S
sad3pilvi
Vieras
Pohdin eroa. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta, asumme yhdessä, lapsia ei ole kummallakaan.
Mieheni haukkuu minua, on jossain määrin myös väkivaltainen, tuurijuoppo ja mitähän vielä. En vaan pääse hänestä eroon. Olen yrittänyt jo vuoden, mutta hän luikertelee aina takaisin. Minun pitäisi lähteä itse, mutta en lähde aivan hölmöistä syistä. Rakastan kotiamme enkä halua lähteä tästä pois. Yksin minulla ei ole mahdollisuutta asua kuin jossain kamalassa lähiömurjussa. Onhan se tietenkin tärkeämpää olla onnellinen ja ehjin nahoin, mutta silti. Mieheni nimittäin inhoaa tätä paikkaa ja itse asiassa koko paikkakuntaa.
Läheiseni tietävät ahdingostani ja minulla on onneksi "pakopaikkoja" tarpeen tullen. Pelkään miestäni enkä uskalla siksi pysyä kannassani, silloin kun erosta on ollut puhe. Ehkä hän siksi pitää sitä vain kiukutteluna. En tiedä mitä tehdä. Tuoreet mustelmani kehottaa lähtemään ovesta samantien, koska tavarat saa ostettua uusiksi, mutta olen kai niin henkisesti lyöty etten pysty.
Mieheni haukkuu minua, on jossain määrin myös väkivaltainen, tuurijuoppo ja mitähän vielä. En vaan pääse hänestä eroon. Olen yrittänyt jo vuoden, mutta hän luikertelee aina takaisin. Minun pitäisi lähteä itse, mutta en lähde aivan hölmöistä syistä. Rakastan kotiamme enkä halua lähteä tästä pois. Yksin minulla ei ole mahdollisuutta asua kuin jossain kamalassa lähiömurjussa. Onhan se tietenkin tärkeämpää olla onnellinen ja ehjin nahoin, mutta silti. Mieheni nimittäin inhoaa tätä paikkaa ja itse asiassa koko paikkakuntaa.
Läheiseni tietävät ahdingostani ja minulla on onneksi "pakopaikkoja" tarpeen tullen. Pelkään miestäni enkä uskalla siksi pysyä kannassani, silloin kun erosta on ollut puhe. Ehkä hän siksi pitää sitä vain kiukutteluna. En tiedä mitä tehdä. Tuoreet mustelmani kehottaa lähtemään ovesta samantien, koska tavarat saa ostettua uusiksi, mutta olen kai niin henkisesti lyöty etten pysty.