S
"sus"
Vieras
Tässä ollaan kohta puoli vuotta kamppailtu tytön poikkeuksellisen herkän massun kanssa. Mitään vikaa ei varsinaisesti oo löydetty (allergiaa, sairautta, rakenteellista vikaa...). Ainoostaan se, että tytön maha on tavallista herkempi. Siitä en oikeestaan oo kysymässä neuvoa, vaan...
No. On alkanu vähitellen jurppimaan neuvojen tuputtajat. Tytön oireilu kun on aiheuttanut paljon huolta ja unettomia öitä ja niistä sitten haluaisin joillekin puhua. (Siis en avaudu kaikille joka tilanteessa, eihän sitä millään voi olettaa että kaikkia kiinnostais.) Kaipaisin ennen kaikkea tukea ja mahdollisesti vertaiskokemuksia, mutta sen sijaan useimmiten tulee mitä älyttömämpiä neuvoja ihmisiltä, joilla ei oo henk.koht. kokemusta oman lapsen massuoireilusta. Ahdistavimmasta päästä on anoppi (joka on tosi ihana ihminen muuten, sydämellinen ja lämmin, mutta vähän "hörhö".) Hänellä on kaikenmoisia "new age-teorioitaan" (ilmansaasteet imeytyy äidinmaitoon ja aiheuttaa refluksia, vauvan mahakipuun ja ummetukseen auttaa kun minä ajattelen keltaista jne.), joilla hän sitten pommittaa mua ja miestäni. Ja isoäitien ikiaikaiseen tyyliin ei sitten hellitä millään, on kauheen huolissaan lapsenlapsestaan ja siitä, ettei me tehdä sitten oman lapsemme kohdalla niinkuin hänen mielestään olis hyvä. (Vähän saadaan rauhaa, kun puetaan tyttö keltaiseen tai oranssiin kun mennään mummolaan käymään.) Eipä se mun oma äitinikään ole sen tolkumpi: kun tyttöä vietiin mahaultraan kovan puklailun takia, äiti käski mun hankkiutua kissoista eroon. Kun on kuulemma tytär niille allerginen. Ei annettu kissoja pois. Nämä nyt on sieltä älyttömimmästä päästä, mutta on noita muitakin pitkälle vietyjä teorioita saanut kuulla.
Hyviä ohjeita on toki myös tullut - kaikki sellaisilta vanhemmilta, joilla on itsellään kokemusta herkkämahaisista jälkeläisistä. Mutta monesti näillä vanhemmilla on myös se kokemus ja tieto, että parhaatkaan keinot eivät aina tepsi. Valitettavasti nää tyypit on vähemmistössä.
Mitkäs on älyttömimpiä lastenhoito/-kasvatusneuvoja, mitä te ootte saaneet?
No. On alkanu vähitellen jurppimaan neuvojen tuputtajat. Tytön oireilu kun on aiheuttanut paljon huolta ja unettomia öitä ja niistä sitten haluaisin joillekin puhua. (Siis en avaudu kaikille joka tilanteessa, eihän sitä millään voi olettaa että kaikkia kiinnostais.) Kaipaisin ennen kaikkea tukea ja mahdollisesti vertaiskokemuksia, mutta sen sijaan useimmiten tulee mitä älyttömämpiä neuvoja ihmisiltä, joilla ei oo henk.koht. kokemusta oman lapsen massuoireilusta. Ahdistavimmasta päästä on anoppi (joka on tosi ihana ihminen muuten, sydämellinen ja lämmin, mutta vähän "hörhö".) Hänellä on kaikenmoisia "new age-teorioitaan" (ilmansaasteet imeytyy äidinmaitoon ja aiheuttaa refluksia, vauvan mahakipuun ja ummetukseen auttaa kun minä ajattelen keltaista jne.), joilla hän sitten pommittaa mua ja miestäni. Ja isoäitien ikiaikaiseen tyyliin ei sitten hellitä millään, on kauheen huolissaan lapsenlapsestaan ja siitä, ettei me tehdä sitten oman lapsemme kohdalla niinkuin hänen mielestään olis hyvä. (Vähän saadaan rauhaa, kun puetaan tyttö keltaiseen tai oranssiin kun mennään mummolaan käymään.) Eipä se mun oma äitinikään ole sen tolkumpi: kun tyttöä vietiin mahaultraan kovan puklailun takia, äiti käski mun hankkiutua kissoista eroon. Kun on kuulemma tytär niille allerginen. Ei annettu kissoja pois. Nämä nyt on sieltä älyttömimmästä päästä, mutta on noita muitakin pitkälle vietyjä teorioita saanut kuulla.
Hyviä ohjeita on toki myös tullut - kaikki sellaisilta vanhemmilta, joilla on itsellään kokemusta herkkämahaisista jälkeläisistä. Mutta monesti näillä vanhemmilla on myös se kokemus ja tieto, että parhaatkaan keinot eivät aina tepsi. Valitettavasti nää tyypit on vähemmistössä.
Mitkäs on älyttömimpiä lastenhoito/-kasvatusneuvoja, mitä te ootte saaneet?
).. Sanoin, että varmaan pitää tunnin-parin päästä herätellä, jos ei ite herää.. Mummo kauhistui: nukkuvaa lasta ei IKINÄ saa herättää! Siitä tulee muuten säikky..
