Hyperemesis ja läheiset mollaa!

[Sohvi_]

Mulla todettiin hyperemesis viikolla 8. Olen joutunut siihen syömään kahdenlaisia pahoinvointilääkkeitä, kun sitä ennen olin 7kertaa tiputuksessa ja sain paniikkikohtauksia. Siirryin lievemmistä vahvempiin kun niiden teho lakkas. Nyt ollu ondansetronilla ainakin kuukauden oksentamatta. Rakenneultran jälkeen lääkäri tuli siihen tulokseen, että alkaa olla viikkoja jo niin paljon (21+5), että on riski syödä mitään ylimääräsiä lääkkeitä ja että ne olis hyvä lopettaa.
Nyt olen yrittänyt kertoa siitä pelosta mikä mun sisällä jyllää kun ajattelen missä kunnossa mahdollisesti pian oon. Vastaukseksi oon saanut vain että "kun sä päätät olla oksentamatta ni eihän se sen kummosempaa oo. niin ja muista syödä" jepjep. näin helppoa se vain on.

Onko täällä muita kohtalon tovereita?

 

[*mur-mur*]

Sohvi_ oletko käynyt tuolla sivustolla:
Hyperemesis gravidarum | Lopu Jo!

Itse kärsin samantyyppisestä oireilusta esikoisen aikaan -86..en kuitenkaan tiputuksessa asti ollut(eikä tehokkaita/turvallisia lääkkeitä silloin ollut saatavilla)
..lääkäri vain totesi: "vauvalla sitä parempi vointi, mitä enemmän oksentelet"..tarkoitti, että istukan toiminta oikein hyvä.

Lääkärin sanomana: "kun sä päätät olla oksentamatta ni eihän se sen kummosempaa oo".
..on ollut kyllä tyhmästi sanottu, ei se noin helppoa tosiaankaan ole.

Iselläni 8kk meni oksennellessa ja olokin aivan kuin krapulaisella koko sen ajan.:$
Viimeisen raskauskuukauden sain huokaista - oireet katosivat yllättäin kuin salamaniskusta.=)

Miksi läheisesi sinua moittivat olostasi?..ethän sinä mitään sille voi!

Voimasia siulle:hug:

 

[*mur-mur*]

Noin 9kk: Hyperemesis gravidarum ja katkeruus
Vinkkejä raskauspahoinvoinnin helpottamiseen:

Ai niin..ja miulla auttoi sitruuna hieman juurikin aamuisin, ylösnousun jälkeen.
Puristin sitruunaa pieneen määrään vettä ja nautin hyyyvin h i t a a s t i.

 

[Anukkio]

No huhhuh mitä kommentteja läheisiltä ja jopa lääkäriltä! Mahtoiko olla mieslääkäri, koska kukaan, joka on hyperemesiksen kokenut, ei sanoisi noin!

Olen siis kohtalotoverisi Sohvi_, mulla alkoi järkyttävä pahoinvointi viikolla 7 ja jatkui voimakkaana viikolla 16+ asti. Edelleen välillä etoo paljonkin, mutta enää en onneksi oksentele. Paras "lääke" pahimpina aikoina oli sairausloma. Työstressi pahentaa oireita. Raitis ilma vaikka sitten ikkunan ääressä maaten auttaa. Syöminen auttaa toki, mutta aina ei pysty syödä. Silloin syön valion mehukeittoja tai juon appelsiinimehua. Voimia Sohvi pahoinvointiin! Koita olla välittämättä tietämättömien kommenteista!

 

[Mesikämmen]

Täällä kans yksi pahoinvoiva! Raju oksentelu alkoi rv 5+6 ja jatkuu edelleen.. Nyt viikkoja 31+3. Kaikista rajuin vaihe loppui joskus viikon 16 tietämillä, mutta edelleen oksennan silloin tällöin. Rajuimmassa vaiheessa jouduin monta kertaa tiputukseen. Suurimmaksi osaksi olin terveyskeskuksessa päivän tiputuksessa, mutta kolme krt jouduin sairaalaan muutamaksi päiväksi, koska olin niin kuivunut.

Minä kyllä ihmettelen miksi sinun pitäisi lopettaa lääkitys.. Minulla itselläni on myös käytössä tuo ondansetron ja syön sitä siis edelleen. Minulle se on määrätty äitiyspoliklinikalla viikolla 27+1. Suosittelen kyllä juttelemaan lääkityksestä jonkun muun lääkärin kanssa, jos sinulla on siihen mahdollisuus. Peloistaan saa ja pitää kertoa avoimesti! Minulle on myös lääkäri sanonut mm., että "käyt kerran oksentamassa ja sitten palaat töihin.." Just joo. Mulla saattaa olla ihan hirveä olo ilman sitä oksentamistakin. Mua ärsytti tosi paljon, että jouduin "kerjäämään" sairaslomaa, koska sitä mun oloa ei otettu vakavasti. Onneksi pääsin sitten tuonne äippäpolille, jossa mulle kirjotettiin sairaslomaa äitiyslomaan saakka.

 

[Sohvi_]

APUA! siis ei _lääkäri_ ole sanonut että "kun sä päätät olla oksentamatta ni eihän se sen kummosempaa oo. niin ja muista syödä" vaan anoppi! Anteeksi epäselkeestä tekstistä :/ En tiedä mikä siinä on takana jotta ne on mollannu. Varmaan se kun sen 5viikkoa pystyin vaan makaamaan ja oksentamaan. Ruoka kannettiin sänkyyn ja sanko tyhjennettiin. Itse en pystyny tekemään normaali arki askareita saatikka töitä!

Mut helpottavaa kuulla että on kohtalon tovereita.! Voimia teille muillekkin tän kans! Nyt oon ollu reilun viikon ilman lääkkeitä ja silloin tällöin oksentanu. Aikasemmin olisin ollu tipas jo täs vaihees. Eli kyllä tää on jo helpottanu.

Meillä vauvalla havaittiin rakenneultrassa jotain lievää nestekertymää aivoissa ja sen tähden lääkäri sanoi, ettei kannattaisi enää syödä lääkkeitä. :/ nyt viikon päästä uusinta aika. Toivottavasti siel ei oo enää mitää sillon!

 

[*mur-mur*]

Ok Sohvi - parempia vointeja siulle.:heart:

 

[Susuli]

Esikoista odottaessani (-07) pahoinvointi alkoi jo 5+ viikoilla ja jatkui TODELLA rajuna viikolle 14 asti. Olin sairaalassa jopa 10 päivää tiputuksessa yhtäsoittoa kunnes pääsin kaksi päivää ennen joulua kotiin. Olin joulun ajan ihan ok kunnossa, kunnes ennen vuoden vaihdetta se yhtäsoittoinen oksentaminen alkoi taas. Sairaalaan en kuitenkaan enään mennyt vaan kärsin kotona muiden hoivatessa.
Silloin ärsytti nimenomaan kommentit että kokeile syödä sitä ja tätä ja ole ajattelematta oksentamista niin kyllä se siitä... Ja niin varmaan

Toista lasta kun aloin odottamaan niin kaikki oli vaan huolissaan eikö minulle jäänyt kammoa synnytyksestä... Tiuskaisin kaikille että mikäs siinä nyt on mutta pahoinvointi raskauden aikana ei ole hävinnyt mielestäni. Halusimme kuitenkin mieheni kanssa lapset suhteellisen pienellä ikäerolla joten toinen tyttömme syntyi
04/09 (esikoinen siis 07/07).
Tokaisin ja mainostin myös kaikille että kyllä minä sen kestän, eihän se seuraava raskaus ainakaan pahempi voi olla. Ja kissan villat!!!
Toista lasta odottaessani oksensin koko raskauden ajan alusta loppuun, vielä synnyttämään lähtiessäni. Pahoinvointi olkoi tuolloin 6+ viikolla.
Olin vähän väliä sairaalassa tiputuksessa ja aina vähintään kolme päivää peräkkäin. Siinä tuntui jo sekä fyysinen- että psyykkinen terveys loppuvan, niin minulla kun läheisilläni. Haastetta tietysti loi taapero jonka kanssa olisi pitänyt pysty ja jaksaa olla, ja sairaalassa olo ajalle hoitajien kankkiminen oli aivan älytöntä.

Nyt olen ollut hyvin onnellinen näistä kahdesta ihanasta tytöstä eikä uusi raskaus ole tullut mieleenkään. Tottakai kaikki koko ajan kyselee milloin seuraava olisi tulossa (nuoro kun kuulemma vielä ole, ikää 24 vuotta) mutta vastaan aina yhtä jyrkästi että ei tällä hetkellä käy mielessäkään

Nyt paniikki kuitenkin päällä, sillä ehkäisystä huolimatta PELKÄÄN olevani raskaana?!?
Kuukautiset olleet myöhässä jo erittäin reilusti ja kaikki oireet viittaisivat siihen. Panikoin koko ajan niiiiin paljon ja kun kaksi päivää sitten tein raskaustestin se näytti negatiivista. Jotenkin silti pelko jyllää kovin ja uuden testin teen viimeistään ensi viikolla jos oireet ei helpota. Vaikka edellisten aikana testi on heti alussa näyttänyt selvää plussaa tämä tuntuu erilaiselta...

Mutta panikoiden vaan eteenpäin, onneksi yöunien menettäminen ei tällä viikolla haittaa päin vastoin, olen nimittäin vuorotyössä ja tämä viikko pitäisi jaksaa valvoa ARMOTTOMASTA väsymyksestä huolimatta

Toivon kaikkea hyvää ja tsemppiä kaikille pahoinvoinnista kärsiville ja kyllä se rankka odotus sitten palkitaan kun vauvan saa syliin. Sen voin sanoa kokemuksesta

 

[Nuppunappi]

Täällä kans yks rajun pahoinvoinnin kanssa kärvistelevä Sukulaiset asuu kaukana ja eivät vielä tiedä asiasta, enkä aio kertoa koska epäilen että raskaus-uutista ei oteta riemulla vastaan. Neuvolassa ei oteta mua vakavasti, tai sitten en osaa sanoa asiaani riittävän painokkaasti. Viimeksi tänä aamuna soitin sinne että viikonloppuna olisivat ottaneet mut Oysiin osastolle kun oon kuivunut sen verran että ne natriumjoku arvot on ihan pyllyllään ja pissassa on runsaasti ketoaineita. Soitin neuvolaan ja sanoin että en voinu mennä osastolle kun kolme lasta kotona ja en saa heille ketään joka vois hoitaa heitä kun äiti on osastolla. Neuvola kysyi ekana et no mikä se sun olo nyt sit on ja et heillä on tosi huonosti antaa mitään aikoja ja onhan mulla kahden viikon päästä se lääkärineuvolakin. Voi ***ttu jos mä oksennan nyt kahdeksatta viikkoa putkeen, mikään ei pysy sisällä, paino on laskenut 8% (jos ei enemmänkin, ei oo viimehetken tietoa) en tahdo pystyä ees seisomaan ja mulla on kolme lasta kotona joista vanhin on 5v niin joo, arvaappa mikä on olo Kahdesti oon käynyt tipassa, nyt pitäis tänään käydä hakees apteekista noi reseptit mitä sain, pahoinvointilääkettä ja närästyslääkettä et jos vähän helppais.

Viikkoja on nyt vasta 11+1, ja pahoin pelkään että se toinen kolmannes ei tuo mitään helpotusta. Ei oo auttanu aikaisemmilla kerroillakaan tosin ei mulla tää koskaan näin pahana oo ollut.

ps. Mulle on toitotettu samaa hyödytöntä syö vähän ja usein niin helpottaa, no kun ei helpota