huonokäytöksinen lapsi

["ninni"]

Olen kahden pojan äiti ja ensimmäinen poikani on ollut aina todella kiltti ja tottelevainen. Siksi varmaan olen hieman hukassa toisen, menevän pojan kanssa.

Poika on 3,5 vuotias ja todella menevä ja touhuava luonne. Ongelmana on, että en saa mitään kuria hänelle vaikka olen yrittänyt kaikkeni. Olen johdonmukainen kielloissani, mutta epävarma jäähyn käytössä (jostain lukenut niin paljon kielteistä asiasta).

Poika kiukustuu helposti ja silloin haukkuu, lyö,puree ja heittelee tavaroita. Ja kiroilee! Ja on jostain syystä ylpeä tuhmasta käytöksestään. :-o

Tuntuu että olen aivan hukassa lapsen kanssa, ja olisi kiva kuulla muilta miten olette onnistuneet Tälläisen uhmakkaamman lapsen kanssa ihan käytännössä...

 

[vilkkaan pojan äiti]

Samaa olen miettinyt itsekin. Esikoinen on rauhallinen ja kiltti tyttö ja kuopus vilkas ja huonokäytöksinen poika, juuri 6v täyttänyt. Mahdotonta menoa aamusta iltaan. Päiväkodissa ja kotona samanlaista kohellusta. Suuttuu todella pienestä ja alkaa heti huutamaan tai kirkumaan jos joku ei mene mieliksi. Kiroilee, lyö, vetää siskoa hiuksista.....tottakai on nollatoleranssi ja heti puututaan. On jäähyllä usein ja puhutaan ja perustellaan ja on tarkat rajat jne. Mutta, ei mene parempaan suuntaan siltikään tuo käytös.

On käynyt perheneuvolassa ja psykologilla mutta mitään ei tapahdu. Tietää kyllä miten kuuluu toimia, osaa kertoa miksi pitää käyttäytyä hyvin ja osaakin tarpeen vaatiessa olla tosi kiltti poika. Ja saa positiivista huomiota paljon. En vaan enää tiedä mitä tehdä, koska eivät nähneet perheneuvolassa syytä alkaa selvittämään tarkemmin asioita. Sanoivat että aika näyttää mitä tapahtuu. Keinoja tietenkin antoivat ja ne on juurikin samoja, mitä on jo käytössä. Mutta miten kaksi lasta voikin olla niin erilaisia?

 

[wierass]

[QUOTE="ninni";30676731] Poika on 3,5 vuotias ja todella menevä ja touhuava luonne. Ongelmana on, että en saa mitään kuria hänelle vaikka olen yrittänyt kaikkeni. Olen johdonmukainen kielloissani, mutta epävarma jäähyn käytössä (jostain lukenut niin paljon kielteistä asiasta).[/QUOTE]

Tuo jäähyjen haitallisuus on muutaman suomalaisen lapsipsykologin henkilökohtainen näkemys, jolle en välttämättä laittaisi kauheasti painoa. Joka tapauksessa jokainen kohtuudessa pysyvä kurinpitomenetelmä (vaikka sitten ruumiillinen kuritus joka on ulkomailla yhä laajassa käytössä) on parempi vaihtoehto kuin se, että lapsen antaa tehdä mitä haluaa. Jos lapsen antaa päästä perheessä pomoksi niin siitä syntyy 100 prosentin varmuudella lapselle (ja kaikille lapsen kanssa tekemisissä oleville) pahoja ongelmia. Toisin kuin eri kurinpitomenetelmistä mahdollisesti tulevat ongelmat, jotka ovat epävarmoja ja yleensä lieviä.

Minusta nykyään Suomessa on yleisesti ongelmana se, ettei nähdä "metsää puilta", vaan yritetään "osaoptimoida" lastenkasvatus. Eri rangaistusmenetelmät julistetaan haitallisiksi (pohjimmiltaan kaiketi siksi, että niistä aiheutuu lapselle negatiivisia tunteita, mikä on ironista kyllä kaikkien rangaistusten perustarkoitus) yhtään miettimättä sitä, miten kurinpito sitten olisi tarkoitus hoitaa jos ne eivät ole enää käytössä.

 

["Marita"]

Meillä vastaavan luonteisen pojan kanssa toimii hyvin se, että kun lapsi kieltäytyy tottelemasta, niin otan lapsen molemmista ranteista kiinni, nostan lapsen kädet suoriksi ylös ja pitelen lasta paikallaan tässä asennossa niin kauan kunnes suostuu tottelemaan (en siis välitä vaikka lapsi huutaa, rimpuilee tms).

Tuo keino toimii lähes missä tilanteessa vaan ja on ainakin täällä selvästi sen tason pelote, että yleensä ei tarvitse kuin uhata "pitelenkö kiinni vai totteletko" halutun vaikutuksen saamiseksi.

 

["ninni"]

Vilkkaan pojan äiti: Miten teillä nuo jäähyt sujuvat? Meidän poika kun ei yrityksistä huolimatta jää millään sinne, vaan karkaa silmänräpäyksessä jonnekin nauramaan. Niinkuin kirjoitin en ole jäähyä vastaan, olen vain epävarma sen hyödystä (ja pelokkeena tietty nuo "tutkimukset" vaikka tiedostan että nykyään kaikki kurinpito menetelmät lytätään jossain tutkimuksessa haitallisena). Jos löytyisi kokemuksia, että toimii tälläisella vilkkaalla pojalla, voisi kokeilla uudelleen...

Olen pitänyt poikaa sylissä kun suuttuu, mutta siitä ei ole kyllä ollut mitään apua. (paitsi että tavarat ovat säilyneet ehjinä).

 

[ppppp]

Meillä ei toimi jäähy eikä edes lievä ruumiillinen kuritus, siitä vasta piru on irti ja lapseen menee ja koskee siitä alkaa ihan järjetön potkiminen lyöminen ihan kauhea raivari. Eli meillä ei todellakaan käytetä ruumiillista kuritusta enää.

 

[LauhkeaLehmä]

Meillä vähän sama tilanne. 6v. poika ollut aina tosi rauhallinen ja kiltti, mutta 4v. osaa olla välillä oikea pirulainen. Suuttuessaan kirkuu, paiskoo tavaroita ja saattaa yrittää purra. Olen myös sylissä pitänyt paikoillaan, ettei riko mitään/ketään. On luonteeltaan aika pippurinen. Rakastaa ja raivoaa "isosti". Jäähyt ei toimi.

Lelujen takavarikointi vain lisää vettä myllyyn. Palkitseminen ei myöskään tehoa. Kun raivo tulee, niin se tulee, vaikka olisi puoli tuntia aikaisemmin puhuttu, kuinka hyvästä käytöksestä saa jotain kivaa. Yritän myös kehua aina kun käyttäytyy hyvin. Silti vaikka olisi juuri kehuttu kuinka reippaasti käveli päiväkodille, niin kotimatkalla saatan raahata kirkuvaa lasta kainalossa bussipysäkille. Syyksi saattaa riittää eism. että olen sanonut, että saa laksea kerran liukumäestä, ennen lähtöä. Lapsi haluaa laskea neljä kertaa ja jos en anna seurauksena kauheat kilarit.

Pahimpia ovat siirtymätilanteet. Lapsi vaistoaa, että nyt ei olisi aikaa venkoilla, koska pitää ehtiä bussiin ja tietenkin juuri silloin on hauskaa heittäytyä makaroniksi tai alkaa raivota D:

Neuvoltasta en saanut oikein mitään apua. Terkka vain totesi, että sellaista se on se 4v uhma. Olisin halunnut jotain käytännön neuvoja, miten toimia.

 

["ninni"]

Kurjaa (vaikkakin samalla helpottavaa) kuulla, että muutkin painivat saman ongelman kanssa.

LauhkeaLehmä (ihana nikki!): Kuulostaa samalta kuin meidän pojan kanssa. Lelujen takavarikointi aiheuttaa vain suuremman raivokohtauksen.... Meidänkin poika osaa kertoa miksi ei saa käyttäytyä tuhmasti, katuu ja pyytää anteeksi. Seuraavassa hetkessä on jo uusi sota käynnissä...

Meillä tuo kiroilu on todella hermoja raastavaa, ollaan yritetty olla huomaamatta ja kerran jopa annettu pippuria, mutta silti tykkää hokea v-sanaa heti raivostuessaan... Ja meillä ei edes kirota kotona! Kiva kantaa raivoavaa pikku miestä pois puistosta, joka huutaa naama punaisena v*ttua...

Kunpa joku viisaampi osaisi antaa hyviä neuvoja tälläisen persoonan kanssa pärjäämiseen...

 

[Reipastukaa ja kasvattakaa!]

Viekää se rimpuileva lapsi mitään sanomatta miljoona kertaa takaisin jäähypaikalle ja kellottakaa se jäähyaika 1 min per ikävuosi, vasta kun lapsi on suostunut pysymään jäähypaikassa. Älkää lipsuko! Kun teette muutaman miljoonan toiston, alkaa vähempi riittää ja pian on kuri selvä. Onko teille itsellenne selvää, mitä hyvä käytös on ja mihin sitä tarvitaan, tätä pohtikaa. Laatikaa kirjalliset kodin säännöt ja laittakaa se lista esille ja noudattakaa sitä.

 

[lkjhg]

Viekää se rimpuileva lapsi mitään sanomatta miljoona kertaa takaisin jäähypaikalle ja kellottakaa se jäähyaika 1 min per ikävuosi, vasta kun lapsi on suostunut pysymään jäähypaikassa. Älkää lipsuko! Kun teette muutaman miljoonan toiston, alkaa vähempi riittää ja pian on kuri selvä. Onko teille itsellenne selvää, mitä hyvä käytös on ja mihin sitä tarvitaan, tätä pohtikaa. Laatikaa kirjalliset kodin säännöt ja laittakaa se lista esille ja noudattakaa sitä.

Toisaalta pitää hyväksyä se, että kaikki keinot eivät vaan toimi kaikkien lasten kanssa. Usein yksinkertaisesti siitä syystä, että lapsi ei pidä vaikkapa jäähyä kummoisenakaan pelotteena.

Sitten pitää vaan miettiä uusia vaihtoehtoja tai miten rangaistusta voisi tehostaa. Pahin vaihtoehto on se, että "hyväksyy" tilanteen eikä enää tee mitään.


PS. Jos ongelma on se, että lapsi karkaa jäähypaikalta niin ensimmäisenä ratkaisuna kyllä kannattaisi pidellä sitä paikallaan siellä, jotta oppii että karkaaminen on turhaa (hankalimmille tapauksille tämäkään ei tosin välttämättä riitä).

 

[tutor]

Yritä joskus jutella lapsen kanssa, miltä hänestä tuntuu kun tulee raivokohtaus. Huomaako hän sen jostain fyysisestä reaktiosta vai musteneeko vain (meillä lapsi sanoi, että menee punaiseksi). Meillä tällaisten jutteluiden kautta on ehkä päästy vähän eteenpäin lapsen vihanhallinnan kanssa. On puhuttu, että viha on ihan ok tunne ja kaikki sitä tuntevat, mutta vihan osoittaminen pitää tehdä yhteiskuntakelpoisilla tavoilla. Sitten on vaikka neuvottu, että mene ja hakkaa tyynyä (pienemmälle lapselle), tai vaikka että huudapas nyt kaikki kiukku ulos ja mene sitten rauhoittumaan ja tervetuloa takaisin kun olet ok (isompi lapsi).

 

["viiden äiti"]

Meillä kuopus laitettiin omaa huoneeseen (ja nyt hän menee itse, 9-vee) raivoamaan ja huutamaan. Kiinniolevan oven takana piti olla valvomassa, koska kuopus mielellään viskoo ja paiskoo tavaroita. Kun hän on valmis rauhoittumaan, otan hänet syliin ja yleensä tilanne rauhoittuu silittelyllä ja puhumisella. Ja tätä olemme harjoitelleet vuosia! Eli ei kannata odottaa pika-apua, vaan sitkeää harjoittelua ja johdonmukaisuutta, puolin ja toisin.

 

[akava]

onko näillä tavaroita paiskovilla ja rikkovilla, purevilla, kiroilevilla lapsilla kenelläkään mitään diagnoosia? ei aivan normaalilta lapselta kuulosta. temperamentti-selitykselläkin pitäisi olla joku raja.

 

["..."]

Itse en usko tuohon jäähylle jättämiseen. Se ei opeta lapselle kuin korkeintaan huonoa itsetuntoa ja häpeää. Väärää tuossa jäähypenkkikäytännlssä on nimen omaan se yksin jättäminen. Jo ihan maalaisjärjen pitäisi kaikille kertoa, että tuhmasti käyttäytynyttä lasta ei pidä jättää yksin. Lapsi käyttäytyy tuhmasti, koska ei osaa käyttäytymissääntöjä tai hakeakseen huomiota. ja jos lapsi tällöin komennetaan yksin penkille häpeämään, ei lapsi opi kanssakäymistä, eikä saa tarvitsemaansa huomiota, vaan kokee vain itsensä huonoksi.
Eli lasta ei pidä komentaa yksin sinne jäähylle, vaan sen sijaan pidetään yhteinen rauhottumishetki vanhemman kanssa. Tällöin istutaan paikallaan, kunnes rauhoitutaan (vei se sitten minutin tai kymmenen), sen jälkeen kerrotaan lapselle, missä meni vikaan ja sovitaan, että jatkossa näin ei toimita.

 

[akava]

höpö höpö. kyllä noin rajussa tapauksessa jo tarvitaan muitakin keinoja. siis jos tuon ikäinen lapsi särkee paikkoja, kiroilee, ei kunnioita aikuista, on aggressiivinen jne. ollaan jo pahasti pielessä tai lapsella on jotain isompaa häikkää. ei siinä pelkkä lässytys ja päänsilitys enää auta.

 

["..."]

höpö höpö. kyllä noin rajussa tapauksessa jo tarvitaan muitakin keinoja. siis jos tuon ikäinen lapsi särkee paikkoja, kiroilee, ei kunnioita aikuista, on aggressiivinen jne. ollaan jo pahasti pielessä tai lapsella on jotain isompaa häikkää. ei siinä pelkkä lässytys ja päänsilitys enää auta.

Jep. Aivan ennen kuulumatonta, että 3-vuotias lapsi hajottaa tavaroita, huutaa, ei tottele vanhempiaan ja on aggressiivinen. Järkyttävää!!!

Eivätköhän kuule kaikki 3-vuotiaat tee tuota, koska eivät vielä osaa tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan, eivätkä vielä hallitse kaikkia sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Ja ne taidot pitää opettaa muuten, kuin uhkailemalla tai satuttamalla lapsi hiljaiseksi.

 

[lastenhoitaja ja äiti]

Meillä vasta vähän päälle 2,5 v poika, mutta samanlaista käytöstä on myös. Ja ihan on kavereiden tytöilläkin, että ei ole mitään harvinaista tai sukupuolisidonnaista. Tälläiset n. 2-4 vuotiaat vasta harjoittelee omien tunteiden säätelyä ja kokeilevat rajojaan. Meillä ei nyt vielä kiroilla, mutta lyö, potkii, puree, saattaa heittää tavaroita.

Itse pyrin olemaan todella johdonmukainen noissa tilanteissa, ja ihan hyviä tuloksiakin alkaa jo näkymään. Jos lapsi tekee jotain kiellettyä (paiskoo kamoja, lyö tms) niin ensin kiellän ja kerron miksi niin ei saa tehdä. Jos ei usko, kiellän toistamiseen ja annan varoituksen jäähylle joutumisesta. Jos ei usko, niin jäpikkä lähtee samantien jäähylle. Ennen laitoin omaan sänkyyn istumaan, mutta nyt isompana vien omaan huoneeseen tyynynpäälle istumaan.

Siellä se voi riehua ja huutaa, en noteeraa sellaista. Jos tulee pois, viedään mitään sanomatta takaisin, vaikka miljoona kertaa. Nykyään ei edes yritä tulla pois. Jos viskoo siellä kamoja, takavarikoin ne mitään sanomatta. Jos hakkaa ovia/seiniä tms, vien takaisin istumaan tyynylle, vaikka sen miljoona kertaa. N. pari minuuttia siellä annan istua, laskien siitä kun on asettunut aloilleen. En odota että lopettaisi itkemistä. Kun on istunut rauhassa sen pari minuuttia, menen luokse, juttelen että miksi niin ei saa tehdä mitä teki ja pyydän häntä pyytämään anteeksi (hali käy). Sitten halitaan ja poika rauhoittuukin nopeasti ja jatketaan puuhia normaalisti.

Kyllä aika isoja tuloksia on tullut jo puolessa vuodessa. Nyt monesti esim. poika raivostuessaan saattaa ottaa sen esineen käteen heittoasentoon, mutta sitten joku naksahtaa sillä päässä = " näin ei saa tehdä " -> katsoo minuun, sanon että ei saa heittää ja hän ei heitäkkään. Samaten lyöminen yms on vähentynyt selvästi. On nyt uhmansa huipuilla ja välillä on ollut hankalampaa ja istuttu enempi jäähyllä, mutta kausia tulee ja kausia menee.

No, kaikille ei sovi kaikki ja oman lapsensa tuntee parhaiten. Tämä on meille ehdottomasti paras keino. Sellainen pakolla kiinnipitäminen on minusta taas aika vastenmielistä molemminpuolin, vältän lapsen kanssa käsirysyyn joutumista. Ja kun lapsi on raivonsa tai uhmansa huipulla, on aivan turha yrittää keskustella sen kanssa mitään. Siksi tilanteen poikki viheltäminen ja pieni rauhoittuminen = JÄÄHY on paras keino. Sen jälkeen voidaan keskustella ja halitella, joten en näe asiassa mitään nöyryyttävääkään. Ennemminkin se on minusta vain yksi elämän realiteetti. Jos aikuisena jossain riehut hulluna, sut viedään jäähylle putkaan. Simple.

 

[akava]

ehkä meillä ihmisillä sitten on eri käsitys siitä mikä on normaalia ja mikä ei. itse en tunne tuollaisia 3-4 vuotiaita. paitsi työni kautta. ja heistä on ollut normaalia enemmän huolta.

 

[Puuh]

[QUOTE="...";30677990]

Eivätköhän kuule kaikki 3-vuotiaat tee tuota, [/QUOTE]

No eivät tosiaan kaikki, eivät edes lähellekään kaikki... Näen työssäni jatkuvasti tuonikäisiä lapsia ja ehkä noin 10 % noista lapsista riehuu edelläkuvatuilla tavoilla. Ne loput ovat sitten ihan siivosti.

 

[lastenhoitaja ja äiti]

Ei voi sanoa että ihan kaikki tekee juuri niin ja näin, mutta kyllähän tunteiden säätelyn opettelu ja rajojen kokeilu kuuluu ihan normaalin kehityksen piiriin. Toisilla se on rajumpaa, toisilla lievempää. Toisilla se kapina ja raivo puhkeaa vasta murkkuiässä..

Ja monesti lapset riehuu ihan kotonaan ja omille vanhemmille, harvempi tuittuilee pahasti esim. päiväkodissa. Ja sekin on ihan normaalia, koska uhma ja kokeilu kohdistuu pääsääntöisesti niihin läheisimpiin ja kaikkein turvallisimpiin ihmisiin lapsen elämässä.

 

["ninni"]

Ai kun kiva, että on tullut vastauksia!

Kyllä meidän poika osaa käyttäytyä kerhossa aivan mallikelpoisesti, eli vanhempien kanssa käyttäytyy näin. Osaa hävetä käytöstään, joten tuskinpa aivan toivoton tapaus... Neuvolassa kun kerroin kaunistelematta niin todettiin, että joidenkin kanssa se on vaan vaikeampi vaihe tuo uhma... Eli ei sieltä ollut huolissaan lainkaan.

Meidän täytyy ilmeisesti tutkailla vielä tuosta jäähystä mielipiteitä miehen kanssa, vaikkakin tuo alas istuminen ja rauhoittuminenkin kuulostaa "kivalta". Myönnän olevani hieman "liian kiltti" äiti, kun tuntuu pahalta laittaa toinen yksin jäähylle, mutta jos se katsotaan parhaiten sopivaksi, niin sillä sitten mennään. (ja kiltti äiti ei nyt tarkoita sitä että hyväksyisin tuhman käytöksen missään tilanteessa, jos joku siihen yrittää tarttua!)

Kyllähän useat tämän ikäiset testaavat rajojaan käytännössä, meillä ilmeisesti siis kovemmin. Tahdoin vain saada mielipiteitä eri rangaistusten hyödyistä ja kokemuksia. Kiitos niistä! Oli oikeasti helpottavaa kuulla, että en ole ainoa joka yrittää kasvattaa uhmakkaasta lapsesta hyväkäytöksistä...

 

[viera.s]

No eivät tosiaan kaikki, eivät edes lähellekään kaikki... Näen työssäni jatkuvasti tuonikäisiä lapsia ja ehkä noin 10 % noista lapsista riehuu edelläkuvatuilla tavoilla. Ne loput ovat sitten ihan siivosti.

Sehän on ihan eri asia, miten lapset käyttäytyy vieraampia aikuisia kohtaan. Uskon kyllä, että vain pieni osa lapsista esim. päiväkodissa raivoaa, suurin osa kuitenkin kotonaan vanhempiensa kanssa. Ei meidänkään lapsi koskaan ole lyönyt hoitotätejä eikä edes yhtäkään lasta, ainoastaan meitä vanhempia ja isovanhemmista läheisintä 2-3-vuotiaana.

Mutta joku kirjoitti, että jo maalaisjärki sanoo ettei lasta pidä jättää yksin, jos huonolla käytöksellä hakee huomiota. Minun maalaisjärkeni kyllä sanoo ihan toista, siis ettei lasta pidä palkita huonosta käytöksestä erityishuomiolla vaan päinvastoin silloin huomion antaminen pitää minimoida ja keskittää sen antaminen niihin ajankohtiin, kun lapsi käyttäytyy hyvin. Tämä siis etenkin, jos on selvää, että käytöksellä nimenomaan sitä huomiota haetaan. Esimerkiksi joku v***n hokeminen on selvästi merkki siitä, että lapsi on saanut sillä vanhemmilta toivomansa reaktion. Eihän tuollainen muuten tavaksi muodostuisi varsinkaan tuonikäiselle.

Meillä jäähyt osoittautui nopeasti toimimattomiksi ja niistä muodostui vain taistelua. Pääpaino kasvatuksessa ei ole koskaan ollut seuraamuksissa, vaan keskustelussa yms. positiivisissa keinoissa. Silti joskus jäähyjen sijaan, kun muut ohjaavat konstit eivät auttaneet, käytin lapsen poishäätämistä. Mietin kyllä sitä, että tätähän ei suinkaan kaikki suosittele, mutta reaktio on minusta niin luonnollinen, etten osaa nähdä sitä lapselle tuhoisana. Siis jos lapsi löi eikä ollut puheelle vastaanottavainen, totesin hänelle "En halua nyt olla kanssasi kun lyöt minua, mene muualle rauhoittumaan". Tämä tuntui muiden asioiden ohella toimivan ja lyöminen jäi pois pian sen jälkeen, kun lapsen täytettyä 3 vuotta aloin näin ääritilanteissa menettelemään. Ei kai minun, eikä kenenkään muunkaan pidä alkaa lapsen nyrkkeilysäkkinä toimimaan ja jos lapsi ei keskustelulle ole avoin, se on paras siirtää myöhemmäksi. Jäähyt olivat siis aiheuttaneet meillä suurta uhmaa ja taistelua, lapsi kyllä suostui aina jäähylle menemään mutta sen sijaan ei suostunut tulemaan niiltä pois tai pyytämään anteeksi. Vastaavaa ongelmaa ei ollut, kun lapsen vain käski menemään muualle noudattamatta mitään erityisiä rituaaleja määrättyine paikkoineen ja aikoineen.

 

[lastenhoitaja ja äiti]

Minusta poishäätökin on ihan toimiva keino, jos vaan toimii omalle lapselle. Isommille usein toimii. 2-vuotias ei ehkä vielä ymmärrä sitä ja jää jalkoihin roikkumaan ja riehumaan. Tai siis omalla 2-vuotiaalla ei toimi...

 

[Johdonmukaisuus]

Jäähy tai mikään muukaan menetelmä ei toimi ellei aikuinen ole JOHDONMUKAINEN kasvatuksessa. Kun yhdellä kerralla joutuu jäähylle, toisella ei, kolmannella joutuu mutta saa karata, neljännellä taas jotain ihan muuta, niin miten ihmeessä lapsi siitä mitään oppisi??? Aina samalla tavalla. Samoista asioista tulee aina sama seuraus. Yhtä menetelmää pitäisi myös kokeilla ainakin pari viikkoa ennen seuraavaa, koska päivittäinen poukkoilu vain sekoittaa lasta entisestään. Lapsi kyllä vaistoaa sen jos aikuinen on epävarma ja osaa saman tien vetää oikeasta narusta pyörittääkseen hommaa mielensä mukaan.

Jäähynkään ei tarvitse olla missään oven takana, meillä esim. on olohuoneen kulmassa josta on avoin näkymä keittiöönkin. Aina on joku näkyvissä tai ainakin ääni kuuluu ellei muuta. Päiväkodissamme taas on käytäntönä että "jäähyllä" olija seisoo käsi kädessä aikuisen kanssa.

Lapsissa on eroja, mutta johan se jotain kertoo jos lapsen annetaan lyödä, kirota ja potkia vailla mitään pelkoa seuraamuksista. Asiaan pitää tarttua sen vaatimalla vakavuudella. Ellei kerran lapsessa ole mitään vikaa löydetty niin se vika löytyy kun vanhempi katsoo peiliin. On meilläkin ollut ihan tolkutonta tuo joskus, mutta nopeasti lapsi oppi kun sen opetti.

 

["..."]

No eivät tosiaan kaikki, eivät edes lähellekään kaikki... Näen työssäni jatkuvasti tuonikäisiä lapsia ja ehkä noin 10 % noista lapsista riehuu edelläkuvatuilla tavoilla. Ne loput ovat sitten ihan siivosti.

Höpöhöpö. Ihan kaikilla normaaleilla lapsilla esiintyy huutamista, tavaroiden viskelyä, läpsimistä yms yms. Totta kai lapset hoidossa käyttäytyvät eri tavalla, kun eivät siellä uskalla näyttää tunteitaan.