Huudatteko lapsillenne?

[vieras äiti]

Tämä ikuisuuskysymys, huudatteko lapsillenne? Minkä ikäisiä?

Itse olen tosi äkkipikainen ihminen, hiillyn nollasta sataan sekunnissa ja lepyn yhtä nopeasti ja voin myöntää, että huudettua tulee 6-vuotiaalle lähes päivittäin jostakin. Monesti on huono omatunto asiasta ja pyydänkin usein anteeksi huutamisen jälkeen. Tuntuu vaan, että ei tuolle uppoa mikään, mitä sanoo, niin tulee korotettua ääntä, tosin ei se huutokaan varmaan auta yhtään. Pian 2-vuotiaalle en huuda, vaikka meinaa hänenkin kanssa välillä jo palaa käämi, kun kai ensimmäinen uhma nostelee päätään. Tietoisesti olen yrittänyt vähentää huutamista ja välillä siinä onnistunutkin. Lapsuudenkotona äiti oli kyllä kova huutamaan, liekö malli peritty sieltä. Mies ei meillä huuda oikeastaan koskaan, hyvä että joku rauhallinen ees talossa!

 

[Vierastaas]

Mä olen kans aika äkkipikainen ja huudan aika helposti. Ja se sitten harmittaa itseäni.
Lasten isä on sellainen, että suuttuu harvoin, mutta kun suuttuu, niin se on pelottavaa. Vaikka ei mitään käsiksi käyntiä sentään.

Tuolla selittelen itselleni, että on parempi olla se räiskyvämpi kuin se jota joutuu jännittämään koko ajan, milloin se suuttuu....

Mua lapset ei kuitenkaan pelkää. Ne kai on niin tottunut mun luonteeseen. Tiedä sitten, onko se hyvä asia.....

 

[Kerpele]

Valitettavan usein huudan joo.... Helpommin silloin jos olen stressaantunut

 

[chrissy]

joskus täytyy puhuu lujaa..

 

[Miuski harmailee]

Joo, todellakin huudan, vaikka asiat voisi useimminten varmasti järkevämminkin hoitaa. Olen huomannut samaa, kuin joku muukin, että nykyään ei tahdo enää "nätisti" sanotut asiat mennä perille vaan sitten vasta pikkuväki noteeraa, kun voluumi nousee. Tästä pitäisi opetella pois, mutta vaatisi paljon energiaa ja varsinkin väsyneenä sitä niin helposti toimii samoin kuin aina ennen.. Parempia aikoja odotellessa

 

[himpatti]

Tämä ikuisuuskysymys, huudatteko lapsillenne? Minkä ikäisiä?

Itse olen tosi äkkipikainen ihminen, hiillyn nollasta sataan sekunnissa ja lepyn yhtä nopeasti ja voin myöntää, että huudettua tulee 6-vuotiaalle lähes päivittäin jostakin. Monesti on huono omatunto asiasta ja pyydänkin usein anteeksi huutamisen jälkeen. Tuntuu vaan, että ei tuolle uppoa mikään, mitä sanoo, niin tulee korotettua ääntä, tosin ei se huutokaan varmaan auta yhtään. Pian 2-vuotiaalle en huuda, vaikka meinaa hänenkin kanssa välillä jo palaa käämi, kun kai ensimmäinen uhma nostelee päätään. Tietoisesti olen yrittänyt vähentää huutamista ja välillä siinä onnistunutkin. Lapsuudenkotona äiti oli kyllä kova huutamaan, liekö malli peritty sieltä. Mies ei meillä huuda oikeastaan koskaan, hyvä että joku rauhallinen ees talossa!

Ihan kuin mun kirjottama! Lapset vaan on vanhempia! Mutta kun ei se nätisti sanominen tunnu tehoavan... Enemmän miestä ahdistaa mun huutaminen ku lapsia, näemmä. Mutta kyllä mäkin anteeksi pyydän kun oikein karkaa mopo käsistä.

 

["vieras"]

Huudan jos ei muuten mene perille, 2 kertaa sanon rauhallisesti, sen jälkeen huudan.
Väsyneenä ja stressaantuneen tapahtuu tätä varmaan helpommin. Joskus saatan hillitä itseni pitkään.

 

[Jätkä]

En oikeastaan enää koskaan, ehkä joskus korotan ääntä. En usko huutamiseen kasvatuskeinona.

 

["annika"]

huudan joo kun pinna on kireellä. mutta tiedostan kylä että se ei ons lapsen vika että mulla on pinna kireellä... ja koitan sitten aina kun ymmärrys palaa niin pyytää käytöstäni anteeksi

 

[lauantaipussi]

Pakkohan se on joskus. Toistuvasti jos tytöt kinastelevat ja nyppivät toisiaan niin silloin kyllä palaa hihat ja tulee sanottua lujemmin...

 

["vieras"]

Myönnän, että joskus huudan ja sitten tuntuu tosi pahalta kun 2v sanoo, että äiti huutaa...

 

["vieras"]

voi muuten kertoo sen, että äiti huuti mulle,melkein joka päivä, sitte ihmeteltiin ku aina tarvii huutaa mulla meni kunnioitus vanhempiin, koska en enää "pelännyt" huutamista! nauroin suunnillee päin naamaa ja siitäpä äiti vasta melakan nosti.. eli ei kannata huutaa, jos mielummin sanoo, että oon äiti on pettynyt sun tekemisiin, niin ainakin meillä lapsi alkaa tosissaan miettiin tekemisiään ja katuu sitä.. toki asiahan on eri jos huudetaa vielä syyttä suotta kun oma pinna on kireellä, menkää mielummin ulos meuhaamaan tai wc ja laitatte kädet kylmään veteen!

on mullakin ääni korottunut, mutta silloin lapset tietää että äiti on tosi vihanen.. eli jos huutaa usein niin se ei oo mikään "voimakeino".. meillä huudetaan ehkä kerran parissa kuussa jos syy on tosissaan sellanen.. ja isi kun ärähtääkään niin kyllä on lapsilla eri ääni kellossa, sillon loppu meuhuuminen meillä

ja sekin jos ensin huudatte ja sitte meette halimaan lasta tunnontuskissanne niin varmasti saatte jatkossakin hutaa koska lapsi oppii että äiti katuu itse tekojaan..

mutta se on mun mielipide asiaan..

 

[sone harmaana]

No todellakin... 6v ja 3v tytöt kyseessä. S eon kun keijun pieru jos mie tavalliseti niille puhun, joutuu korottaa ääntä monesti päivässä. Joskus sit huudan ihan tuutin täydeltä jos on tehty jotain katastrofaalisen tuhmaa! Ei ne lapset siihen ääneen kuole, eikä ne siitä mitään traumoja saa, jos osaa selvittää tilanteen jälkikäteen miksi huusi ja mitä lapsi teki väärin. ei kukaan ole yli-ihminen joka hallitsee tunteensa täysin, ja jos sen opettaa lapselle niin tulee olemaan vaiketa elämässään kun ekan kerran joku huutaa sille nuoreksi tai aikuiseksi kasvaneelle lapselle. Meillä näytetään kaikki tunteet ja niistä puhutaan.. Minusta nykyään vähän liioitellaan jos huutaminenkin on kiellettyä. Ennen on tullu vihtaa persiille ja se on hyvä ettei sitä enää saa tehdä.

 

[Jätkä]

No todellakin... 6v ja 3v tytöt kyseessä. S eon kun keijun pieru jos mie tavalliseti niille puhun, joutuu korottaa ääntä monesti päivässä. Joskus sit huudan ihan tuutin täydeltä jos on tehty jotain katastrofaalisen tuhmaa! Ei ne lapset siihen ääneen kuole, eikä ne siitä mitään traumoja saa, jos osaa selvittää tilanteen jälkikäteen miksi huusi ja mitä lapsi teki väärin. ei kukaan ole yli-ihminen joka hallitsee tunteensa täysin, ja jos sen opettaa lapselle niin tulee olemaan vaiketa elämässään kun ekan kerran joku huutaa sille nuoreksi tai aikuiseksi kasvaneelle lapselle. Meillä näytetään kaikki tunteet ja niistä puhutaan.. Minusta nykyään vähän liioitellaan jos huutaminenkin on kiellettyä. Ennen on tullu vihtaa persiille ja se on hyvä ettei sitä enää saa tehdä.

En minä ajattele, että huutaminen olisi kiellettyä. En vain usko huutamiseen kasvatuskeinona.

 

[Viblsp-]

Kyllä. Se on aika mahdotonta saada joskus ääntään kuuluville, jos neljä on äänessä. Eikä tuossa ole mun mielestä mitään pahaa tai omituista.

 

[jassåå]

tilanteen vaatiessa joo.

 

[Peesailee]

En oikeastaan enää koskaan, ehkä joskus korotan ääntä. En usko huutamiseen kasvatuskeinona.

Kolmen äitinä samaa mieltä. Joskus on korotettava ääntään sen verran, että hihkaisee toisesta huoneesta "Nyt lopettakaa" tms. Mutta kuulostaa kammottavalta, että joku huutamalla huutaa päivittäin. Väsyneenä olen joskus sortunut huutamaan pahuuksien teon jälkeen lapsille pinna kireällä, nykyään saan hillittyä senkin, kun olen huomannut että se huutaminen väsyneenä väsyttää vain enemmän. Eikä todellakaan ole kasvatuskeino, tehokkaampaa selittää asia ja suuttumuksen lapset tunnistavat äidistä ilman huutamistakin. Meillä huudettiin kotona lapsena päivittäin kaikesta turhasta joten itse olen aina inhonnut huutamista.

 

[Ken guru]

En juurikaan lapsille, mutta kissalle rääkäisin "LOPETA" tässä pari pv sitten kun yritti raapia tiensä ulos oven läpi, ja tuota oli jo jatkunut ja jatkunut ja jatkunut ja jatkunut....Lopetti kyllä siihen, mutta huono omatunto tuosta tuli kuitenkin.

Meillä lapset ovat niin kilttejä että alkaisivat varmaan itkemään jos niille karjaisisi, mutta ei mulla kyllä siis ole mitään lehmän hermoja vaikka en lapsille huudakaan.

 

[Bonaire]

tarvittaessa kyllä huudan,esim jos olen kieltänyt tekemästä jotain ja homma jatkuu ja jatkuu..niin siinä vaiheessa kyllä korotan ääneni

 

[toinen]

mä en tykkää huutaa,missään tilanteessa..mutta joskus tosi harvoin jos esim. oon valvonu pienemmän kanssa koko yön,molemmat lapset erittäin kiukkusia ja kaikki menee päin peetä niin saatan korottaa ääntä..ja siinä vaiheessa jos niin teen kaikki yleensä hiljenee täysin ja se kiukuttelu loppuu siihen paikkaan

 

[paula.]

En huuda koskaan. Eikä miehenikään huuda. Suutuksissa tietysti tulee hieman korotettua ääntä, mutta huutamisen säästän sitten teinivuosiin - silloin pitää ottaa tehot irti auktoriteetista

Päätimme vuosia sitten jo ennen lapsia, että kasvatusmetodimme on keskusteleva - emme käytä väkipakkoa, vaan tarpeen tullen estämme tiukasti torumalla tai kieltämällä.

Huutajille tiedoksi: huutamisella väsytät vain itsesi, sillä on sama teho kuin tiukalla kiellolla, mutta ei tietenkään enää koska olet JO huutanut - vähempi ei enää riitä kun tuon kortin on käyttänyt..

 

["jep"]

Lähinnä lapsille huudan huutiksesta, en itelleni niinkään

 

[röppö]

Huudan.

Yleensä tulee itsellekkin paha mieli,kun on ääntään korottanut ja puhun sitten lapsen kanssa asiasta...
Ei se huutaminen yleensä mitään siis auta,mutta tulee ääntä korotettua...joskus liiankin helposti :ashamed:

 

["aave"]

Joskus todella harvoin. En myöskään usko sen auttavan. Pojalle 6v joskus olen joutunut huutamaan kun on tehnyt jotain ja samalla olen myös pelästynyt. Mutta yleensä noille 6v ja 4v ei tarvitse mitään huutaa.

 

["vvieras"]

Joskus tulee karjaistua. Sen verran harvoin, että se toimii.