L
Luuseri
Vieras
Menen huomenna pakolliseen työterveystarkastukseen (töihin paluu hoitovapaan jälkeen). Labrakokeissa kävin keskiviikkona.
Fyysinen ja psyykkinen alamäki on kestänyt pari vuotta. Olen aina ollut lohtusyöjä, myös lapsena, mutta silti lähes koko elämäni hyvin hoikka ja urheillullinen. Kunnes.
Vaikka kuinka yritän nyt valmistautua kuulemaan huonot uutiset huomenna, on se silti rankkaa. Kolesteroni on varmasti koholla, samoin erittäin todennäköisesti paastoverensokeri. Minulla on myös taipumusta vyötärölihavuuteen (metabolinen oireyhtymä).
Ollessani raskaana minulla oli raskausdiabetes, jonka sain kuriin ruokavaliolla. Arvot pysyivät loistavina koko loppuraskauden ajan ja kontrollissa lapsen ollessa 1 v (2,5 vuotta sitten) kaikki sokerirasituksen arvot olivat ok. Mutta silloin olinkin ns. elämäni kunnossa, olin syönyt pitkään kevyesti ja monipuolisesti ja harrastin liikuntaa ja olo oli loistava. Toista on nyt.
Entisessä elämässäni en olisi koskaan voinut kuvitella tällaista alennustilaa. Ehkä minä sitten tosiaankin tarvitsen kunnon shokin päästäkseni jaloilleni, ollakseni taas se ihminen joka minä oikeasti olen.
Mutta kyllä huomisesta tulee rankka päivä. Heti aamusta työterveyteen ja sitten pitää koko päivä jaksaa töissä sen vitutuksen ja masennuksen ja ahdistuksen kanssa.
Mistä lohtusyöjä saa voimia lopettaa huonot tavat, kun elämä on lohdutonta?
Fyysinen ja psyykkinen alamäki on kestänyt pari vuotta. Olen aina ollut lohtusyöjä, myös lapsena, mutta silti lähes koko elämäni hyvin hoikka ja urheillullinen. Kunnes.
Vaikka kuinka yritän nyt valmistautua kuulemaan huonot uutiset huomenna, on se silti rankkaa. Kolesteroni on varmasti koholla, samoin erittäin todennäköisesti paastoverensokeri. Minulla on myös taipumusta vyötärölihavuuteen (metabolinen oireyhtymä).
Ollessani raskaana minulla oli raskausdiabetes, jonka sain kuriin ruokavaliolla. Arvot pysyivät loistavina koko loppuraskauden ajan ja kontrollissa lapsen ollessa 1 v (2,5 vuotta sitten) kaikki sokerirasituksen arvot olivat ok. Mutta silloin olinkin ns. elämäni kunnossa, olin syönyt pitkään kevyesti ja monipuolisesti ja harrastin liikuntaa ja olo oli loistava. Toista on nyt.
Entisessä elämässäni en olisi koskaan voinut kuvitella tällaista alennustilaa. Ehkä minä sitten tosiaankin tarvitsen kunnon shokin päästäkseni jaloilleni, ollakseni taas se ihminen joka minä oikeasti olen.
Mutta kyllä huomisesta tulee rankka päivä. Heti aamusta työterveyteen ja sitten pitää koko päivä jaksaa töissä sen vitutuksen ja masennuksen ja ahdistuksen kanssa.
Mistä lohtusyöjä saa voimia lopettaa huonot tavat, kun elämä on lohdutonta?
Kaikki muut veriarvot olivat ok, paitsi kokonaiskolesteroli ja "paha" kolesteroli koholla. Toisaalta hyvää kolesterlia oli paljon (jotkut lääkärit ovat sitä mieltä että näiden suhde ratkaisee, eikä pelkkä huonon kolesterolin määrä). Sama tilanne eli suunnilleen samat arvot oli jo vuonna 2005 kun aloitin tässä työssä ja silloin arkeeni kuului enemmän liikuntaa ja olin hoikempi kuin nyt. Terkkarin kanssa pohdimme geeniperimän mahdollista osuutta asiaan, mutta toki ruokavaliossanikin on parantamisen varaa. Sovittiin että muutan jokapäiväisiä ruokailutottumuksia (vähemmän kovia rasvoja) ja lisään liikuntaa ja että halutessani pääsen kesällä testauttamaan kolesterolit uudelleen. Näin aion tehdä.