"Huumor-miehen" vaimona...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vitsitvähissä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vitsitvähissä

Vieras
Mitä tehdä miehen kanssa joka on armoton pilailija ja vitsien vääntäjä?
Huumorintaju oli aikanaan yksi suurimmista ominaisuuksista mihin miehessä rakastuin, mutta nyt se pelleily on mennyt sellaisiin mittasuhteisiin, että en vaan tahdo enää kestää.

Mies hoitaa kyllä asiansa, mutta vitsejä ja "jekkuja" tulee lähes koko ajan. Ja ne ei ole vaan ihan pieniä viattomia juttuja vaan melkoisa "källejä" myös.
Muutama esimerkki: eräässä seurakunnan pitämässä hartaustilaisuudessa jossa oltiin, alkoi sellaisen "shown", että porukka ei keskittynyt ollenkaan papin sanomaan, vaan mies väänsi lähinnä saurakunta-aiheista stooria koko ajan, niin että koko tilaisuus meni ihan höhöttelyksi koko porukan osalta. Minua hävetti ja seurakunnan työntekijät (pappi mukaan lukien) olivat vaivaantuneita silloin kun eivät itsekin repeilleet.
Sitten ihan pieni hetki meillä oli sukujuhlat minun suvun puolelta. Suvussani on kaksi henkilöä jotka ovat kovasti taistelleet juomista vastaan, joista toinen on minun äitini. No, tästä johtuen nämä juhlat pyritään pitämään kuivin suin. Nyt sitten mies toi salaa viiniä/viinaa ja tarjoili tätä aluksi salaa muutamille henkilöille ja myös juurikin äidilleni ja tälle toiselle alkoholistille. No, lopputulos oli että nämä kumpikin sekä muutama muukin alkoi olla aika tuhtissa kunnossa ja kaikenmaailman hölmöilyjä tuli heiltä. No, se tietysti oli miehen mielestä erityisen hauskaa ja hänen oltuaan riittävästi äänessä isolla osalla muistakin miehistä ja vähän naisistakin oli taas "älyttömän hauskaa"... Kyllä taas hävetti ja ..tutti...

Mitä teen, pitäisikö tämä vaan yrittää unohtaa ja nauraa mukana vai mikähän auttaisi? Kun olen miehelle sanonut asiasta, sieltä tulee aina sama: "Älä huoli, tämä on vasta alkua. Odotahan kun päästään vauhtiin!"
 
Mitä tehdä miehen kanssa joka on armoton pilailija ja vitsien vääntäjä?
Huumorintaju oli aikanaan yksi suurimmista ominaisuuksista mihin miehessä rakastuin, mutta nyt se pelleily on mennyt sellaisiin mittasuhteisiin, että en vaan tahdo enää kestää.

Mies hoitaa kyllä asiansa, mutta vitsejä ja "jekkuja" tulee lähes koko ajan. Ja ne ei ole vaan ihan pieniä viattomia juttuja vaan melkoisa "källejä" myös.
Muutama esimerkki: eräässä seurakunnan pitämässä hartaustilaisuudessa jossa oltiin, alkoi sellaisen "shown", että porukka ei keskittynyt ollenkaan papin sanomaan, vaan mies väänsi lähinnä saurakunta-aiheista stooria koko ajan, niin että koko tilaisuus meni ihan höhöttelyksi koko porukan osalta. Minua hävetti ja seurakunnan työntekijät (pappi mukaan lukien) olivat vaivaantuneita silloin kun eivät itsekin repeilleet.
Sitten ihan pieni hetki meillä oli sukujuhlat minun suvun puolelta. Suvussani on kaksi henkilöä jotka ovat kovasti taistelleet juomista vastaan, joista toinen on minun äitini. No, tästä johtuen nämä juhlat pyritään pitämään kuivin suin. Nyt sitten mies toi salaa viiniä/viinaa ja tarjoili tätä aluksi salaa muutamille henkilöille ja myös juurikin äidilleni ja tälle toiselle alkoholistille. No, lopputulos oli että nämä kumpikin sekä muutama muukin alkoi olla aika tuhtissa kunnossa ja kaikenmaailman hölmöilyjä tuli heiltä. No, se tietysti oli miehen mielestä erityisen hauskaa ja hänen oltuaan riittävästi äänessä isolla osalla muistakin miehistä ja vähän naisistakin oli taas "älyttömän hauskaa"... Kyllä taas hävetti ja ..tutti...

Mitä teen, pitäisikö tämä vaan yrittää unohtaa ja nauraa mukana vai mikähän auttaisi? Kun olen miehelle sanonut asiasta, sieltä tulee aina sama: "Älä huoli, tämä on vasta alkua. Odotahan kun päästään vauhtiin!"

Jotenkin kuulostaa just sellaselta tyypiltä jonka kanssa viihtyisin itse oikein hyvin :D
En häpeilisi vaan pitäisin hauskaa mukana.
 
Ja onkohan tuo mies tajunnut vanhempasi alkoholiongelmaa? Jos ajatteli et haluaa olla se "kerran sitä eletään" tyyppiä ja innosuttaa muitakin ympärillään ottamaan rennommin.

Tuskin ihan tahallaan auttoi retkahtamaan viinaksiin?

Jos.. Niin sitten ihmettelen.

Mutta huumoria maailma ehdottomasti kaipaa. Muussa muodossa siis kuin pelle puvuissa keppihevosineen ;)
 
Mieheni tarjoili kerran salaa alkoholisti-isälleni viinaa. Siitä nousi sellainen riita, ettei sen jälkeen ole tarjoillut viinaa enää kenellekään.

Ymmärtääkö miehesi, että hänen toimintansa loukkaa sinua/muita ihmisiä? Se, mikä on miehesi mielestä hauskaa ei ole sitä välttämättä muiden mielestä - ymmärtääkö miehesi sen? Osaako asettua toisten ihmisten asemaan?
 
Kyllä mies tiesi näistä alkoholiongelmista.
On sanonut aiemminkin, että minun puolen sukujuhlat on niin kuivia, että hän pitää jatkossa huolen, että niihin tulee eloa. No, se häneltä kyllä onnistuu...

Eikä varmaan ilkeyksissä auttanut retkahduksiin, mutta kun on sitä mieltä että "hyvien juttujen eteen" kannattaa tehdä uhrauksia ja mikään ei ole liian pyhää huumoriksi vääntämiseksi...

Periaatteessa olin samaa mieltä aiemmin, mutta minun rajat on tahtoneet tulla vastaan aiemmin. Oonko nyt vaan tiukkapipo?


Ja onkohan tuo mies tajunnut vanhempasi alkoholiongelmaa? Jos ajatteli et haluaa olla se "kerran sitä eletään" tyyppiä ja innosuttaa muitakin ympärillään ottamaan rennommin.

Tuskin ihan tahallaan auttoi retkahtamaan viinaksiin?

Jos.. Niin sitten ihmettelen.

Mutta huumoria maailma ehdottomasti kaipaa. Muussa muodossa siis kuin pelle puvuissa keppihevosineen ;)
 
Tuo alkoholistille viinan tarjoilu oli tosi tyhmä ja k-päinen tempaus. Seurakunnassakin vois ensin kuunnella puhujaa ja vasta sitten kommentoida asiasävyyn.
Kuulostaa että menee liian pitkälle, rakastunut omaan ääneensä ja "älykkyyteensä". Ei se ole pelleilyä enää jos loukataan ja satutetaan muita!!
 
Ymmärtää, mutta kun on sitä mieltä että ei kannata loukkaantua vaan kannattaa nauraa ja pitää hauskaa...

Ja kun itse asiassa lähes aina suurimmalla osalla paikalla olevista on hauskaa, erittäinkin hauskaa, kun mieheni ihan oikeasti osaa sen lajin. Minulla vaan on mennyt yli jon jonkin aikaa. Mutta näin ollen ei voi sanoa että muilla ei ole hauskaa vaikka hänellä olisi.

Mieheni tarjoili kerran salaa alkoholisti-isälleni viinaa. Siitä nousi sellainen riita, ettei sen jälkeen ole tarjoillut viinaa enää kenellekään.

Ymmärtääkö miehesi, että hänen toimintansa loukkaa sinua/muita ihmisiä? Se, mikä on miehesi mielestä hauskaa ei ole sitä välttämättä muiden mielestä - ymmärtääkö miehesi sen? Osaako asettua toisten ihmisten asemaan?
 
Niinpä, jos edes joskus nuo jutut ei uppoaisi vaan porukka esittäisi paheksuntansa, niin olisi edes jotain mihin vedota, mutta kun ei koskaan. Tätä "rankemman huumorin" aikaa on kestänyt jo ainakin neljä vuotta ja kertaakaan ei ole käynyt, että jutut ei poruikkaan uppoaisi, ei edes hautajaisissa!


Tuo alkoholistille viinan tarjoilu oli tosi tyhmä ja k-päinen tempaus. Seurakunnassakin vois ensin kuunnella puhujaa ja vasta sitten kommentoida asiasävyyn.
Kuulostaa että menee liian pitkälle, rakastunut omaan ääneensä ja "älykkyyteensä". Ei se ole pelleilyä enää jos loukataan ja satutetaan muita!!
 
Kummallista vaan on se, että jos se ei hävetä/nolostuta muita miksi se nolostuttaa silloin sinua?

En käsitä.

Enemmänkin olisi loogista jos olisit jotenkin mustis siitä, että miehesi on niin hauska/hurmaava omalla tavallaan.

Eikö se ole vain hyvä että osaa viihdyttää seuraa ja saa muut nauramaan?

Mikään tuossa ei ole sellaista minkä pitäisi olla negatiivista.?
 
No, kun itselleni on tullut tunne että ei aina tarvitsisi pitää hauskaa tai pilailla.
Ja sitten ehkä myös se että kaikesta voi ja "pitääkin" tehdä huumoria. Mies tekee itsestäänkin huumoria koko ajan. Ja sitten kaikesta muustakin.
Eilen aamulla se oli kääntänyt talon kellot tunnilla eteenpäin ja lapsille tuli hirveä kiire kouluun, ennen kuin tajuttiin kännyköiden kelloista että isihän se taas on vähän pilaillut ennen töihin lähtöä... Huoh...



Kummallista vaan on se, että jos se ei hävetä/nolostuta muita miksi se nolostuttaa silloin sinua?

En käsitä.

Enemmänkin olisi loogista jos olisit jotenkin mustis siitä, että miehesi on niin hauska/hurmaava omalla tavallaan.

Eikö se ole vain hyvä että osaa viihdyttää seuraa ja saa muut nauramaan?

Mikään tuossa ei ole sellaista minkä pitäisi olla negatiivista.?
 
No, kun itselleni on tullut tunne että ei aina tarvitsisi pitää hauskaa tai pilailla.
Ja sitten ehkä myös se että kaikesta voi ja "pitääkin" tehdä huumoria. Mies tekee itsestäänkin huumoria koko ajan. Ja sitten kaikesta muustakin.
Eilen aamulla se oli kääntänyt talon kellot tunnilla eteenpäin ja lapsille tuli hirveä kiire kouluun, ennen kuin tajuttiin kännyköiden kelloista että isihän se taas on vähän pilaillut ennen töihin lähtöä... Huoh...

No joo.. Ehkä tuo kuulostaa vaan paljon ihanammalta kuin pidemmä päälle sitten onkaan.

Esim minusta tuokin oli mielettömän hauska juttu. Minä sulaisin jos mies olisi noin ihana.

Toisaalta... Ottaako hän sitten koskaan mitään vakavissaan?

Ja onhan tuo varmasti lopulta aika puuduttaavaa.. Eli ymmärrän sittenkin jotenkuten.

Mutta silti.. Äh. Ihana :D

Anna se mies mulle!
 
Voi kuullostaa loistavalle miehelle, mutta luulen että palauttaisit aika pian. Viimeistään häissä. Meidänkin häissä tapahtui jotain aika uskomattomia tempauksia, joita en viitsi tähän kertoa ettei tutut tunnista...


No joo.. Ehkä tuo kuulostaa vaan paljon ihanammalta kuin pidemmä päälle sitten onkaan.

Esim minusta tuokin oli mielettömän hauska juttu. Minä sulaisin jos mies olisi noin ihana.

Toisaalta... Ottaako hän sitten koskaan mitään vakavissaan?

Ja onhan tuo varmasti lopulta aika puuduttaavaa.. Eli ymmärrän sittenkin jotenkuten.

Mutta silti.. Äh. Ihana :D

Anna se mies mulle!
 
Voi kuullostaa loistavalle miehelle, mutta luulen että palauttaisit aika pian. Viimeistään häissä. Meidänkin häissä tapahtui jotain aika uskomattomia tempauksia, joita en viitsi tähän kertoa ettei tutut tunnista...

No kerro jotenkin kiertävästi? sais vähän parempaa kuvaa. Tai joku samainen esimerkki?

Mutta siis jäin vielä miettimään tuota "osaako ottaa mitään vakavasti?" asiaa...

Että miten jos vaikka on ollut tilanteita jossa on ollut vakavampi teema niin miten onnistuu? siis kesksutelu yms. yleisesti suhteessanne?
 
Musta tuollaiset "koko elämä on pelkkää vitsiä" ihmiset ovat rasittavia. Niillä usein on samat vitsit vuodesta toiseen ja käy kumppania sääliksi, kun niitä joutuu kuulemaan aina uudestaan ja uudestaa.
Tollasten källien tekeminen on todella epäseksikästä.
Huumoria pitää olla, mutta se pitää hoitaa tyylillä eikä "pierasen sun naamalle ja juoksen nurkan taakse repeilemään" meiningillä.
 
  • Tykkää
Reactions: Ciervo
Jos on vakavempi teema niin se teema ei tosiaankaan ole kauaa kovin vakava vaan kohta on täysi sketsi pystyssä jossa huomaan itse olevani yhtenä esiintyjänä. Sitten jos on oikeasti jokin oleellinen asia päätettävänä, niin mies kietoo mielipiteensä ihme stooreihin joiden kautta saan kyllä asian selväksi, mutta aika monen vaiheen (ja naurun) kautta. Pienempiä asioita en edes kysele enää eikä myöskään hän. Tunnetaan onneksi aika hyvin toistemme maut eri asioissa.

Niin, häistä sen verran. Että siellä soitettiin muunmuassa häämarssia kolmeen kertaan, kun aina "sattui" olemaan väärät henkilöt menossa vihille. Pappi oli miehen vanha tuttu ja juonessa mukana. Ja tämä oli vain pieni osa...



No kerro jotenkin kiertävästi? sais vähän parempaa kuvaa. Tai joku samainen esimerkki?

Mutta siis jäin vielä miettimään tuota "osaako ottaa mitään vakavasti?" asiaa...

Että miten jos vaikka on ollut tilanteita jossa on ollut vakavampi teema niin miten onnistuu? siis kesksutelu yms. yleisesti suhteessanne?
 
Musta tuollaiset "koko elämä on pelkkää vitsiä" ihmiset ovat rasittavia. Niillä usein on samat vitsit vuodesta toiseen ja käy kumppania sääliksi, kun niitä joutuu kuulemaan aina uudestaan ja uudestaa.
Tollasten källien tekeminen on todella epäseksikästä.
Huumoria pitää olla, mutta se pitää hoitaa tyylillä eikä "pierasen sun naamalle ja juoksen nurkan taakse repeilemään" meiningillä.

Niin kaikki ei voi tykätä kaikista.

Eikä sinustakaan, eikä huumorintajuttomuudestasi.
 
Jos on vakavempi teema niin se teema ei tosiaankaan ole kauaa kovin vakava vaan kohta on täysi sketsi pystyssä jossa huomaan itse olevani yhtenä esiintyjänä. Sitten jos on oikeasti jokin oleellinen asia päätettävänä, niin mies kietoo mielipiteensä ihme stooreihin joiden kautta saan kyllä asian selväksi, mutta aika monen vaiheen (ja naurun) kautta. Pienempiä asioita en edes kysele enää eikä myöskään hän. Tunnetaan onneksi aika hyvin toistemme maut eri asioissa.

Niin, häistä sen verran. Että siellä soitettiin muunmuassa häämarssia kolmeen kertaan, kun aina "sattui" olemaan väärät henkilöt menossa vihille. Pappi oli miehen vanha tuttu ja juonessa mukana. Ja tämä oli vain pieni osa...

No ymmärrän kyllä hyvin.. Onhan se ollut sinulle hyvin tärkeä päivä.. Varmasti.

Mutta siinäkin varmasti miehen tarkoitus on ollut hyvä.

Mielestäni ahempi olisi jos hän koittaisi aina huumorilla kuitata vain mokiansa ja luistaa keskusteluista yms. Silloin se olisi varmasti kenestä vaan rasittavaa.

Ehkä te loppujen lopuksi olette huumorissanne vain liian erilaisia loppujenlopuksi?
Tuskin ainakaan miehen perusluonne tulee muuttumaan ja vitsit vöhenemään..
Epäilisin.
 
No ymmärrän kyllä hyvin.. Onhan se ollut sinulle hyvin tärkeä päivä.. Varmasti.

Mutta siinäkin varmasti miehen tarkoitus on ollut hyvä.

Mielestäni ahempi olisi jos hän koittaisi aina huumorilla kuitata vain mokiansa ja luistaa keskusteluista yms. Silloin se olisi varmasti kenestä vaan rasittavaa.

Ehkä te loppujen lopuksi olette huumorissanne vain liian erilaisia loppujenlopuksi?
Tuskin ainakaan miehen perusluonne tulee muuttumaan ja vitsit vöhenemään..
Epäilisin.

Ja pahoittelen kirjoituksiani. Olen valvonut koko yön ja nukkumaan pääsen vasta päivällä.. Huh.
 
Huumoria pitää olla, mut sun mies on rasittava.
Huumorilla on aikansa ja paikkansa mut aina ei ole sen aika ja paikka.
 

Uusimmat

Yhteistyössä