelu tuntuu pelkästään auttavan, sehän on hyvä.

Pelkäät, etten saa ehkä ystäviä uudesta koulustasi. Sen olen elämäni varrella huomannut, että olemalla vain ja ainoastaan oma itsensä, sillä pärjää niin varmasti kuin esim. maailmassa on roskia. Itsekin olen tietyissä tilanteissa vähän vetäytyvää sorttia ja olen huomannut elämäni aikana, ettei se ole ollenkaan huono asia. Kun muistelen esim. lukioaikojani, meillä oli paljon hiljaisempia oppilaita ja se oli heille kuuluva luonteenpiirre ja ominaisuus, heidät hyväksyttiin sellaisina. Ja jos ei joku sitä hyväksy, kyllä hänelle elämä jossakin vaiheessa senkin hyväksynnän opettaa, usko pois.


Olen samaa mieltä ´tätitäältä´vastanneen kanssa, että harrastuksista löytyy samanhenkisiä ihmisiä. Tärkeintä elämässä onkin miettiä, mistä itse pitää ja kun alkaa toteuttaa haaveitaan ja mielitekojaan, sitä kautta säilyy kiinnostus elämään ja samalla tapaa myös ihmisiä ja matkan varrella tulee myös otollisia poikiakin / miehiäkin vastaan, usko pois! Olen myös samaa mieltä siinä, että kun tekee tietyllä tapaa hyviä valintoja ts. ettei lähde rikolliselle polulle, elämä kyllä kantaa ja tuo yllättäviä positiivisia asioita ja kokemuksia jokaisen kohdalle.

Tsemppiä!