Huonommuuden tunteesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huonompi kuin muut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huonompi kuin muut

Vieras
Tapasin vähän aikaa sitte entisen koulukaverin vuosien takaa. Puheeksi tulivat järjestetyt luokkakokoukset ja se, ketä kaikkia pn ollut paikalla. Itse kuulun heihin, jotka loistivat poissaolollaan.
Mietin miksi en mennyt, muistan kyllä että kutsun olen saanut jotakin kautta, mutta en mennyt paikalle. Syynä oli yksinklertaisesti se, että muut - ainakin suurin osa- ovat menestyneet elämässään paljon paremmin. Erään luokkakokouksen aikaan oli ollut pitkään kotiäitinä. Silloin en mennyt osittain siiitä syystä, että olisi ollut vaikea järjestellä kyytiä sinne, samoin kuin majoituksia yms. Mutta suurin syy oli kuitenkin se, että tunsin itseni huonommaksi kuin muut johtuen mm. yläasteella tapahtuneesta kiusaamisesta ja omasta sen hetkisestä elämän tilanteestani. Koin että muut olivat hankkineet paljon paremmat ammatit, tutkinnot jne. kuin itse. Kouluja kyllä oli käytynä mutta ei varsinaista tutkintoa tai vakituista työpaikkaa. Vain pätkätöitä ja kotiäitinä olemista.
Tilanteeni ei ole juurikaan noista ajoista muuttunut; kotiäitiys on vain muuttunut työttömyydeksi ja häpeän sitä. Haen töitä, mutta en kelpaa. Se on karu totuus. Ja siksi en mielestäni kelpaa mukaan sitten noihin luokkakokouksiinkaan, missä vilisee ties mitä päälliköitä, opettajia yms.

En jaksa selitellä tilannettani, koska tunnen itseni niin paljon alempiarvoiseksi ja huonommaksi kuin nuo muut.

Tiedän että tämä on turha aloitus, mutta loppuun vielä kysymys, onko muita joilla samantapaisia tuntemuksia luokkakokouksista yms. tapaamisista?
 
Pöh, ap, häntä pystyyn ja luota itseesi, äläkä anna muiden masentaa sua, ihmisten tai asioiden. Tee asioita, joita rakastat ja jotka tuntuvat hyvältä. Älä tunee huonoa omaatuntoa niistä asioista, mitä muut haluavat sinun tekevän, etkä niitä tee.

Itsetunto-ongelmiin on olemassa ratkaisu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huonompi kuin muut:
täälläkin olen huonompi kuin muut :(

Ethän ole :hug:

Jostain syystä monet ihmiset (selvästi myös sinä) arvottavat itseään ja toisia sen mukaan, mitä kukin tekee työkseen. Ei se ole ihmisen arvon mitta, eivätkä kaikki ihmiset ajattele niin. Kotiäitinä olo on tosi tärkeää, ja työttömyys on yleensä ohimenevää.

Et ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tt ei kirj:
Pöh, ap, häntä pystyyn ja luota itseesi, äläkä anna muiden masentaa sua, ihmisten tai asioiden. Tee asioita, joita rakastat ja jotka tuntuvat hyvältä. Älä tunee huonoa omaatuntoa niistä asioista, mitä muut haluavat sinun tekevän, etkä niitä tee.

Itsetunto-ongelmiin on olemassa ratkaisu.

Se vain on vaikeaa, kun nuorena murskattiin itsetunto täysin. Tuntuu että ne arvet seuraavat ikuisesti mukana. Normaalielämässä ja tässä elämänpiirissä jossa olen, pärjään, mutta jos pitäisi tavata ihmisiä menneisyydestä, jotka eivät tiedä minusta muuta kuin sen, millainen olin ennen ja ovat sitten itse menestyneet hyvin, tunnen vain itseni niin huonoksi ja epäonnistuneeksi.
Mutta kiitos kannustuksesta.
 
No mie olen huonompi kuin muut, aina ollu ja tuun aina olemaan.
Joskus aattelen että oon sentäs jossain onnistunut, mut sitte tulee joku joka on onnistunu siinäkin asiassa minuu paljon paremmin. Joten eipä juuri huvita mitään yrittää kun tietää jo etukäteen lopputuloksen, en voi kuin epäonnistua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lauantaipussi:
Eihän siinä ole ku välttää noita luokkakokouksia (ketä edes kiinnostaa! ;) ) Kuule opettajilla ja lääkäreillä on ongelmia ja vaikeuksia siinä missä amiksen käyneillä!

Mutta kun mä en ole edes sitä amista lukion ja yo-tutkinnon jälkeen käynyt. Vain työkkkärin kurssilla suoritettu ammattitutkinto on plakkarissa. Työttömyys näyttää olevan mun kohtaloni. Tiedän etteivät vaikeudet ja ongelmat katso ihmisen asemaa työelämässä, mutta kun tuntee olevansa vain kivi kengässä. Muiden puheissa vilisevät matkat, joita ovat tehneet vuäosien mittaan; itse on päässyt käymään juuri ja juuri päiväristeilyllä Tukholmassa. En ole kateellinen näille jotka matkustavat tai joilla on hyvä asema; tiedän että kaikilla on vaikeuksia, mutta kun tuntee itsensä niin huonoksi kaikilla tavoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huonompi kuin muut:
Alkuperäinen kirjoittaja lauantaipussi:
Eihän siinä ole ku välttää noita luokkakokouksia (ketä edes kiinnostaa! ;) ) Kuule opettajilla ja lääkäreillä on ongelmia ja vaikeuksia siinä missä amiksen käyneillä!

Mutta kun mä en ole edes sitä amista lukion ja yo-tutkinnon jälkeen käynyt. Vain työkkkärin kurssilla suoritettu ammattitutkinto on plakkarissa. Työttömyys näyttää olevan mun kohtaloni. Tiedän etteivät vaikeudet ja ongelmat katso ihmisen asemaa työelämässä, mutta kun tuntee olevansa vain kivi kengässä. Muiden puheissa vilisevät matkat, joita ovat tehneet vuäosien mittaan; itse on päässyt käymään juuri ja juuri päiväristeilyllä Tukholmassa. En ole kateellinen näille jotka matkustavat tai joilla on hyvä asema; tiedän että kaikilla on vaikeuksia, mutta kun tuntee itsensä niin huonoksi kaikilla tavoilla.

No sitte otat ja kehität itteäs! Opiskele joku ammatti ja yritä sit hakea töitä! Varsinki jos lapset ei enää ihan pieniä ole, niin mietintään nyt joku koulu! :) Varmasti paranee itsetunto!
 
Alkuperäinen kirjoittaja lauantaipussi:
Alkuperäinen kirjoittaja huonompi kuin muut:
Alkuperäinen kirjoittaja lauantaipussi:
Eihän siinä ole ku välttää noita luokkakokouksia (ketä edes kiinnostaa! ;) ) Kuule opettajilla ja lääkäreillä on ongelmia ja vaikeuksia siinä missä amiksen käyneillä!

Mutta kun mä en ole edes sitä amista lukion ja yo-tutkinnon jälkeen käynyt. Vain työkkkärin kurssilla suoritettu ammattitutkinto on plakkarissa. Työttömyys näyttää olevan mun kohtaloni. Tiedän etteivät vaikeudet ja ongelmat katso ihmisen asemaa työelämässä, mutta kun tuntee olevansa vain kivi kengässä. Muiden puheissa vilisevät matkat, joita ovat tehneet vuäosien mittaan; itse on päässyt käymään juuri ja juuri päiväristeilyllä Tukholmassa. En ole kateellinen näille jotka matkustavat tai joilla on hyvä asema; tiedän että kaikilla on vaikeuksia, mutta kun tuntee itsensä niin huonoksi kaikilla tavoilla.

No sitte otat ja kehität itteäs! Opiskele joku ammatti ja yritä sit hakea töitä! Varsinki jos lapset ei enää ihan pieniä ole, niin mietintään nyt joku koulu! :) Varmasti paranee itsetunto!

No mutta niinhän minä tein! Mutta ei melkein 50 jaksa enää aloittaa alusta. Tuon tutkinnon opiskelin pari vuotta sitten; en kerta kaikkiaan jaksa enää aloittaa uutta ammattitutkintoon johtavaa koulutusta. Näyttötilanteet ovat aivan tavattoman vaikeita tällaiselle huonon itsetunnon omaavalle jännittäjälle. Itsetunto murenee jokaisesta hylätystä työhakemuksesta. Hyviä neuvoja olen saanut teiltä palstalaisilta, mutta ehkä neuvot toimivat paremmin jolla kulla nuoremmalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huonompi kuin muut:
Alkuperäinen kirjoittaja lauantaipussi:
Alkuperäinen kirjoittaja huonompi kuin muut:
Alkuperäinen kirjoittaja lauantaipussi:
Eihän siinä ole ku välttää noita luokkakokouksia (ketä edes kiinnostaa! ;) ) Kuule opettajilla ja lääkäreillä on ongelmia ja vaikeuksia siinä missä amiksen käyneillä!

Mutta kun mä en ole edes sitä amista lukion ja yo-tutkinnon jälkeen käynyt. Vain työkkkärin kurssilla suoritettu ammattitutkinto on plakkarissa. Työttömyys näyttää olevan mun kohtaloni. Tiedän etteivät vaikeudet ja ongelmat katso ihmisen asemaa työelämässä, mutta kun tuntee olevansa vain kivi kengässä. Muiden puheissa vilisevät matkat, joita ovat tehneet vuäosien mittaan; itse on päässyt käymään juuri ja juuri päiväristeilyllä Tukholmassa. En ole kateellinen näille jotka matkustavat tai joilla on hyvä asema; tiedän että kaikilla on vaikeuksia, mutta kun tuntee itsensä niin huonoksi kaikilla tavoilla.

No sitte otat ja kehität itteäs! Opiskele joku ammatti ja yritä sit hakea töitä! Varsinki jos lapset ei enää ihan pieniä ole, niin mietintään nyt joku koulu! :) Varmasti paranee itsetunto!

No mutta niinhän minä tein! Mutta ei melkein 50 jaksa enää aloittaa alusta. Tuon tutkinnon opiskelin pari vuotta sitten; en kerta kaikkiaan jaksa enää aloittaa uutta ammattitutkintoon johtavaa koulutusta. Näyttötilanteet ovat aivan tavattoman vaikeita tällaiselle huonon itsetunnon omaavalle jännittäjälle. Itsetunto murenee jokaisesta hylätystä työhakemuksesta. Hyviä neuvoja olen saanut teiltä palstalaisilta, mutta ehkä neuvot toimivat paremmin jolla kulla nuoremmalla.

Ajattelinkin kunnon koulua ja parempaa ammattia, ei mitään kursseja enää! Tai onko sulla joku osaaminen jota voisit hyödyntää jonkinlaisena yrittäjänä vaikka?
 
Alkuperäinen kirjoittaja lauantaipussi:
Alkuperäinen kirjoittaja huonompi kuin muut:
Alkuperäinen kirjoittaja lauantaipussi:
Alkuperäinen kirjoittaja huonompi kuin muut:
Alkuperäinen kirjoittaja lauantaipussi:
Eihän siinä ole ku välttää noita luokkakokouksia (ketä edes kiinnostaa! ;) ) Kuule opettajilla ja lääkäreillä on ongelmia ja vaikeuksia siinä missä amiksen käyneillä!

Mutta kun mä en ole edes sitä amista lukion ja yo-tutkinnon jälkeen käynyt. Vain työkkkärin kurssilla suoritettu ammattitutkinto on plakkarissa. Työttömyys näyttää olevan mun kohtaloni. Tiedän etteivät vaikeudet ja ongelmat katso ihmisen asemaa työelämässä, mutta kun tuntee olevansa vain kivi kengässä. Muiden puheissa vilisevät matkat, joita ovat tehneet vuäosien mittaan; itse on päässyt käymään juuri ja juuri päiväristeilyllä Tukholmassa. En ole kateellinen näille jotka matkustavat tai joilla on hyvä asema; tiedän että kaikilla on vaikeuksia, mutta kun tuntee itsensä niin huonoksi kaikilla tavoilla.

No sitte otat ja kehität itteäs! Opiskele joku ammatti ja yritä sit hakea töitä! Varsinki jos lapset ei enää ihan pieniä ole, niin mietintään nyt joku koulu! :) Varmasti paranee itsetunto!

No mutta niinhän minä tein! Mutta ei melkein 50 jaksa enää aloittaa alusta. Tuon tutkinnon opiskelin pari vuotta sitten; en kerta kaikkiaan jaksa enää aloittaa uutta ammattitutkintoon johtavaa koulutusta. Näyttötilanteet ovat aivan tavattoman vaikeita tällaiselle huonon itsetunnon omaavalle jännittäjälle. Itsetunto murenee jokaisesta hylätystä työhakemuksesta. Hyviä neuvoja olen saanut teiltä palstalaisilta, mutta ehkä neuvot toimivat paremmin jolla kulla nuoremmalla.

Ajattelinkin kunnon koulua ja parempaa ammattia, ei mitään kursseja enää! Tai onko sulla joku osaaminen jota voisit hyödyntää jonkinlaisena yrittäjänä vaikka?

No niissä kunnon kouluissakin on ne lopputyöt, ja näyttökokeet ja en jaksa enää sitä jännittämistä ja monen vuoden koulutusta.
Yrittäjää minusta ei myöskään saa; ei ole sellaista osaamista. Kiitos kuitenkin kun yrität etsiä minulle vaihtoehtoja. Olen kuitenkin kaikkia noista itsekin miettinyt, ja todennut että aika ajaa ohitseni. Minä en enää jaksa opiskella useita vuosia.
Joten kai se tyytyminen tähän mitä minulla nyt on ja toivoa, että jossain vaiheessa joku hakuni tärppää. Vaikka heikolle näyttääkin.
 
niin ne näytöt voi olla kova paikka.

No, jatkat ku tähänki asti, yrität saada niitä töitä, ja yrität lopettaa tuon itsesi surkuttelun. Kiusaat itseäs vain, jos murehdit moista jos asialle et mitään tavallaan voi.

Elät muuten moitteetonta ja rehtiä elämää niin ei tartte kenenkään sanoa mitään! :)
 

Yhteistyössä