Hymyilevä lapsi ja toiset lapset...

[äityli]

Meillä on 1 vuotias lapsi, joka menee syksyllä päiväkotiin. Kun käytiin päikkäreissä tutustumassa, lapsi yritti monesti ottaa toisiin lapsiin kontaktia menemällä toisten lastenlähelle ja hymyilemällä. Lapsi ottaa tällä tavalla yleensäkin kontaktia muihin, monilta aikuisilta irtoaa esim. kauppa/ puistoreissuilla juttuseuraa ja vastahymyjä, kun lapsi toimii näin.

Mutta lasten kanssa asia on vähän toisin:/ Vain kerran lapsi on saanut takaisin hymyn ja seuraa lähestymistavallaan.

Katoaakohan lapseni hymyherkkyys ja iloisuus päivähoidossa:/? Koska lasten tapa tuntuu yleisesti olevan että hymyyn ei vastatakaan hymyllä Ja joutuukohan muksu kiusatuksi/ syrjityksi, kun on vähän erilainen. Eli ylisosiaalinen hangonkeksi Lapsi ei tunge kuitenkaan mitenkään mukaan, vaan häipyy paikalta pikku hiljaa, jos ei saa vastakaikua lähestymisyritykselleen...


Voihan se tietysti olla, että pk:ssa uutta lasta vaan katsotaan kummastellen ja vähän vierastetaan, mutta ei se silti selitä sitä, miksi muissakaan tilanteissa toinen lapsi ei juuri vastaan lapsen hymyyn:/

Ja älkää kiitos pliis kanssapalstalaiset alkako taas haukkua jostain, mitä en edes osaa ennustaa. Eli riidfanhaastajat, älkää vaivautuko!!!

Jos jollakulla on rakentavaa ajatusta asiasta/ samalaista kokemusta, olisin kiitollinen vastauksista.

 

[Rukoilijasirkka]

Hm. Tommonen tuntuu niin pahalta. Jotenkin päiväkodintätien pitäis noi pienet sopeuttaa sinne ja ohjata muita lapsia siinä tutustumisessa.

Lapsihan väistää aika usein pienempää lasta ja katsoo kummeksuen, ei tiedä, mitä tehdä sille. Sillon aikuisen pitää auttaa ja sanoa vaikka että katsoppas, kun tuo on sinua pienempi, se tykkää, kun sinä olet jo tuollainen isompi, yms. Aikuinen voi ohjata sitä isompaa latsa.

 

[Mae East]

Yleisesti ottaen 1-vuotiaat ei kaverustu keskenään, eli kontaktiyrityksiä on yleensä puolin ja toisin, mutta ei ne oikein mihinkään johda, vaan aikuisten täytyy hoitaa lapsen kanssa seurustelu. Isommat lapset taas voivat "leikkiä" pienemmän kanssa, mutta se päättyy helposti itkuun, tulee kiistaa lelusta, pienempi voi ymmärtämättömyyksissään huitaista tms. Esittäisin henkilökunnalle toiveen, että huomioivat lasta, jollei hän viihdy omissa oloissaan. Kyllä ryhmään onneksi varmaan mahtuu toinenkin ulospäinsuuntautunut lapsi, joka vastailee hymyihin.

 

[ap]

Hm. Tommonen tuntuu niin pahalta. Jotenkin päiväkodintätien pitäis noi pienet sopeuttaa sinne ja ohjata muita lapsia siinä tutustumisessa.

Lapsihan väistää aika usein pienempää lasta ja katsoo kummeksuen, ei tiedä, mitä tehdä sille. Sillon aikuisen pitää auttaa ja sanoa vaikka että katsoppas, kun tuo on sinua pienempi, se tykkää, kun sinä olet jo tuollainen isompi, yms. Aikuinen voi ohjata sitä isompaa latsa.

No, toivottavasti niin tapahtuu, kun hoito varsinaisesti alkaa... Ei tyttö onneksi asiasta osannut olla toistaiseksi moksiskaan, meni puuhailemaan sitten yksin omiaan, kun mukaan ei huolittu.

 

[vieras]

Meillä esikoinen on rauhallinen, aikuisten seurassa viihtyvä, 9v nyt. Yritti pienenä hakea kontaktia hymyilemällä ja silmiinkatsomalla. lapsiin se ei tosiaankaan tehonnut, vaan poika jäi usein syrjään. Edelleen on vaikea solmia uusia tuttavuuksia, ei ole hyviä ystäviä, viihtyy yksikseen ja koulussa vaikeaa mennä leikkeihin ja peleihin mukaan, vaikkakin nyt on alkanut oppia menemään reippaammin mukaan. Pikkuveli rämäpää joka vaan työntyy hartiat edellä toisten leikkeihin saa aina heti kavreita, vaikkei hänkään mikään töykeä ole, mutta ei jää odottamaan vastakaikua hymylleen vaan toimii itse siinä samalla.

Ei se hymyherkkyys ehkä katoa, jos itse hymyilet edelleen, mutta kontaktia lapsiin sillä ei herlposti saa.

 

[ap]

Meillä esikoinen on rauhallinen, aikuisten seurassa viihtyvä, 9v nyt. Yritti pienenä hakea kontaktia hymyilemällä ja silmiinkatsomalla. lapsiin se ei tosiaankaan tehonnut, vaan poika jäi usein syrjään. Edelleen on vaikea solmia uusia tuttavuuksia, ei ole hyviä ystäviä, viihtyy yksikseen ja koulussa vaikeaa mennä leikkeihin ja peleihin mukaan, vaikkakin nyt on alkanut oppia menemään reippaammin mukaan. Pikkuveli rämäpää joka vaan työntyy hartiat edellä toisten leikkeihin saa aina heti kavreita, vaikkei hänkään mikään töykeä ole, mutta ei jää odottamaan vastakaikua hymylleen vaan toimii itse siinä samalla.

Ei se hymyherkkyys ehkä katoa, jos itse hymyilet edelleen, mutta kontaktia lapsiin sillä ei herlposti saa.

Tällaista minä olen vähän pelännytkin:/ Tuo meidän lapsi ei vaan ole sellainen, että menisi mukaan alun vastakaiusta välittämättä... Jos viihtyy jatkossa yksikseen ei siinä mitään. Mutta pelkään, että tyttö synkistyy, jos ei saa leikkiseuraa...

Ja me kyllä kotona hymyillään kovasti takaisin lapselle eikä ajateltu lopettaa Ja tosiaan toisetkin aikuiset "huomaa" häntä ja juttelee ja hymyilee myös. Onhan sekin iso juttu, toiset voi olla kaikenikäisille näkymättömiä!

 

[ap]

Yleisesti ottaen 1-vuotiaat ei kaverustu keskenään, eli kontaktiyrityksiä on yleensä puolin ja toisin, mutta ei ne oikein mihinkään johda, vaan aikuisten täytyy hoitaa lapsen kanssa seurustelu. Isommat lapset taas voivat "leikkiä" pienemmän kanssa, mutta se päättyy helposti itkuun, tulee kiistaa lelusta, pienempi voi ymmärtämättömyyksissään huitaista tms. Esittäisin henkilökunnalle toiveen, että huomioivat lasta, jollei hän viihdy omissa oloissaan. Kyllä ryhmään onneksi varmaan mahtuu toinenkin ulospäinsuuntautunut lapsi, joka vastailee hymyihin.

Yhden 6 kk vanhemman tutun lapsen kanssa tytöllä on ollut ihan vastavuoroista leikkiäkin. No, siis tavaroiden ojentelua, ja kehoituksia tulla katsomaan Titinallea Tulevat juttuun keskenään.

Valittiin pk siksi 10 km päästä kotoa (saman ketjun toinen toimipiste, jota alun alkaen ajateltiin), että kyseissä päiväkodissa kuulemma on hoidossa lapsen kanssa samanlainen samaa ikäluokkaa oleva tapaus. Toivottavasti nämä lapset myöskin tulisivat keskenään juttuun, kuten lapseni ja tutun hymyherkkä lapsi!

 

[ap]

Onko muilla kokemuksia/ kommentteja...?