H
hylätty
Vieras
Olen siis jo aikuinen, kolmenkympin puolessavälissä. Mutta yhä edelleen on huonot välit omiin vanhempiini, mistä tunnen surua. Ei mistään voida puhua, koska sekä isäni että äitini ovat aina oikeassa joka asiassa, vain heidän mielipiteensä ovat oikeita! Monta kertaa ahdistanut, kun mykkyyden vallassa oltu samassa tilassa viedessäni tai hakiessani lapsia mummolasta. Siitä lähtien kun aloin odottaa esikoista, äiti ei ole ollut vähääkään kiinnostunut mun voinnistani tai pärjäämisestä, sitä se on ollut vuosikaudet. Vain ja ainoastaan mun lapset kiinnostaa niitä, ja se on tosi loukkaavaa. Kyseenalaistavat aina kaikki mun ratkaisut, oli ne mitä tahansa. Ymmärränhän mä sen että olen aikuinen mutta silti mua kohdellaan kuin olisin pikkukakara!