N
"Neith"
Vieras
Niin sehän pitäisi ottaa huomioon, että (anteeksi vedän mukaan muotijuttuja), esim. narsistin uhri voi olla niin rikki, että valittaa, itkee, mikään ei meinaa auttaa.
Kovin yksinkertainen näkemys, että tietynlaisista ei tykkäisi muka kukaan ja kaikkien tulisi hylätä heidät.
Joku yksinäinen valittaja ei kuulosta ihan Dahmeriltakaan.
tietyissä tilanteissa kuitenkin voidaan todeta että on omalle elämälle parempi jos sulkee ystävän ulos elämästä.
esimerkkinä nyt vaikka tilanne jossa kaverini oli suhteessa jossa mies kaltoinkohteli, ja pahoinpiteli, häntä kuunneltiin, autettiin, tsempattiin lähtemään suhteesta, haettiin keskellä yötä turvaan kun miehensä oli lyönyt tai heittänyt pihalle.
mutta jossain kohti kävi aika selväksi että tämä oli täysin hyödytöntä, kun kaveri ei vain lähtenyt, kun aina viikon päästä kaikki oli niin ihanaa ja onnellista kunnes taas tarvittiin yöllistä hakureissua.
kun tilanne menee siihen ettei oikeastaan voi suunnitella mitään omaa kun ei tiedä tarvitseeko se kaveri hakea seuraavana yönä vai ei, ja jos oletkin jossain mistä et pääse hakemaan niin mitäs sitten? olet paska kaveri ja siitä saat kuulla (olin siihen aikaan kaveripiirini ainut henkilö jolla oli auto) kun yöunet keskeytyi näihin hätäpuheluihin ja matkaan lähdettiin sitten vaikka olisi ollut enää muutama tunti aikaa ennen töihin heräämistä.
mitä tälläisestä kaverisuhteesta oikeasti saa ja kuinka monta kertaa tuollaista pitäisi jaksaa oman elämänsä kustannuksella?