Hyi, miten kamali asioita sitä voikaan suustaan päästää...

["Vieras"]

Olin nälkäinen ja pitkästä päivästä itsekin väsynyt, mutta kyllä vaan hävettää ihan suunnattomasti että kesken 3-vuotiaan nukutteluprojektin ärähdin ääneen miehelle "vittu mä en kestä, tekis mieli kuristaa koko pentu". Siis enhän mä todellakaan tota tarkoittanut, mutta kylläpä vaan inhoan itseäni juuri nyt. Hyi miten rumaa...

 

["vieras"]

Nooh... kuuliko lapsi? Toivottavasti ei.. =/

 

[Ap.]

Ei onneks, sellasta äläkkää piti itte yläkerrassa, mutta kuitenkin...

 

[Suosittelen]

Suosittelen Jari Sinkkosen kirjoja! Mulla yöpöydällä pino Sinkkosen kirjoja, ja just eilen sattui silmään pätkä siitä, miten negatiiviset ajatukset kuuluu osana vanhemmuteen. Nämä vanhemmuuden negatiiviset tunteet(kin) on kai omalla tavallaan tabu, ja siksi asioista harvoin kehtaa avoimesti puhua. Olisi kuitenkin tunteiden kieltämistä uskotella itselleen, että ei omaa koskaan minkään laisia negatiivisia tunteita tai ajatuksia lastaan kohtaan. Eli että on ihan normaalia välillä tuntea vihaa ja jopa raivoa lasta kohtaan. Normaalia vanhemmutta on tunnistaa negatiiviset tunteet, pystyä niitä käsittelemään ja olla kuitenkaan toteuttamatta niitä ikäviä ajatuksia.