Huono sängyssä

[onneton oona]

Tuntuu että johonkin on purettava tätä pahaa oloa, löytyisiköhän täältä kohtalotovereita? Poikaystäväni on tyytymätön rakastelutaitoihini. Vaikka yritän parhaani, hän ei ole koskaan tyytyväinen, vaan usein jälkikäteen saan kuunnella valitusta kuinka en huomioi häntä tarpeeksi ja kuinka en rentoudu kunnolla ja mitä kaikkea pitäisi tehdä toisin. Nykyisin en pystykään enää rentoutumaan hänen kanssaan, vaan heti kun hän alkaa minua hyväillä, alan jännittää että jälleen varmaan kaikki menee pieleen, ja jo valmiiksi ajattelen että hän taas kerran pettyy minuun. Mitä ihmettä tälle noidankehälle voisi tehdä?

Aina kun hän on minua "haukkunut", olen monta päivää todella surullinen. Olenkohan jotenkin liian herkkä kun se satuttaa niin kovasti?

Hän kyllä pyytää usein anteeksi, enkä hänelle olekaan vihainen (pitäisihän hänen saada nauttia seksistä), mutta siltikin olen pitkään allapäin. Pahinta on että en pysty koskaan unohtamaan hänen sanojaan vaan ne palaavat mieleen joka kerta kun alamme rakastella. Yritän aina karkottaa ne ajatukset ja keskittyä vain siihen hetkeen, mutta se ei onnistu. Olemme yrittäneet puhua asiasta, mutta hänen "valitusvirtensä" jälkeen on aina niin kamalan paha mieli etten oikein saa mitään sanotuksi, tai sitten asiasta syntyy vain typerä väittely. Tuntuu että olemme ihan umpikujassa, kumpikaan ei enää kunnolla nauti seksistä. Alkuaikoina se oli minusta ihanaa ja kaunista, ja joka kerta hieman parempaa, ja olin varma että hyvä suhde tästä vielä tulee. Kunnes pari kuukautta sitten hän kertoi että on todella tyytymätön, sen jälkeen olen ollut ihan lukossa ja hän taitaa olla todella turhautunut. Ihme ja kumma, hän kuitenkin jaksaa edelleen aloitteita tehdä.

Kahdessa aiemmassa suhteessani tällaista ongelmaa ei ole ollut, mieleeni onkin tullut että ilmeisesti olenkin ollut aika hemmoteltu, exät eivät ole olleet ollenkaan niin vaativia kuin tämä nykyinen. Muutoin meillä menee todella hyvin, sekä hänen että minun mielestäni. Olemme tunteneet pari vuotta ja seurustelleet puoli vuotta. Emme ole mitään teinejä enää, läheisyys ilman seksiä toimii hyvin ja koen että tämä on monella tapaa paras mies jonka kanssa olen koskaan ollut. Mutta olisiko kuitenkin niin että meitä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen...? Ehkä vain ystäviksi?

 

[Lady D]

Todennäköisesti teidät on tarkoitettu yhteen koska kaikki natsaa hienosti (siis jos sexiä ei lasketa). MUTTA poikakaverillasi on oikeus tyydyttävään sexiin. Ehdotan että annat poikakaverillesi "sivupainantaluvan", tällä tavalla hän saa normaalit tarpeensa tyydytettyä ja teidän parisuhteennekin pysyy ehjänä!

 

[keski-ikäinen nainen]

Tähänkö on tultu, että seksi on taitolaji, josta arvostellaan. Eikö se enää olekaan kahden rakastavaisen kommunikointia kehoillaan? Jos joku rakastelun jälkeen alkaa minua moittimaan, en kyllä ymmärrä sellaisen henkilön rakkautta minua kohtaan. Aivan toinen asia on, että kaikesta voi keskustella. Toisen toiveita voi tietysti parhaan kykynsä mukaan ottaa huomioon, mutta toisen mielen pahoittaminen rakastelun jälkeen. Ei voi muuta sanoa kuin huh, huh.

 

[vaniljaseksiä]

Tähänkö on tultu, että seksi on taitolaji, josta arvostellaan. Eikö se enää olekaan kahden rakastavaisen kommunikointia kehoillaan? Jos joku rakastelun jälkeen alkaa minua moittimaan, en kyllä ymmärrä sellaisen henkilön rakkautta minua kohtaan. Aivan toinen asia on, että kaikesta voi keskustella. Toisen toiveita voi tietysti parhaan kykynsä mukaan ottaa huomioon, mutta toisen mielen pahoittaminen rakastelun jälkeen. Ei voi muuta sanoa kuin huh, huh.

Luin vaniljaseksistä viime viikon Me Naiset Hyvä fiilis sivuilta. Lue ap. ko. juttu ja ole huoleta.

 

[Vioola]

Luulen että olet ihan hyvä seksissä, mutta tämä kaverisi ei ole, hän on ilmeisesti niin huono että syyttää siitä sinua kun ei itse osaa.
Mistä hän sinua syyttää? Makaatko kuin "lahna" ja otat kaverisi vastaan? Etkö hyväile häntä tai halaile? Vai haluaako hän että otat häneltä suihin?
Kerro meille mistä kiikastaa, emmehän muuten osaa neuvoa sinua!

 

[??????]

Minua myös kiinnostaa, miltä sinusta tuntuu. Saatko mahtavia orgasmeja ja vähät välität miehen nautinnosta? Vai mistä kiikastaa?

Seksi ei mielestäni ole mikään tekniikkalaji. Siinä pitäisi antaa tunteiden ja sen hetkisten tuntemusten viedä, ilman ennakkosuunnitelmaa.

Itse tuskin enää suostuisin seksiin miehen kanssa, joka on syyllistänyt minua näin aralla alueella. Miten hän voi ulkoistaa itsensä siitä ja pistää tyytymättömyytensä sinun syyksesi? Onko hän kertonut ja vaatinut tarkasti mitä sinun pitää tehdä? Entä onko kysynyt mitä sinä haluat ja tekee myös niin?

Kuulostaa aika yksipuoliselta tuo teidän seksisuhde. Mutta itsepä valitset kumppanisi.

 

[huoh...]

Todennäköisesti teidät on tarkoitettu yhteen koska kaikki natsaa hienosti (siis jos sexiä ei lasketa). MUTTA poikakaverillasi on oikeus tyydyttävään sexiin. Ehdotan että annat poikakaverillesi "sivupainantaluvan", tällä tavalla hän saa normaalit tarpeensa tyydytettyä ja teidän parisuhteennekin pysyy ehjänä!

Senkin pässi!

 

[onneton oona]

"Luulen että olet ihan hyvä seksissä, mutta tämä kaverisi ei ole, hän on ilmeisesti niin huono että syyttää siitä sinua kun ei itse osaa.
Mistä hän sinua syyttää? Makaatko kuin "lahna" ja otat kaverisi vastaan? Etkö hyväile häntä tai halaile? Vai haluaako hän että otat häneltä suihin?
Kerro meille mistä kiikastaa, emmehän muuten osaa neuvoa sinua!

Minua myös kiinnostaa, miltä sinusta tuntuu. Saatko mahtavia orgasmeja ja vähät välität miehen nautinnosta? Vai mistä kiikastaa?

Seksi ei mielestäni ole mikään tekniikkalaji. Siinä pitäisi antaa tunteiden ja sen hetkisten tuntemusten viedä, ilman ennakkosuunnitelmaa.

Itse tuskin enää suostuisin seksiin miehen kanssa, joka on syyllistänyt minua näin aralla alueella. Miten hän voi ulkoistaa itsensä siitä ja pistää tyytymättömyytensä sinun syyksesi? Onko hän kertonut ja vaatinut tarkasti mitä sinun pitää tehdä? Entä onko kysynyt mitä sinä haluat ja tekee myös niin? "

No, lähinnä hänen "syyttelyssään" on ilmeisesti kyse keskusteluyrityksistä jotka ovat niin tylysti ja turhautuneesti ilmaistuja ja sisältävät liikaa henkilökohtaisia syytöksiä että ne saavat minut järkyttymään ja loukkaantumaan. KUn entisissä suhteissani seksistä puhuttiin lähinnä hymy huulilla ja jotenkin rennommin.

En makaa kuin lahna, koskettelen ja halin häntä mielestäni lähes yhtä paljon kuin hän minua (mutta en hänen mielestään riittävästi). Kieltämättä, koska naisen nautinto tulee hitaammin, niin olen odottanutkin että hän olisi valmis minua hieman pidempään hyväilemään (etenkin kun nyt rentoutuminenkin on niin vaikeaa), mutta ilmeisesti se on hänen mielestään liikaa vaadittu. En ole saanut hänen kanssaan orgasmia, mutta se on minulle niin vaikeaa että sellaista en edes odottaisi ennen kuin olemme tunteneet paljon kauemmin ja ennen kuin rakastelussa on paljon paremmat fiilikset kuin nyt. Olen hänelle kertonut että minun elämäni ei ole orgasmeista kiinni, nautin rakastelusta muutoinkin todella paljon, ja etenkin siitä jos hän on siihen tyytyväinen. Mutta kun ei ole, niin minäkään en enää oikein nauti. Olen yrittänyt hänelle alkuaikoina kertoa ja näyttää mistä itse pidän, mutta täytyy sanoa että ei hänen otteensa ihan niitä parhaita kokemiani ole. JOka tapauksessa, en tarvitse mitään maan parasta rakastajaa ja nautin paljon hänen kosketuksestaan, jos vain ei tarvitsisi koko ajan stressata hänen tyytymättömyyttään...

Itsekin olen sitä mieltä että pitäisi antaa vain tunteiden viedä ja nauttia hetkestä, mutta hän kai haluaisi että koko homma olisi suunniteltu suoritus, ja että minun pitäisi olla paljon, paljon kiinnostuneempi hänen nautinnostaan kuin mitä olen. Aiemmissa suhteissa miehet lähinnä olivat huolissaan että nautinko minä seksistä yhtä paljon kuin he ja olivat todella paljon valmiit näkemään vaivaa, joten tämä asetelma tuntuu kyllä kovin uudelta. Itse olen ajatellut että ensisijaisesti kukin on itse omasta nautinnostaan vastuussa, ja kaikki mitä saa toiselta pitää ottaa kuin extra-lahjana vastaan, mutta tämän miehen ajatusmaailma on vähän erilainen. Kyllähän hän minulta on turhautuneena kysellyt että "etkö sä taaskaan saanut".

No, saa nähdä miten tässä vielä käy, tällä hetkellä ei kovin lupaavalta vaikuta.

 

[n47]

Miksi olet sanonut, ettet tarvitse orgasmeja?? Kuulostaa aika lapselliselta mieheltä.

Hei! olette seurustelleet puoli vuotta ja jo pari kuukautta seksi on mennyt pieleen etkä osaa rentoutua. Mitä ihmettä nyt odotat tapahtuvaksi?

Joko lähdette eri suuntiin tai otatte asian puheeksi silloin kun ette ole sängyssä tai niissä puuhissa ollenkaan vaan vaikka ruokapöydässä. Keskustelette asian selväksi, mistä se kiikastaa? Haluaako mies suuseksiä mutta ei saa? Mikset sinä saa? Ellei mies ole kärsivällinen, tee se itse miehen kainalossa? Saathan itse itsellesi tuotettua orgasmin?

Avoimuus on kaiken a ja o. Keskustelkaa. Pyydä miestä sanomaan mitä sinun pitää tehdä. Hienoa on tuottaa kumppanilleen mielihyvää, varmaan meistä jokainen haluaa toteuttaa toisen toiveita.

 

[blääh]

Kuulostaa siltä, että AP on liian alistuva suhteessa. On vanhanaikaista ajatella, että nainen ei tarvitse orgasmia. Naisella on nimittäin normaalisti ihan yhtä kovat himot kuin miehelläkin. Näinollen naisellakin pitäisi olla yhtäläinen oikeus orgasmiin. Jos mies saa joka kerta orgasmin ja sinä et kertaakaan, niin eikö se pitäisi olla nimenomaan AP, joka valittaisi, että seksi on huonoa.

Luulen, että AP:n mies haluaa syytöksillään vierittää syyllisyyden taakkaa niskastaan pois. Koska hän ei osaa tai ei ehkä oikein aidosti edes halua naisensa orgasmia, hän syyttelee naista, jolloin miehen mielestä seksi on muka huonoa (vaikka saa orgasmin) ja nainen on niin surkea, ettei osaa edes seksin aikana saada itselleenkään orkkua. Ehkä siis AP:n mies on huonolla itsetunnolla varustettu.

AP:lle sanoisin sen, että mietipä tarkkaan suhdettanne muillakin elämän osa-alueilla. Yleensä sängyssä itsekäs mies on itsekäs myös muissa asioissa. Jos nainen kaipaa lohdutusta ja ymmärrystä, niin yleensä sängyssä itsekäs mies ei osaa muissakaan asioissa nähdä asioita naisen kannalta. Empatiakykyä siis puuttuu. Sen vuoksi suhde ei koskaan voi olla oikein kunnolla sellainen, jossa olisi yltäkylläisesti luottamusta ja läheisyyttä.

Älä anna miehen alistaa sinua. Olet selvästi liian herkkä ja miehen parasta haluava. Kun mies seuraavan kerran syyttää sinua huonosta seksistä, niin toteapa siihen, että itse asiassa kun otit kerran asian puheeksi, niin minuakin on vaivannut jo koko seurustelumme ajan se, että et ole antanut minulle orgasmia, joten voisitko ystävällisesti myös omalta osaltasi kehittää seksitaitoja, suuseksitemppujasi, sormetusta jne...

 

[kokeilkaa terapiaa]

Voitte yhdessä kokeilla jotakin juttuja.
Yhtenä päivänä saatte vain halata toisianne.
Seuraavana päivänä saatte halata ja suudella toisianne.
Kolmantena päivänä hän antaa sinulle hierontaa (sukuelimiin ei saa koskea)
Neljäntenä päivänä sinä annat hänelle hierontaa (sukuelimiin ei saa koskea)
Viidentenä päivänä olette alasti vastakkain, pidätte toisianne kädestä ja katsotte silmiin.
Kuudentena päivänä hän hyväilee sinua, myös sukuelimiä, sinun toiveittesi mukaan.

Voitte myös varata ajan seksiterapeutille.

 

[hipelys]

Kosketelkaa toisianne!

 

[Kaaliperhonen]

Minullekin nyt jäi hiukan epäselväksi, että mitä AP:n mies huonolla seksillä tarkoittaa. Onko AP ehkä hänen mielestään passiivinen? Minulle jäi myös epäselväksi, eikö AP saa ollenkaan orgasmia vai eikö hän saa yhdynnässä? Ensimmäinen vaihtoehto on vähintäänkin huolestuttava ja kertoo kyllä miehen taidoista enemmän kuin naisen, toinen vaihtoehto on täysin normaali.

Kuullostaa siltä, että AP tarvitsisi rauhallisen ja ymmärtäväisen rakastajan, joka on valmis hellimään loputtomiin, että hän pystyy rentoutumaan. Mies taas haluaisi kiimaisen naaraan, joka käy miehen kimppuun ja samantien ratsastaa tämän seitsemänteen taivaaseen. Ymmärrän molemmat toiveet varsin hyvin. Nämä kaksi ääripäätä voi varsin hyvin yhdistää kunhan molemmat vain vuorollaan haluavat tehdä toiselle mieliksi. Siis korostan: molemmat.

 

[ihmettelevä tyttö]

Miten voi olla kiimainen vain toisen mieliksi? Vai näyttelemäänkö tässä pitäisi ruveta pystyäkseen toteuttamaan miehen toiveet (eli heti innokas nainen ilman sitä miehen mielestä turhauttavaa pitkää esileikkiä - itse kun kuitenkin tarvitsen sen että pystyisin rentoutumaan tarpeeksi ettei seksi satu)? Siis ihmettelin vain tuota vuorollaan toiselle mieliksi tekemistä...

 

[nirppanokka]

minulla oli vastaava ongelma kuin ap:n miehellä. seurustelin aivan upean rakastajan kanssa ennen nykyistä miestäni. seksi oli tajunnan räjäyttävää, sain orgasmeja joka asennossa ja monia samalla yhdyntäkerralla. meillä vain tämän miehen kanssa synkkasi, tai ainakin minulla hänen kanssaan...ja hänkin väitti että se oli parasta, mitä hän on koskaan kokenut. No, anyway, erosimme ja aloin seurustella nykyisen avomieheni kanssa. Eihän se ollut sitten mitään aiempaan verrattuna. en sanut enää yhtään organismia tai juuri kun olin lähellä, mieheni laukesi. turhauduin ja otin asian suoraan esille, vaikka en sanonutkaan että aiemmin oli parempaa. sanoin, etten ole tyytyväinen ja jotakin on tehtävä tai nostan kytkimen, sillä seksi on sen verran tärkeää. sitten vain opettelemaan. kaksi ja puoli vuotta mennyt ja nyt olen saanut koulutettua kullastani jo aika hyvän. se vaatii sen, että kumpikin kertoo, mistä tykkää ja on valmiita opettelemaan uusia puolia rakastelusta. kannattaa puhua ja treenata. seksi on harjoittelulaji siinä missä joku muukin. paremmaksi oppii, voin todeta mieheni puolesta.

 

[nirppanokka]

tulipa hassu sananmuunnos eli ...
"en sanut enää yhtään organismia" ...joo, en saanutkaan, enkä orgasmia.

 

[He's Got You]

Kun tulet AP; vanhemmaksi, (30,40,50)alat nauttia oma-aloitteisesti omasta seksuaalisuudesta. Siihen ei miehen puheet vaikuta silloin. Älä mieti mokomaa asiaa turhaan.

Miehet ovat joskus valittajia luonteeltaan, ja valitus vain yltyy kun huomaa että se vaikuttaa sinuun.
Todellisuudessa: jos miehellä ei ole naista, hän runkkaa tai ostaa jonkun silikonista tehdyn tekoperseen. siinä on kaikki mitä mies tarvii, ja voin kuvitella että sinunkin reikäsi kelpaa vallan mainiosti, mutta henkinen kantti ei riitä olemaan ja kohtelemaan sua ihmisenä..ja pieni mollaus saa naisen aina kiltimmäksi ja epävarmemmaksi,,,ei tarvitse miehen ainakaan pesismailalla ajella kilpailijoita pihalta notkumasta, kun muija kohta masentuneena kulkee tukka paskaisena ja itkee, menee terapiaan ja lihoo psyykelääkeittä popsien. Ja sitten voikin jo vaihtaa akkaa sen takia..logiikka mättää miehillä mutta miknkäs tee. Pidä pintasi ja tunne itsesi sen verran hyvin, ettei joku tyhmä jullu sinua pääse turhaa höykyttämään, itse joudut elämään itsetuntosi kanssa, ei hän, eikä kukaan muu. Älä anna sen vaikuttaa liian paljon. Asia ei ole niin vakava kuin miltä se muka yön pimeinä tunteina tuntuu, seksi on osa elämää, ei elämä osa seksiä. Naiset ovat sekä psyykkisesti että fyysisesti miehiä valovuosia edellä joka vaiheessa, ja siksi myös tarkempia omista tunteistaan. Älä luovu herkkyydestäsi, suhteessanne jokin mättää jos et voi rentoutua, se on naisen vaisto. PISTE.

 

[Arek]

Ensinnäkin mielestäni kannattaa jättää omaan arvoonsa jotkut yllä olevat "lait", joilla määritellään nainen. Mielenkiintoista, että naiset itse ovat yleistäneet oman sukupuolensa ominaisuudet ottamatta huomioon, etteivät kaikki ole samanlaisia...

Itse asiassa: On huomattavan vaikeaa vapautua tuollaisessa asiassa varsinkin, jos on yhtään painetta. Tärkeintä on tehdä kumppanillesi ehdottaman selvästi, että hänen pitää olla kärsivällinen tämän asian suhteen. Se on hidas prosessi, eikä se onnistu vain päättämällä tehdä niin. Ihmisistä arvioni mukaan alle prosentti on sellaisia, jotka pystyvät sulkemaan vaistonsa ja tunteensa toimiakseen tarkoituksenmukaisesti tämän tunnetason asioissa. Kumppanisi on vain hyväksyttävä se ja antaa sinun edetä omalla tahdillasi. Välillä hän saattaa turhautua ja sanoa taas jotain, mikä sinut lukkiintumaan, mutta se ei ole syy antaa periksi. Kaikissa projekteissa tulee aina välillä takapakkeja. Silloin vain peruutetaan ja jatketaan sinnikkäästi matkaa.
Sen jälkeen kun tunnet olevasi tarpeeksi avoin, voitte jatkaa varsinaiseen "suorituksen" parantamiseen. Olette minusta oikeilla jäljillä sen suhteen, että keskustelette siitä. Siinä vain pitäisi muistaa olla syyllistämättä toista... Jos miehen itsetunto on tarpeeksi hyvä, voit antaa ihan suoria ohjeita. Ja kun mies antaa ohjeita sinulle, ei ehkä kannata yrittää miettiä: "Minkähänlaista kosketusta hän tahtoisi?", vaan "Miltähän hänestä tällainen kosketus tuntuu? Kokeilenpa..." Tärkeintä minusta on kuitenkin se, ettet "anna" hänelle vaan otat hänet samassa suhteessa. Rakastelu on yhteinen toiminta, jossa molemmat tekevät yhteisen nautinnon eteen töitä. Kumpikaan ei ole saajana tai antajana. On mahdoton sanoa, miten tämä pitäisi käytännössä hoitaa. Pitää vain omaksua sellainen asenne. Valitettavan usein naisilta näyttäisi puuttuvan se, eivätkä he edes tiedosta sellaisen olemassaoloa. Seksi on myös tekniikkalaji (ainakin miehille). Sitäkin voi harjoitella, mutta sillä ei sinänsä ole kiirettä. Ensin henkinen puoli.
Kirjoitin taas hyvin sekavasti, joten tiivistän vielä loppuun:
-Aluksi suurin vastuu on kumppanillasi. Kärsivällisyyttä tarvitaan. Sinullakin on kuitenkin vastuu yrittää löytää keinoja ongelmaan.
-Myöhemmin vastuunne tasoittuu ja teidän molempien kuuluu etsiä yhteistyössä tietä yhä parempaan rakasteluun.
Toivon, että kumppanisi on tarpeeksi yhteistyökykyinen tähän...

PS. 'Kokeilkaa terapiaa' -nimimerkin neuvot ovat mielestäni ihan hyvän kuuloisia.

 

[Tollo mies]

Oikein harvinaisen tollo! Onko olemassa tehokkaampaa konstia pilata seksielämä kuin moittia siitä toista!!! Hän on tehnyt kaikki mahdolliset virheet, mitä tehdä voi ja syynä on syvimmiltään hänen itsensä puutteista.

Minun mielestäni tuon jälkeen on täysin mahdotonta saada tilanne normaaliksi eli sinun alitajuntasi ei jätä koskaan muistuttamasta loukkauksista, mitä hän sinulle on sanonut. Joku edellä ilmaisikin sinulle sen saman kuin minäkin, kaveri on muillakin elämänalueilla juuri sellainen, joka syyttää kaikesta muita, on itsekäs ja itsekeskeinen.

Minä en jatkaisi seurustelua tuollaisen kaverin kanssa enää yhtään päivää. Tuollainen ihminen vie sinulta kaiken itsetunnon, kohta huomaat, että et luota itseesi enää missään asiassa. Jätä arvon herra nauttimaan "oman käden oikeuksistaan", silloin hän ei voi moittia tyytymättämyydestään muita!

 

[asiallinen]

....nyt vaan on niin että miehesi on todellinen tollo, tunteeton ja omaa napaansa ajatteleva äidin lellikki.
Kunnon mies ei koskaan tee noita virheitä naisen kanssa, on nainen sitten hyvä tai huono. Mieshän osaa ohjailla yhteisiä hetkiä tunteellisestikin jos vain haluaa, ja ennenkaikkea osaa, tämä miehesi ei osaa. Tuolla menolla et koskaan pysty avautumaan hänelle, mietit koko ajan omaa suoritusasi. Ikävää että näin on käynyt, mutta olette seksielämänne kanssa todella heikoilla jäillä.
Ja syy ei todellakaan ole sinussa....................

 

[onneton oona]

....nyt vaan on niin että miehesi on todellinen tollo, tunteeton ja omaa napaansa ajatteleva äidin lellikki.
Kunnon mies ei koskaan tee noita virheitä naisen kanssa, on nainen sitten hyvä tai huono. Mieshän osaa ohjailla yhteisiä hetkiä tunteellisestikin jos vain haluaa, ja ennenkaikkea osaa, tämä miehesi ei osaa. Tuolla menolla et koskaan pysty avautumaan hänelle, mietit koko ajan omaa suoritusasi. Ikävää että näin on käynyt, mutta olette seksielämänne kanssa todella heikoilla jäillä.
Ja syy ei todellakaan ole sinussa....................

Niin. No hassuinta tässä on että hän kuvailee minua juuri noilla sanoin, että olen itsekäs ja ajattelen vain omaa nautintoani... Ja minä ajattelen samoin hänestä. Ehkä kaksi tällaista yhtä itsekästä ei oikein sitten sovi yhteen.
On totta että lähinnä pystyn nykyisin miettimään rakastelua vain suorituksena. Hetkittäin kyllä nautin kovastikin ja olen rento, mutta heti kun katsonkin häneen, vaistoan hänen tyytymättömyyden ja jotenkin stressaannun. Ilmeistä kuitenkin on että hänen edellinen pitkä suhteensa toimi näillä keinoin, ainakin hän on kertonut olleensa itse tyytyväinen seksielämäänsä (ennen minua). Kai se on sitten ihan ymmärrettävää että hän ei voi hyväksyä sitä että minä en ole valmis hänelle antamaan yhtä paljon.

Harmillista on että meillä muutoin menee niin kovin hyvin, on helppoa ja hauskaa olla yhdessä, paljon yhteistä tekemistä ja harvoin riitoja. Hän on todella hyvä ja avulias ihminen, ja ymmärtäväinenkin (siis muilla elämänalueilla). Olen ollut paljon sinkkuna ja näin hyviä suhteita ei todellakaan helposti löydy, siksi en ole halunnut ihan vähällä luovuttaa. Vaikkakaan en nyt ollenkaan tiedä miten tässä pitäisi edetä. Olen hänelle kertonut miten vaikealta tuntuu jatkaa ja että minulle tulee aina todella paha mieli niistä hänen "keskusteluyrityksistään", saa nähdä mitä seuraavaksi sitten tapahtuu.

Kiitos muuten kaikille vastauksista. Onpa täällä viisaita ihmisiä, mielenkiintoisia ajatuksia.

 

[Grrrrr.....]

Pistää ihan vihaksi tuo sinun alistuvuutesi. Ilman muuta hyvästä suhteesta kannattaa pitää kiinni eikä ensimmäisen vastoinkäymisen tullen luovuttaa. Mutta miten kauan sinä kestät tuota epäonnistumisen olotilaa näin tärkeässä asiassa?

Kokeneena naisena sanoisin, että ehkä 3 vuotta. Sitten on suhteenne jo vakiintunut ja arkipäiväistynytkin. Sitten kerran jollain kurssimatkalla tapaat miehen, jonka sänkyyn päädyt yksinkertaisesti siksi, että olet niin puutteessa ja tyydyttämätön. Mies vie sinut taivaisiin, vaikka ei kaksinen olisikaan. Pohdit suhteesi tilaa muutenkin ja se siitä sitten.

Menkää jonkun seksologin luo terapiaan, kun kuitenkin haluat yrittää. Tehkää kumpikin kaikkenne ja jos ei onnistu, sitten ei onnistu. Jatkakaa ystävyyspohjalla.

 

[Nökkönen]

Ap:lle, nyt tulikin noista sinun viimeisistä kommenteista mieleeni eräs exä. Hänestä olisi tykännyt kovasti ja vetovoima oli suuri, mutta riitoja oli kamalasti. Meillä tilanne oli siis toisinpäin kuin teillä, eli seksielämä synkkasi mutta muu ei.

Tunnistin nuo merkit, eli mies on itsekäs ja helposti suuttuva ja kohdistaa mielellään ongelmat toiseeen ihmiseen. On siis toisen "vika" jos joku asia ei mene hyvin ja hän myös osoittaa sen selvästi. Näin toimi myös tämä minun exä, joka oli erittäin epävarma ihminen mutta peitti sen päällisin puolin varmaan käytökseen. Epävarmuus tuli ilmi riidoissa, joista hän paisutti hirveitä kriisejä, leikki mykkäkouluja ja "jätti" minut monta monituista kertaa. Olisi varmaan pitänyt madella ja kerjätä häntä takaisin. Oikea draamakuningatar.

Mutta siis asiaan, tuntuu siltä että miehessäsi on paljon samaa. Kun teidän seksi ei suju täysin hänen haluamallaan tavalla, sen täytyy olla jonkun "vika" eli tässä tapauksessa sinun koska hänessähän vikaa ei voi olla. Itsekkyyttään hän osoittaa sen selvästi ja tekee sinun olon hyvin vaikeaksi. Mielestäni tällaisen ihmisen kanssa pärjää vain erinomaisella itsetunnolla varustettu ihminen, ei herkkä ja toisen hyvää tahtova henkilö (niinkuin sinä ja minä). Pitäisi olla sellainen tyyppi, joka ei niin välitä niistä purkauksista ja osaa jättää ne omaan arvoonsa.

Ikävää, mutta minun viesti oli nyt aika negatiivinen teidän suhdetta ajatellen...mieti tätä. Äläkä missään tapauksessa laske omaan piikkiisi noita seksiongelmia!!

 

[35v]

....nyt vaan on niin että miehesi on todellinen tollo, tunteeton ja omaa napaansa ajatteleva äidin lellikki.
Kunnon mies ei koskaan tee noita virheitä naisen kanssa, on nainen sitten hyvä tai huono. Mieshän osaa ohjailla yhteisiä hetkiä tunteellisestikin jos vain haluaa, ja ennenkaikkea osaa, tämä miehesi ei osaa. Tuolla menolla et koskaan pysty avautumaan hänelle, mietit koko ajan omaa suoritusasi. Ikävää että näin on käynyt, mutta olette seksielämänne kanssa todella heikoilla jäillä.
Ja syy ei todellakaan ole sinussa....................

Niin. No hassuinta tässä on että hän kuvailee minua juuri noilla sanoin, että olen itsekäs ja ajattelen vain omaa nautintoani... Ja minä ajattelen samoin hänestä. Ehkä kaksi tällaista yhtä itsekästä ei oikein sitten sovi yhteen.
On totta että lähinnä pystyn nykyisin miettimään rakastelua vain suorituksena. Hetkittäin kyllä nautin kovastikin ja olen rento, mutta heti kun katsonkin häneen, vaistoan hänen tyytymättömyyden ja jotenkin stressaannun. Ilmeistä kuitenkin on että hänen edellinen pitkä suhteensa toimi näillä keinoin, ainakin hän on kertonut olleensa itse tyytyväinen seksielämäänsä (ennen minua). Kai se on sitten ihan ymmärrettävää että hän ei voi hyväksyä sitä että minä en ole valmis hänelle antamaan yhtä paljon.

Harmillista on että meillä muutoin menee niin kovin hyvin, on helppoa ja hauskaa olla yhdessä, paljon yhteistä tekemistä ja harvoin riitoja. Hän on todella hyvä ja avulias ihminen, ja ymmärtäväinenkin (siis muilla elämänalueilla). Olen ollut paljon sinkkuna ja näin hyviä suhteita ei todellakaan helposti löydy, siksi en ole halunnut ihan vähällä luovuttaa. Vaikkakaan en nyt ollenkaan tiedä miten tässä pitäisi edetä. Olen hänelle kertonut miten vaikealta tuntuu jatkaa ja että minulle tulee aina todella paha mieli niistä hänen "keskusteluyrityksistään", saa nähdä mitä seuraavaksi sitten tapahtuu.

Kiitos muuten kaikille vastauksista. Onpa täällä viisaita ihmisiä, mielenkiintoisia ajatuksia.

Oma kokemukseni on se että pidän naisesta, naisen kaikista "alueista". Juttelen siitä mistä minä pidän ja mistä nainen pitää. Teen parhaani että se mistä nainen pitää, toteutuu.