H
huonompi kuin muut
Vieras
Tapasin vähän aikaa sitte entisen koulukaverin vuosien takaa. Puheeksi tulivat järjestetyt luokkakokoukset ja se, ketä kaikkia pn ollut paikalla. Itse kuulun heihin, jotka loistivat poissaolollaan.
Mietin miksi en mennyt, muistan kyllä että kutsun olen saanut jotakin kautta, mutta en mennyt paikalle. Syynä oli yksinklertaisesti se, että muut - ainakin suurin osa- ovat menestyneet elämässään paljon paremmin. Erään luokkakokouksen aikaan oli ollut pitkään kotiäitinä. Silloin en mennyt osittain siiitä syystä, että olisi ollut vaikea järjestellä kyytiä sinne, samoin kuin majoituksia yms. Mutta suurin syy oli kuitenkin se, että tunsin itseni huonommaksi kuin muut johtuen mm. yläasteella tapahtuneesta kiusaamisesta ja omasta sen hetkisestä elämän tilanteestani. Koin että muut olivat hankkineet paljon paremmat ammatit, tutkinnot jne. kuin itse. Kouluja kyllä oli käytynä mutta ei varsinaista tutkintoa tai vakituista työpaikkaa. Vain pätkätöitä ja kotiäitinä olemista.
Tilanteeni ei ole juurikaan noista ajoista muuttunut; kotiäitiys on vain muuttunut työttömyydeksi ja häpeän sitä. Haen töitä, mutta en kelpaa. Se on karu totuus. Ja siksi en mielestäni kelpaa mukaan sitten noihin luokkakokouksiinkaan, missä vilisee ties mitä päälliköitä, opettajia yms.
En jaksa selitellä tilannettani, koska tunnen itseni niin paljon alempiarvoiseksi ja huonommaksi kuin nuo muut.
Tiedän että tämä on turha aloitus, mutta loppuun vielä kysymys, onko muita joilla samantapaisia tuntemuksia luokkakokouksista yms. tapaamisista?
Mietin miksi en mennyt, muistan kyllä että kutsun olen saanut jotakin kautta, mutta en mennyt paikalle. Syynä oli yksinklertaisesti se, että muut - ainakin suurin osa- ovat menestyneet elämässään paljon paremmin. Erään luokkakokouksen aikaan oli ollut pitkään kotiäitinä. Silloin en mennyt osittain siiitä syystä, että olisi ollut vaikea järjestellä kyytiä sinne, samoin kuin majoituksia yms. Mutta suurin syy oli kuitenkin se, että tunsin itseni huonommaksi kuin muut johtuen mm. yläasteella tapahtuneesta kiusaamisesta ja omasta sen hetkisestä elämän tilanteestani. Koin että muut olivat hankkineet paljon paremmat ammatit, tutkinnot jne. kuin itse. Kouluja kyllä oli käytynä mutta ei varsinaista tutkintoa tai vakituista työpaikkaa. Vain pätkätöitä ja kotiäitinä olemista.
Tilanteeni ei ole juurikaan noista ajoista muuttunut; kotiäitiys on vain muuttunut työttömyydeksi ja häpeän sitä. Haen töitä, mutta en kelpaa. Se on karu totuus. Ja siksi en mielestäni kelpaa mukaan sitten noihin luokkakokouksiinkaan, missä vilisee ties mitä päälliköitä, opettajia yms.
En jaksa selitellä tilannettani, koska tunnen itseni niin paljon alempiarvoiseksi ja huonommaksi kuin nuo muut.
Tiedän että tämä on turha aloitus, mutta loppuun vielä kysymys, onko muita joilla samantapaisia tuntemuksia luokkakokouksista yms. tapaamisista?