Huusin vauvalle yöllä.. :(

[eräs]

Meillä poika nappas tänään ohimolta mun hiukset nyrkkiinsä. Sattui aivan tajuttomasti. Karjaisin oikein kunnolla kun niin sattu. Poika pelästyi ja alkoi itkemään. Ja mä siinä hetkessä suutuin kivusta niin että mun oli pakko laskea vauva hetkeksi sylistä ja hengittää hetki. Vaikka siis vauva itki.

Joskus sitä vaan menee hermot. Vaikka takuulla parhaansa tekee. Siis ainakin mulla ja näemmä myös joillain muilla.

Mäkin reagoin kipuun vaistonvaraisesti vihalla.

 

[huono äiti?]

kiitos vastauksista, varsinkin asiallisista!

 

[Moonlightmom]

:hug: tuttua,muistan nuo ajat hyvin.huusin itsekin joskus kun olin aivan poikki öisin,lisäksi että vauva valvoitti saattoi nuo kolme muuta herätä yöllä parkumaan :/ ei äidin tarvitse sentää mikää martyyri olla..pääasia ettei vahingoita lastaan.

 

[AAPEE hoi]

ehkä aapeen kannattaa myt miettiä, miksi kynnys madaltui tuohon VAUVALLE huutamiseen. Josko tarttis tehdä asioille jotain? esim saada mieheltä apua vanahoitamiseen jotta voisit hengähtää, levätä itsekin? Sillä tokihan tiedät, ettei vauva ymmärrä miksi huudat, joten se ei auta mitään. Päinvastoin; vauva pelkää ja tuntee turvattomuutta kanssasi. Huutamalla ei saa leikki-ikäisellekään asioita perille, niille taas täytyy puhua asiallisesti ja perustella asioita. Lapsesta tulee tasapainoisempi ihminen kun hänelle ei huudeta.
Vauvasi itkuun on aina joku syy, turhaan hän ei sitä tee, tiedät sen , eikö vaan? Itku on hänen ainut keinonsa saada olonsa julki ja yrittää saada apua. Ja tämä ei ole arvostelua, vaan yritän auttaa sinua ymmärtämään asiaa lapsesi kannalta. T. toinen huutava äiti, joka kuitenkin oppi ymmärtämään lapsen kannan asiaan.

 

[huono äiti?]

ehkä aapeen kannattaa myt miettiä, miksi kynnys madaltui tuohon VAUVALLE huutamiseen. Josko tarttis tehdä asioille jotain? esim saada mieheltä apua vanahoitamiseen jotta voisit hengähtää, levätä itsekin? Sillä tokihan tiedät, ettei vauva ymmärrä miksi huudat, joten se ei auta mitään. Päinvastoin; vauva pelkää ja tuntee turvattomuutta kanssasi. Huutamalla ei saa leikki-ikäisellekään asioita perille, niille taas täytyy puhua asiallisesti ja perustella asioita. Lapsesta tulee tasapainoisempi ihminen kun hänelle ei huudeta.
Vauvasi itkuun on aina joku syy, turhaan hän ei sitä tee, tiedät sen , eikö vaan? Itku on hänen ainut keinonsa saada olonsa julki ja yrittää saada apua. Ja tämä ei ole arvostelua, vaan yritän auttaa sinua ymmärtämään asiaa lapsesi kannalta. T. toinen huutava äiti, joka kuitenkin oppi ymmärtämään lapsen kannan asiaan.

Tiedetään tämäkin. ja kyseessä vauva n.11kk ei taapero.
Mies osallistuu vauvan hoitoon kiitettävästi.

 

[Mrs Shillelagh]

Joo oot huono äiti. Tuosta et selviä. Vauvallesi jäi traumat, ei taida kunnon ihmistä tulla hänestä.

(Mistä näitä aloituksia tulee? Mitä tällä halutaan pönkitettävän?)

Ja mulle sanotaan täällä etten ole empaattinen. No, ainakaan mä en ole ihan noin tyhmä.

Go go Swing, kohti empaattisempaa elämää! Tökeröhän sä kyllä oot, mutta sehän on jo ihan eri asia. Sinä tökerö idiootti et sitten varmaankaan ymmärtänyt sarkasmia, joka paljastui tuossa pienten kaarevien viivojen sisäpuolella olevissa lauseissa. Eihän kukaan voi kysellä täällä tuollaisen takia onko huono äiti, eihän? Kyllä sä sitten oot lutunen tyyppi, onneksi mä tein susta nyt ihanan ja empaattisen tyypin.

Ihminen ei ole enempää eikä vähempää kuin sitä, mitä hän itse itsestään tekee. Et sä musta mitään tee. Keskitys vaan ittees, jos uskallat. Ymmärsin kyllä sarkasmin, siksi sanoinkin etten mä ainakaan ole ihan noin tyhmä.

 

[vieras]

Huolestuisin sitten jos useempana päivänä/yönä tota sattuis. Voisko mies tai isovanhemmat hoitaa yön jotta saisit levähtää?

 

[suzyco]

Kyllä on vastaavaa sattunut täälläkin muutaman kerran. Ja morkkishan siitä on sit aina ollu hirvee! Mut oon samaa mieltä muutaman muun kanssa et mieluummin karjasee ku lyö lasta tms...ja tosiaan koita jotenkin hillitä itsesi kun tunnet että viha alkaa nousta,sit vaan lähet huoneestä hetkeks taiia sanot itselles vähän kovemmin että Nyt pidä pinnas! Kyllä se siitä. :hug:

 

[Rötvis]

Ei se vauva traumoja saa vaikka vähän kiroilisitkin päälle. Aina ei vaan jaksa.

 

[en tiedä]

ja kyse ei olisi siitä etteivät he olisi olleet myös vaikeita, purenut, satuttanut mua jne. en tiedä, ehkä me ihmiset ollaan jokainen niin erilaisia ja ilmaistaan itseämme eri tavalla. Kyllä kuitenkin suhtautuisin sillä tavalla että tapaa tuosta ei saa tulla. Pieni lapsi on kuitenkin niin hoitajansa armoilla niin fyysisesti kuin psyykisesti. Vauva ei kestä montaa hylkäyskokemusta (mitä huutaminen on). Voimia kovasti ja hienoa, että mies on hyvin mukana. Se auttaa paljon.

T. 2 lapsen yh

 

[utas]

ja kyse ei olisi siitä etteivät he olisi olleet myös vaikeita, purenut, satuttanut mua jne. en tiedä, ehkä me ihmiset ollaan jokainen niin erilaisia ja ilmaistaan itseämme eri tavalla. Kyllä kuitenkin suhtautuisin sillä tavalla että tapaa tuosta ei saa tulla. Pieni lapsi on kuitenkin niin hoitajansa armoilla niin fyysisesti kuin psyykisesti. Vauva ei kestä montaa hylkäyskokemusta (mitä huutaminen on). Voimia kovasti ja hienoa, että mies on hyvin mukana. Se auttaa paljon.

T. 2 lapsen yh

mulla kokemuksia huutamisesta vähän isommalle lapselle. en kuitenkaan suosittele, koska siitä ei ole mitään hyötyä!! aina saa huutaa kovempaa ja pidempään, ja lapset oppii saman mallin ja huutaa kohta takasin!! eli koea löytää muu keino purkaa turhautumistasi ja mieti etukäteen mitä teet, jos sellainen tilanne tulee eteen, mikä saattaa aiheuttaa hermojesi menon!!

 

[Saapasjalkakissa]

Meillä poika nappas tänään ohimolta mun hiukset nyrkkiinsä. Sattui aivan tajuttomasti. Karjaisin oikein kunnolla kun niin sattu. Poika pelästyi ja alkoi itkemään. Ja mä siinä hetkessä suutuin kivusta niin että mun oli pakko laskea vauva hetkeksi sylistä ja hengittää hetki. Vaikka siis vauva itki.

Joskus sitä vaan menee hermot. Vaikka takuulla parhaansa tekee. Siis ainakin mulla ja näemmä myös joillain muilla.

Mäkin reagoin kipuun vaistonvaraisesti vihalla.

Niin mäkin... Ja se on niin yhtäkkinen että sitä saa sen salamasuuttumuksen ennenku samassa hetkessä on jo rauhottunu ja lopettanu sen vihan, mut se hetkellinen suuttumus iskee kyllä ku salama kirkkaalta taivaalta.
Rääkässy olen minäkin kun säikähtäny just jotain tommosta ku vauva nappaa tukasta kiinni, tai kynsäsee silmään tms.

 

[Sukkapari]

Täytyy myöntää et on muutaman kerran menny hermot, et on pitäny olohuoneessa käydä karjahtamassa... ja sit kiltisti takaisin! Mä oon samaa mieltä et jos tuntee oman kontrollin pettävän on silloin lapsen kannaltakin turvallisinta poistua hetkeksi toiseen huoneeseen ja päästää viha äänenä ulos, mitä ärjyä lapselle.. tiedän itestäni että mikäli en näin tee, niin huomaamattani pidän lapsesta liian lujasti kiinni! Mulkin mies on hyvin mukana.. esim. jos näkee et nyt äitillä menee kohta pinna, niin tulee ja ottaa lapsen, et saan käydä rauhoittumassa..
mua auttoi paljon kun ymmärsin, ettei lapsi tee niin kuin MINÄ haluan.. et ei se ole mikään ropotti jota voi ohjelmoida omien mieltymysten mukaan.. MEil neiti nyt 9kk

 

[Ooo]

Mä just tänään mietin, et miten voi olla niin ärtynyt olo koko ajan... Kun toi vesseli syntyi, niin tuli tosissaan sellanen olo, ettei voi mitään kirosanaa päästää suustaan. Nyt jos se rääkyy naama punaisena yöllä, sohii ruuat lusikasta, repii tukasta, raapii tahallaan, lyö... niin kyllä vaan lipsahtaa jossain vaiheessa pienet perheleet suupielistä Ei siitä ylpeä voi olla, mutta ei se maailmaa kaada eikä lasta samantien tuhoa. Kun ei sitä tule suututtua eikä kiroiltua kuitenkaan paljoa, vaikka se itsestä pahalta se kertakin tuntuisi.

 

[vieras]

Minä en varsinaisesti huutanu, mut kummallekin kironnu ja mutissu kun ekat 2kk yöt oli ei-niin-mukavia. Tissiätissiäjatissiä, koko ajan. Ja väliin 10min torkut. Ja just kun luulet et se nukkuu, saat ittes maate ja sammutat valot: BYYYÄÄÄÄ!!!!

Siis mitkä valot?? Syödä vauva osaa ilmankin. Okei menee vähän asian vierestä

 

[sattuuhan sitä]

Ei kai se huutaminen niin vaarallista ole? Tuskinpa vauvalle mitään traumoja siitä jää. Tiedän kyllä, että huono omatunto siitä saattaa tulla.

Kyllä oon itekki huutanu vauvalle, aika montaa kertaa vieläpä. Ja kiroillutkin. "Nyt hiljaa perkele". Ei oo mitkään parhaat mahdolliset hermot mulla. Aamulla hävettää, mitä on tullu yöllä väsyneenä ärähdettyä, mutta ei noille voi mitään.

 

[äiti]

Ei kai se huutaminen niin vaarallista ole? Tuskinpa vauvalle mitään traumoja siitä jää. Tiedän kyllä, että huono omatunto siitä saattaa tulla.

Kyllä oon itekki huutanu vauvalle, aika montaa kertaa vieläpä. Ja kiroillutkin. "Nyt hiljaa perkele". Ei oo mitkään parhaat mahdolliset hermot mulla. Aamulla hävettää, mitä on tullu yöllä väsyneenä ärähdettyä, mutta ei noille voi mitään.

että asioille voi jotain ja tunteitaan voi hallita ja pitää myös. Varsinkin jos tuota tapahtuu vielä säännöllisesti. Aikuisen tulee kantaa vastuu. Lapsi on täysin meidän hoitajien armoilla ja kyllä siitä voi jäädä myös itselle hylkäämiskokemus, ei kyllä saa vähätellä tuollaista käytöstä.
Tuli kyllä paha olo tästä viestistäsi. olisit hakenut apua itsellesi/hae jos tilanne vielä päällä. Ole kiltti.

 

[sattuuhan sitä]

Ei kai se huutaminen niin vaarallista ole? Tuskinpa vauvalle mitään traumoja siitä jää. Tiedän kyllä, että huono omatunto siitä saattaa tulla.

Kyllä oon itekki huutanu vauvalle, aika montaa kertaa vieläpä. Ja kiroillutkin. "Nyt hiljaa perkele". Ei oo mitkään parhaat mahdolliset hermot mulla. Aamulla hävettää, mitä on tullu yöllä väsyneenä ärähdettyä, mutta ei noille voi mitään.

että asioille voi jotain ja tunteitaan voi hallita ja pitää myös. Varsinkin jos tuota tapahtuu vielä säännöllisesti. Aikuisen tulee kantaa vastuu. Lapsi on täysin meidän hoitajien armoilla ja kyllä siitä voi jäädä myös itselle hylkäämiskokemus, ei kyllä saa vähätellä tuollaista käytöstä.
Tuli kyllä paha olo tästä viestistäsi. olisit hakenut apua itsellesi/hae jos tilanne vielä päällä. Ole kiltti.

Kiitos huolenpidostasi, ei ole tilanne enää päällä. Lähinnä tuollaista oli vaan silloin, kun vauva oli ihan pieni ja nukkui tosi huonosti, jos ollenkaan. Tiedän kyllä, ettei toi parasta mahdollista käytöstä ollut, mutta olin vaan niin väsynyt.

 

[huono äiti?]

Ei se vauva traumoja saa vaikka vähän kiroilisitkin päälle. Aina ei vaan jaksa.

kyllä sitä kirottiinkin.. ja vielä päälle otin miehen kanssa yhteen.

 

[Ooo]

Piti vielä tänne eiliseen viestiketjuun kurkata...
Tuosta viimeisestä viestistä tuli meinaan mieleen, että mulla kilahtaa ihan samantien herne nenään, jos mies kiukuttelee vauvan kanssa yöllä. Ja siis ihan normaalli reaktio se senkin hermostuminen kun huuto ei millään lopu, mutta jotenkin tulee kauhea suojelu päälle. Otan usein silloin vauvan (jos annetaan-mies kun ajattelee, että saisin minäkin välillä olla rauhassa) itse syliin ja koitan rauhoitella. Yksinään kun olen, niin varmaan ihan yhtä hermostuneesti manaan kuin mieskin. Mutta tosiaan, tulee sitten vielä kaiken muun ärsytyksen lisäksi kiukuteltua miehen kanssa keskellä yötä. Ei ole herkkua ei, ymmärrän.

 

[iltatähtien äippä]

vauva ei siitä vahingoitu jotenkin sinun piti tunteesi purkaa... ravistelusta lyömisestä tai hoitamatta ( tarpeisiin vastaamatta jättämisestä) hän kyllä saa elinikäisia muistijälkiä.....
koska olet aikuinen ja tiedät olevasi väsynyt ja avun tarpeessa niin etsi joku joka sitä sinulle antaisi vaikka sitten paikkakuntasi kotipalvelun perhetyöntekijät tms jos ei ketää perheestä/ suvusta ole saatavissa