HUUTAMATTA NUKKUMAAN, neuvoja PLIIS!

[Kukamitähäh]

Melkein jokailta 3,5-vuotiaamme huutelee huoneestaan mitä milloinkin. Yleensä tilanne on pahempi, kun on isin nukutusvuoro. Heti kun iskä sulkee ovaen, alkaa raastava huuto ÄÄÄIIITIII...! Meille on pelisääntö se, että se kumpi on hoitanut iltasadun ja ns. nukuttamisen, menee myös vastaamaan huutoihin. Eli iskän vuorolla en mene huoneeseen, vaikka mikä olisi. Enemmin tyttö saa itse tulla "niistämään", "juomaan", "pissalle" tms. Mun mielestä päätös on päätös, minkä pitää pitää. Mun nukutusvuorolla neiti ei koskaan huuda iskää, vaan sama ÄÄÄIIITIII kaikuu huoneesta.

Oma äitini aina sanoo, että ei saa jättää huutamaan/ei saa itse huutaa lapselle, mutta kun ite on väsynyt ja neuvoton, niin mitä sitten pitäisi tehdä??? Järkipuhe ei auta, vaikka kuinka pohjustaisi tulevaa nukkumaanmenoa ja iskän nukutusvuoroa, niin siltikin sama rumba melkein joka ilta. Joskus, harvoin tyttö nukahtaa ilman huutoja, silloin hän yleensä onkin niin väsynyt, että nukahtaa varmaan samantien.

Mitä tämä on? Johtuuko tämä uhmäiästä, puoli vuotta sitten tapahtuneesta paikkakunnan muutoksesta vai mun vuorotyöstä, jota teen joka 3. viikko? Onko 3,5-vuotiailla takertumisvaihe ja miten vahva ja miten kauan se kestää. Tuntuu, että muunakin aikana tyttö suosii vain mua, äitiään. Äiti pukee, äiti antaa jne. Raivari tulee välillä jos en ehdi tai sanon, että sinulla on isäkin, joka auttaa.

Eli neuvoja/kokemuksia kaipaan kipeästi. Onko muilla samanlaista, vai onko tämä tyttäreni luonnekysymys. Voiko johtua siitä, että yritän tehdä tyttäreni kanssa yhdessä hänelle mieluisia juttuja. Vien uimaan, ratsastamaan, arkarrellaan, leikitään jne. Pitääkö iskän keksiä joku heidän välinen oma juttunsa, vai mitä tehdä.

Aika neuvoton olo, kun oma äitikin "kommentoi", vaikka ei oikeasti koskaan ole nähnyt tätä melkein jokailtaista tilannetta.

 

[äiti]

Itse laulan lapsille vieläkin,vaikka ovat jo 5 ja 7 vuotiaat.Olen heidän huoneessa ja laulan niin kauan kuin nukahtaa.Laulaminen rauhoittaa.

 

[taustalla]

meillä on ainakin lapsilla sellaisia kausia että välillä vain äiti kelpaa ja välillä isä. Ajattelin ehdottaa käytäntöä mikä meillä toimii on se että kumpi tahansa sitten hoitaa iltatoimet ja lukee sadun niin sadun jälkeen toinen vanhemmista käy halimassa myöskin hyvät yöt, mutta ilmeisesti ongelma on silloin kun olet töissä.

Hoitaako isä nukuttamisen myös silloin kun olet kotona?

Meillä 3,6v kukkui tossa hetki vielä hereillä vaikka jo puoli ysi meni nukkumaan, ilmoitti silloin että hän ei nuku, ja sen verran kova tahto on että pysyy kyllä tosi pitkään hereillä :headwall:

 

[karhuäiti]

Meillä neiti myös takertui minuun.
isi ei saanu pyyhkiä tai laittaa edes autossa turvavyötä kiinni tai mitään muutakaan.
Meillä tepsi se kun lähdin viikoksi reissuun esikoisen kanssa ja iskä jäi kotiin neitin ja vauvan kanssa niin johan alkoi iskäkin kelvata.
Mutta toisaalta jos pitää samat rutiinit joka ilta noin suurin piirtein samaan aikaan.
Ja sänkyyn ehdottomasti ei viedä mitään syötävää tai etsitä enää leluja kun sinne on menty.viekku kaveri on etsittävä ennen nukkumaan menoa.
Meillä mennään nukkumaan voidaan antaa ehkä vähän vettä mutta sängystä ei nousta ylös.
Ja mä en missään nimessä pistä lasten huoneen ovea kiinni koska meillä neiti pelkää mörköjä.
Ja kuten super nanny jo sanoisi pitäkää siitä kiinni mikä on päätetty.
Lapselle voisi myös yrittää keskustella joku ilta että äiti ja iskä haluaa kumpikin nukuttaa ja teette sen vuorotellen eikä toinen ole silloin saatavilla.
en tiedä tuliko tähän nyt mitään apua mutta toivottavasti asiat helpottuu.

 

[äiti vaan]

\

Itse laulan lapsille vieläkin,vaikka ovat jo 5 ja 7 vuotiaat.Olen heidän huoneessa ja laulan niin kauan kuin nukahtaa.Laulaminen rauhoittaa.

Aika harva on valmis moiseen, joka ilta... Jos toi nyt oli tottakaan! Kyllä lasten pitäis oppia nukahtamaan ilman aikuisen läsnäoloa, ja äidinkin saada illalla hengähtää rauhassa.

Meillä kun tehdään iltapesut- ja pisut ja luetaan satu, niin senjälkeen en vastaa/palvele vaikka miten huudeltais... Korkeintaan sanon jotain "nyt pää tyynyyn jo" tai "nukkukaas jo". Muuta ei jutella, aamulla vasta. Myöskään ei syömistä pyydellä enää sängyssä, kun on iltapala syöty. Jos lapsi nousee sängystä, ohjataan rauhallisesti ja turhia puhelematta takaisin.

 

[charla82]

Meidän 3-v pojalla oli tuossa vähänaika sitten samanlainen tilanne,johtuen pikkusiskon syntymästä. nukkumaan meno oli todella raastavaa ja iskä ei kelvannut vaan pelkästään minä. Poika keksi jos jonkinlaisia verukkeita että voisi tulla huoneesta pois. Välillä oli maha kipeä ja paha olo ym. Todella raivostuttavaa. :kieh: Lopulta sovimme mieheni kanssa että myös hänen on opittava kelpaamaan ja hän nukuttikin väkisin joka toinen ilta. tosin ei ilman tappelua. Huoneesta huutelut loppuivat kuin seinään kun aloimme rauhoitella häntä nukkumaan hyvissä ajoin ja loimme tietyt rutiinit. Selitimme että iltasadun jälkeen annetaan halipusut ja toivotetaan hyvät yöt. Kun valot sammuu alkaa aikuisten aika. Lapsityranneissa käytetään samaa taktiikkaa. meillä ainakin toimi kuin unelma ja nykyään nukkumaan meno onn todella helppoa. kokeile! :hug:

 

[taustalla]

\

Itse laulan lapsille vieläkin,vaikka ovat jo 5 ja 7 vuotiaat.Olen heidän huoneessa ja laulan niin kauan kuin nukahtaa.Laulaminen rauhoittaa.

Tää ei mun mielestä ainakaan ole järkevä tapa - kyllä jossain on vikaa jos pitää odottaa vielä, että 7- vuotiaskin nukkuu, ennenkuin voi poistua huoneesta....

Lasta voisi pikkuhiljaa opettaa nukahtamaan itsekseen, Supernanny JO FOSTER tarjoaa ihan käyttökelpoisia nukuttamiskeinoja tiistaisin telkkarissa. Niistä ehkä voisi olla apua...

 

[minä]

Miksi opetatte lapselle, että kun on uniaika ei kukaan palvele, ei kukaan kuule ja sitten lapsi jätetään heitteille?
MIKSI lasta ei saisi nukuttaa vaikka olisi 10 vuotias? Läheisyys ja rakkaus on tärkeää ja sitähän siinä annetaan. Ei kyse ole siitä etteikö lapsi osaisi nukahtaa yksin!!!!!
Että pisti nää jutut niin vihaksi etten osaa edes kuvailla mitä tarkoitan.

Itsekin nukutan lapsiani vaikka ovat jo isoja. Niin kauan kuin he minut sinne tahtovat, he saavat. Täällä ollaan lapsia varten, kyllä vanhemmat sen oman aikansa saavat kuitenkin!! Se, että istutaan vieressä, lauletaan tai silitetään tai mitä sitten tekeekin, niin ei se tarkoita että siellä istutaan tuntitolkulla, kuten te jotka huudatatte lastanne joudutte kuulemaan sitä huutoa tuntitolkulla??
Meillä tilanne hoituu max puolessa tunnissa, yleensä ehkä 15minuutissa, ja se ei ole paljoa pois minun ajastani, jos lapset sillä nukahtavat rauhallisesti, ja rakkaudella!

Minä en tajua miksi te huudatatte. Miksi lapsen täytyy osata nukahtaa itse?? Kyllä se aikanaan kasvaa ettei enää edes tahdo teitä sinne. Minä aion lapsiani nukuttaa niin kauan kuin he minut kelpuuttavat! Me olemme täällä lapsiamme varten, ei ole tarkoitus, että lapsi elää vanhempien ehdoilla vaan päin vastoin!!

 

[karhuäiti]

Siis tottakai lapsia pitää nukuttaa. Meillä nukutetaan 15min-30min.
Silitellään, jutellaan ,luetaan ,satua tai kuunnellaan kasettia mutta joskus ja joissakin perheissä kuin meilläkin saattaa nukutus kestää 1-2 tuntia.(tosin meillä se on vain muutamana iltana viikossa)
Noustaan 10-15 kertaa ylös ja pyydetään äiti mä haluan vettä, äiti mä haluan leipää, äiti mulla on nälkä, mä en saa unta, mä en halua nukkua, mua ei väsytä,missä se ja se mun lelu on jne niin kyllä mun mielestä se on vain sitä että yrittää vain saada lisäaikaa valvomiseen.
Jos iltapala on syöty ja hampaat pesty ei mun mielestä silloin anneta enää syötävää.
Vesilasin voi saada mutta ei 10 kertaa.
Unikaverit on etsittävä ennen nukkumaan menoa jne.
Sehän on hienoa jos teillä on nukutus menny aina hyvin mutta kaikilla ei oo samanlaista vaikka ois vakiot iltarutiinit.
Lapsetkin on erilaisia.
Meidän kohta 4v neiti katsoisi mielummin aikuisten ohjelmia telkkarista kuin laittaisi nukkumaan joten aina ohjataan omaan sänkyyn jos nousee ylös.

 

[minä]

Torvi. Missä välissä sanoin että nämä lasten jankkaamiset olis sallittua?
Ja ei, meillä ei todellakan ole aina ollut näin autuasta! Lapset on siihen opetettu. Kun mennään sänkyyn, palvelua ei tule, mutta se ei tarkoita että lähdetään pois, ovi kiinni ja hyvää yötä. Vaan sen jälkeen alkaa nukutus. Silloin ei saa enää mitään eikä ylös nousta! Totakai lapset kokeilee rajoja, myös meidän lapset. Sairashan lapsi olisi jos ei kokeilisi? Mutta aikuisen tehtävä on tehdä selväksi milllon nukutaan.
Nyt oli puhe siitä että kun tuossa moni kritisoi sitä että lasta ei saisi nukuttaa silittämällä tms. Vaan että iltasatu, ovi kiinni ja hyvää yötä ja nyt alko aikuisen aika. Ei, sitä minä en ymmärtänyt. Sori jos kerroin epäselvästi.Sitä siis en ymmärrä, ettämiksi sen lapsen täytyy osata itse nukahtaa siten että ei saa silitystä tms. Kyllä meillä vain edelleen silitetään ja paijataan ja lauletaan, mutta jos menee temppuiluksi tai muuta niin lähden pois. Sen tietävät kun siihen ovat oppineet! Mutta tässä oli äitejä jotka kritisoivat siis sitä että lasta paijataan ja hälle lauletaan!!!! SITÄ EN siis ymmärtänyt.

 

[Maiju]

Yks hyvä vinkki, jota itse olen tehnyt ja hyväksi havainnut.
Kokeilkaa käänteispsykologiaa! :headwall: Eli tee kaikki mitä lapsi pyytää. Ilman sanoja, ilman ilmeitä, ilman sen kummempaa olan loksautusta, teet kaiken mitä lapsi pyytää. Vie pissalle, anna se pyytämä leipä, tuo se hukassa oleva nalle, anna nousta ylös, älä ole moksiskaan. Anna lapsen tehdä mitä tahtoo. Jos pyytää saada hakea vettä, sanot vain että no hae. Jos lapsi jää ylös eikä palaa sänkyyn, anna olla. Lue vaikka lehteä eläkä edes katso lasta päin. Annat hänen olla, mutta katso että kaikki viihdyke on poistettu, esim lelut kerätty pois olkkarista, televisio kiinni yms.. Jos lapsi todella tahtoo jäädä ylös eikä palaa nukkumaan, laita itse lehti ajan mittaan kiinni, sammuta valot ja sano että minä menen nukkumaan hyvää yötä. Laita silmät kiinni ja ole nukkuvinasi.
Tulet huomaamaan, että muutaman päivän päästä lasta itseäänkin jo kyllästyttää moinen show, ja lopettaa sen sillä hänellä ei ole enää katsojia, kukaan ei enää anna huomiota joten ei kannata äitiä juoksuttaa. Lapsi huomaa että ei oel enää kivaa

 

[parku]

meillä on kolme lasta 6v eskarilainen ja 4v ja 2v
nukkumaan mennään iltaisin klo:7-9 riipuen pitääkö aamulla nousta hoitoon ennen kuutta vai onko vapaa tai iltavuoro. teen kolmivuorotytä ja mies päivä vuoroa.
nuorimman laitan joskus aiemmin nukkumaan. jos huomaan et on toisia väsyneempi. silloin yleensä 6 ja 4v pojat rauhottuvat katsomaan hetkeksi enne nukkuman menoa piirrettyä. olen hirveä rutiinien ystävä. eil iltaisin usein käymme hetken olemas ulkona. sitten kylpyyn ja iltapalalle ja hampaiden pesulle. usein rauhottuvat vielä katsomaan hetkeksi piirrettyä. sen jälkeen omiin sänkyihin. iltarukous ja hyvän yön toivotukset ja usein se iän ikuinen vesi lasi kierros. itekseen ne huoneisiin nukahtavat. joskus pientä keskustelua kuuluu tai nukkejen nallejen kans jutellaan sängys, mut kun komentaa laittamaan silmäluukut kiinni. niin kohta nukahtavat. sen jälkeen kun nukahtavat huoneen ovet laitetaan vasta kiinni. siihen saakka ne on auki ja meidän tv olohuonees pitää olla auki. muuten eivät nukahda. semmonen tasanen mölinä kummasti rauhottaa ne.
usein ovat iltasella väsyneitä kun päivän ovat touhunneet ja sen olen huomannut et kun käy ulkona vielä ennen iltapalaa paremmin nukahtavat. :heart:

 

[taustalla]

\

Melkein jokailta 3,5-vuotiaamme huutelee huoneestaan mitä milloinkin. Yleensä tilanne on pahempi, kun on isin nukutusvuoro. Heti kun iskä sulkee ovaen, alkaa raastava huuto ÄÄÄIIITIII...! Meille on pelisääntö se, että se kumpi on hoitanut iltasadun ja ns. nukuttamisen, menee myös vastaamaan huutoihin. Eli iskän vuorolla en mene huoneeseen, vaikka mikä olisi. Enemmin tyttö saa itse tulla "niistämään", "juomaan", "pissalle" tms. Mun mielestä päätös on päätös, minkä pitää pitää. Mun nukutusvuorolla neiti ei koskaan huuda iskää, vaan sama ÄÄÄIIITIII kaikuu huoneesta.

Oma äitini aina sanoo, että ei saa jättää huutamaan/ei saa itse huutaa lapselle, mutta kun ite on väsynyt ja neuvoton, niin mitä sitten pitäisi tehdä??? Järkipuhe ei auta, vaikka kuinka pohjustaisi tulevaa nukkumaanmenoa ja iskän nukutusvuoroa, niin siltikin sama rumba melkein joka ilta. Joskus, harvoin tyttö nukahtaa ilman huutoja, silloin hän yleensä onkin niin väsynyt, että nukahtaa varmaan samantien.

Mitä tämä on? Johtuuko tämä uhmäiästä, puoli vuotta sitten tapahtuneesta paikkakunnan muutoksesta vai mun vuorotyöstä, jota teen joka 3. viikko? Onko 3,5-vuotiailla takertumisvaihe ja miten vahva ja miten kauan se kestää. Tuntuu, että muunakin aikana tyttö suosii vain mua, äitiään. Äiti pukee, äiti antaa jne. Raivari tulee välillä jos en ehdi tai sanon, että sinulla on isäkin, joka auttaa.

Eli neuvoja/kokemuksia kaipaan kipeästi. Onko muilla samanlaista, vai onko tämä tyttäreni luonnekysymys. Voiko johtua siitä, että yritän tehdä tyttäreni kanssa yhdessä hänelle mieluisia juttuja. Vien uimaan, ratsastamaan, arkarrellaan, leikitään jne. Pitääkö iskän keksiä joku heidän välinen oma juttunsa, vai mitä tehdä.

Aika neuvoton olo, kun oma äitikin "kommentoi", vaikka ei oikeasti koskaan ole nähnyt tätä melkein jokailtaista tilannetta.

Meillä samat rutiinit toistuvat joka ilta: iltapala, iltapesu, sänkyyn, rukoukset ja silitykset jne. Hyvin toimii. Välillä toki aikoja, jolloin koettelee. Pidetään samoista rutiineista kiinni siitä huolimatta, kumpi vie nukkumaan.

 

[ehdotus]

En lukenut kaikkia vastauksia, mutta meillä on 2,5 v jonka kanssa oli samaa tilannetta. Eli jäi parkumaan ja huutamaan ja "juoksutti" etenkin minua kun laitettiin nukkumaan, riippumatta siitä kumpi laittoi nukkumaan.
Illat meni ihan mahdottomiksi.
Tehtiin sitten selkeä radikaali päätös: huutoihin ei enää vastata. Huneeseen ei enää mennä. Kun nousee sängystä pois, laitetaan takaisin, nukkumiskehoitukset yms., mutta ei muuta.
Tilanne rauhoittui viikossa kahdessa.
Meillä ainakaan kyseessä ei ollut mikään hätä tai ongelma: hän vain ei halunnut nukkua, hän halusi äidin tai isän viereen, halusi jatkaa päivää. Osaa se näinkin pieni juoksuttaa ja pompottaa! Ajatus ei tietenkään ole että olenpa nyt ilkeä tms., vaan enemmänkin se, että ei halua nukkua, kaipaa kaveria, haluaa sitä ja haluaa tätä mutta ei vallitsevaa olotilaa.

No niin, meilä siis tilanne rauhottui kun pidettiin "unikoulu".

Nyt alkaa olla uusi juoksuttaminen ja huutaminen, mutta linja on edellen sama. Emme mene enää huoneeseen kun iltasatu yms. on pidetty ja sängystä ei enää nousta.
Meillä ei vielä ole keksinyt "jano", mutta pissahätä kuulemma kummasti on, vaikka ennen nukkumaanmenoa olisi tehnyt 5 litran verran pissaa pottaan..

eli ei mene läpi. ei nousta edes potalle enää.

 

[Kukamitähäh]

Kiitoksia vain kaikille vastauksista. Tänään olikin taas se helpompi päivä. Minä nukutin, eli luin iltasadun, lauloin ja juteltiin pikkutovi. Sen jälkeen ei kuulunut kuin yksi kysymys oven takaa ja jotain omaa höpöttelyä. Nukahti sitten, kerrankin ilman huutoa.

Huomenna onkin taas isin vuoro, saas nähä tuleeko taas ÄÄÄIIITIII-huutoja. Selvennykseksi, että isi kyllä nukuttaa silloinkin, kun olen kotona. Luulen, että tilanne on helpompi silloin kun olen itse illan töissä. Jostain syystä iskä ei nyt kelpaa niin hyvin kuin äiti. Ymmärrätte varmaan hyvin, että se turhauttaa iskää.

Muutama kommentti vastauksiin. Meillä on kyllä ihan vakioiltarutiini, josta ei poiketa. Ovi meillä laitetaan kiinni, ettei kissa mene tytön huoneeseen häiriköimään. Ja nukuttamiseen sanoisin, että kyllä meillä oven takana vastataan kysymyksiin tiettyyn rajaan asti, lasta ei "hylätä" yksin, kun nukkumaan on menty. Mutta raja kulkee siinä huutamisessa. Kyllä ihan selvästi kuulee, koska on kiukkuhuuto tai joku oikea hätä meneillään. Hätään tietysti mennään katsomaan. Huuteluihin "peitto on huonosti", "toi lelu häiritsee" jne. sanon vain, että nukuhan nyt. Ja monesti siitä tulee sitten se huuto, kun ei mene huoneeseen "järjestämään" asiaa. Kokemuksesta tiedän, että mitä enemmän huonessa ravaa nukkumaanmenemisen jälkeen, sitä enemmän niitä verukkeita löytyy. Ja sitä kuikkusemmaksi itse aina tulee ja loppujen lopuksi huudetaan kaikki. Mikä ei tietenkään ole oikein. Mutta kun on väsynyt ja toinen vain huutaa, niin pakostakin omakin ääni korottuu, joka taas saa neidin entistä enemmän huutamaan.

Nojaa, ehkä tämä onkin mun ongelma eikä tytön...

Mietin jo tuossa sellaistakin, että jos mä itse nukutan aina kun olen kotona ja iska silloin kun olent töissä. Mutta ehkä niin ei ole hyvä kuitenkaan. Alunperin juuri sen takia aloimme vuorottelemaan, että tyttö oppii hyväksymään kummankin nukuttamisen, eihän äiti voi aina olla kotona.

Välillä kyllä menee iham hyvin, mutta kun näitä huutoiltoja sattuu useampi viikolle, alkaa olla jo ihan voimaton. Ja se mun oma äitinikin, kun se kritisoi... tulis hitto ite kattomaan muukaudeksi, millaista meno täällä välillä on...