P
potpuri
Vieras
Sukulaisperheen pikkukoirasta huolehtiminen on mielestäni huonolla tolalla? Vai olenko vain ainoa joka ei kohtelisi omaansa niin? Aihetta ilmoon vai ei?
Koiralla siis näennäisesti kaikki hyvin, mutta laiminlyöntiä hoidossa ja kohtelussa. Koira 3 vuotias, saa liikkua sisällä vapaasti, mutta viettää omasta halustaan kaiken ajan omassa pienessä kopassaan. Ei ole halunnut kopasta ulos viimeiseen puoleenvuoteen. Kolme teiniä perheessä. Huudetaan, paiskotaan tavaraa, koirakin saanut nuorimmalta teiniltä osansa kun sattunut raivarin yllättäessä paikalle.
Koiran ulkoilua laiminlyödään. Porukka herää seitsemältä ja joku lapsi hätäisesti ulkoiluttaa kymmeneltä. Usein koiralla kamala kakkahätä kun käyn heillä aamupäivällä ja juoksee suoraan puskaan. Jos koira viety postilaatikkopissalle aamulla, pääsee ulos vasta 18 aikaan seuraavaksi ja taas max 10 min ulkoilu. Suurin osa päivistä näin mutta poikkeuksia löytyy myös. Joskus pääsee perheen vanhempien kanssa tunnin hikilenkille...silloin kun itse jaksavat mennä..noin kerran viikossa. Jos koira vinkuu hätäänsä, alkaa kamala tappelu kuka käyttää koiran, kenen vuoro on ja ketään ei kiinnosta. Huudon seurauksena koira painelee täristen koppiinsa takaisin tai joku lapsista pakotetaan viemään koira lähimpään puskaan ja takas.
Ruokaa on tarjolla, samoin juomaa. Turkki pitkä, ei harjata, huopaantuu helposti ja sitten leikataan kaikki pois kun annettu pari kk kasvaa. Perheen isä huolehtii koiran kynnet, leikkaa 2kk välein ja kynnet pitkät kokoajan. Koira ei anna hoitaa itseään vaan näykkii ja murisee jos joku yrittää esim ottaa roskia irti häntäkarvoista.
Koiran kanssa leikittiin ennen, ei enää. Koiraa ei juuri lainkaan huomioida ja on selvästi vain taakka perheelle. Olen huolissani ja sanoin perheen vanhemmille ettei ole normaalia kun koira vetäytyy noin. Olivat vain sitä mieltä, että ei ainakaan ole tiellä kotona.
Madotukset ok. Rokotuksista ei ole puhuttu. Koiraa ei ole pentuajan jälkeen käytetty koskaan eläinlääkärissä.
Mitä itse tekisit? Koira siis periaatteessa pääsee ulos tarpeilleen, mutta ei aina ja lenkille ei juuri koskaan, koiralla on ruokaa, juomaa, mutta ei muuta. Riittääkö se elämän arvoiseen elämään? Pelkkä heittopussi mun silmään, eikä puhettakaan että saisi rapsutuksia joskus tai oltais edes kiinnostuneita koko eläimestä.
Koiralla siis näennäisesti kaikki hyvin, mutta laiminlyöntiä hoidossa ja kohtelussa. Koira 3 vuotias, saa liikkua sisällä vapaasti, mutta viettää omasta halustaan kaiken ajan omassa pienessä kopassaan. Ei ole halunnut kopasta ulos viimeiseen puoleenvuoteen. Kolme teiniä perheessä. Huudetaan, paiskotaan tavaraa, koirakin saanut nuorimmalta teiniltä osansa kun sattunut raivarin yllättäessä paikalle.
Koiran ulkoilua laiminlyödään. Porukka herää seitsemältä ja joku lapsi hätäisesti ulkoiluttaa kymmeneltä. Usein koiralla kamala kakkahätä kun käyn heillä aamupäivällä ja juoksee suoraan puskaan. Jos koira viety postilaatikkopissalle aamulla, pääsee ulos vasta 18 aikaan seuraavaksi ja taas max 10 min ulkoilu. Suurin osa päivistä näin mutta poikkeuksia löytyy myös. Joskus pääsee perheen vanhempien kanssa tunnin hikilenkille...silloin kun itse jaksavat mennä..noin kerran viikossa. Jos koira vinkuu hätäänsä, alkaa kamala tappelu kuka käyttää koiran, kenen vuoro on ja ketään ei kiinnosta. Huudon seurauksena koira painelee täristen koppiinsa takaisin tai joku lapsista pakotetaan viemään koira lähimpään puskaan ja takas.
Ruokaa on tarjolla, samoin juomaa. Turkki pitkä, ei harjata, huopaantuu helposti ja sitten leikataan kaikki pois kun annettu pari kk kasvaa. Perheen isä huolehtii koiran kynnet, leikkaa 2kk välein ja kynnet pitkät kokoajan. Koira ei anna hoitaa itseään vaan näykkii ja murisee jos joku yrittää esim ottaa roskia irti häntäkarvoista.
Koiran kanssa leikittiin ennen, ei enää. Koiraa ei juuri lainkaan huomioida ja on selvästi vain taakka perheelle. Olen huolissani ja sanoin perheen vanhemmille ettei ole normaalia kun koira vetäytyy noin. Olivat vain sitä mieltä, että ei ainakaan ole tiellä kotona.
Madotukset ok. Rokotuksista ei ole puhuttu. Koiraa ei ole pentuajan jälkeen käytetty koskaan eläinlääkärissä.
Mitä itse tekisit? Koira siis periaatteessa pääsee ulos tarpeilleen, mutta ei aina ja lenkille ei juuri koskaan, koiralla on ruokaa, juomaa, mutta ei muuta. Riittääkö se elämän arvoiseen elämään? Pelkkä heittopussi mun silmään, eikä puhettakaan että saisi rapsutuksia joskus tai oltais edes kiinnostuneita koko eläimestä.
