Hyvä mutta huono suhdekko?

[epätoivoa]

Mitä te tekisitte minun asemassani?

Ennen tätä suhdetta minulla ei ole ollut näin vakavaa suhdetta.Nykyisen kanssa olen ollut jo 7vuotta yhdessä ja koen olleeni alussa todella rakastunut häneen.Ja toki häntä edelleen rakastan.
Nyt viime vuosina olen kuitenkin toivonut saavani enemmän huomiota osakseni.Olen suhteemme aikana antanut vinkkejä miehelleni että voisi ilahduttaa minua joskus tuomalla edes vaikka kukkia tai muuta. Useasta vinkeistä huolimatta ei mitään tapahdu ja synttärinäkin saan vain hätäsesti ostetun ruusun ja pakastekakun.Mistään lahjoista on ihan turha haaveilla tai saatika muista yllätyksistä.
Hän kyllä sanoo rakastavansa minua,mutta kun ei vaan näytä sitä mitenkään muuten.Että näkisi edes joskus jotain pientä vaivaa.
Lisäksi hän ei ole mielestäni yhtään kiinnostunut mitä minulle kuuluu. Esim. Minulla on ollut terveydellisiä vaivoja,mutta hän ei ole ikinä huolestunut niistä tai edes kysele vointiani.Jos en puhu niistä,niin ihan kuin hänelle asiaa ei olisi olemassa.

Olen myös viime aikoina haaveillut eräästä työhön liittyvästä asiasta,johon olisin kaivannut hänen henkistä tukea. Olen jutellut asiasta paljon ja pyytänyt tukea,mutta hän ei anna sitä koska hänen mielestä se on huono idea. Olen todellakin kertonut että asia on loukannut minua,ja toivoisin että hän voisi keskustella asiasta ja tukea minua. Mutta tämäkin asia on kuin ilmaa hänelle.....Hän ei ota aihetta esille jos minä olen hiljaa.
Hän on muutenkin passiivinen kaikissa asioissa,joten minusta tuntuu aina että saan ajaa asioita eteenpäin.Muuten ei mitään tapahdu....

Mitä pitäisi tehdä,kun minulle tärkeät asiat ei häntä kiinnosta?

Suhteemme on muuten päälisin puolin hyvä.Puolisoni ei käy vieraissa,polta tai juo. Hän viihtyy kotona ja haluaa olla minun seurassani,eikä hän ole väkivaltainen. Tiedän että hän on valmis olemaan minun kanssani vanhuksiksi asti ja voin luottaa häneen täydellisesti.
Pysynkö siis varmassa suhteessa,vai lähdenkö etsimään jotain mikä toisi enemmän onnellisuutta.

Pelkään että ei vaihtamalla parane tai jään yksin. Yksin en halua jäädä koska tarvitsen parisuhdetta elämääni....olen sen luonteinen.

 

[6ut]

Vaikutat kyllä aika vaativalta. Minusta sinun kannattaa päästää hyvä mies menemään, jotta löytää jonkun arvoisensa. Älä nyt tuollaista "riesaa" mukanasi roikuta, kun ei osaa edes hyppiä pillisi mukaan.

 

[Flocad]

Ihan normaalilta tuo minusta vaikuttaa.Et sinä kuitenkaan mitään kuuta taivaalta pyydä.Ja vielä jos itse haluat ja otat toista huomioon niin ehkä sinusta tuntuu että miksi hän ei tee mitään sinun hyväksesi.
Minulla sama tilanne.Olen sanonut suhteen alussa olevani vaikea ja haluan huomiota todella paljon(johtuen menneisyydestäni) ja mies sanoi että se on ihan ok mutta ei varmaan tajunnut mihin joutuu..En tosin joka päivä koko ajan halua sitä huomiota ehkä 2-3 kertaa viikossa ja se huomio mitä kaipaan on että juttelisi minun kanssa tai olisi edes läsnä kun minä haluan jutella eikä vain katselisi tv:tä..Mutta kaikkea ei voi saada.
Sinulle silti ap.sanon ettei kannata miestä vaihtaa,jos tuo on hänen ainoa vikansa ja muuten on hyvä mies niin kuin sinun kirjoituksestasi päättelin.
Kaikissahan meissä on vikaa,sinulla on varmasti myös jokin oma"heikkous"mistä miehesi ei pidä.
Ainahan asioista voi puhua mutta omalla kohdallani ainakaan ei ole vielä auttanut,en jaksa edes uskoa että hän rupeaisi huomioimaan minua...

 

[Sivhos]

Ellien parisuhde sun muita kun lukee,laskeeko moraalin rima alemmas?Vai herättääkö ihmisten kertomukset,mielipiteet rakentavaa toimintaa esim.parisuhteessa,seksissä?

 

[Kukunor]

Siis kovin kolkolta ap:n parisuhde kuulostaa! Mies ei ole millään lailla kiinnostunut ap:stä, ei osoita minkaan laista huomoita tai kiinnostusta. Silti ap sanoo, että "Hän viihtyy kotona ja haluaa olla minun seurassani". Siis mitähän mahtaa tarkoittaa? Viihtyy seurassasi, muttei puhu ei pukahda. Miksi ihmiset roikkuvat suhteissa, joista eivät saa mitään? Ap:n viimeinen lause on mielestäni kuvaava "Yksin en halua jäädä koska tarvitsen parisuhdetta elämääni....olen sen luonteinen." Höpön pöpön pöppö!
Anteeksi, olen huonolla tuulella! Ja vanhapiika! Vapaaehtoisesti! Olenko siis VaVa ( vert. VeLa)? Minä painun nyt sohvan nurkaan mököttämään, perhanan vesisade ja tuuli...

 

[Venla 9]

Minusta koko jutun ongelma on se, että et uskalla olla yksin, vaan sinulla on ihan pakko olla parisuhde. Siksi et varmastikaan uskalla ottaa ongelmia kunnolla esille, koska pelkäät sitä, että tulisi tilanne, jossa mies ei anna periksi, jolloin jos et itse anna periksi, niin seurauksena voisi olla ero. Olen itse ollut samanlainen huonon itsetunnon omaava nainen, joka otti kohtuullisen miehen tasoaan alempaa juuri siksi, että pelkäsin jääväni yksin. Tämä mies oli siis ensimmäinen kohtuullinen mies, jonka kanssa suhde eteni vähänkään vakavammaksi. Sitten kuitenkin vuosien varrella otti satoja kertoja päähän, kun mies ei ollut sitä, mitä olisin halunnut. Olisin halunnut sielunkumppanin, ystävän, tukijan, hyvän rakastelijan, seikkailijan rinnalleni kokeilemaan yhdessä uusia asioita. Sen sijaan sain perässälaahattavan miehen, jolla ei ollut omia mielipiteitä ja kaikkeen oli vastauksena "Ihan sama.". Tämän miehen kanssa rakensimme elämäämme perinteisen kaavan mukaan, kunnes ärtymys sisälläni kasvoi niin suureksi, että en kestänyt enää.

Minun virheeni oli myös se, että halusin miehen muuttuvan tietynlaiseksi. Olisin pitänyt tietyistä asioista miehessä, jos hän olisi minun mielikseni muuttunut. Mies ei halunnut sivistää itseään minun vuokseni eikä hän osannut olla romanttinen ja huomaavainen, koska sellaiset asiat eivät häntä kiinnostaneet yhtään. Hän oli enemmän ulkoilmaihminen, tietyllä tavalla yksinkertainen puheissaan ja rahvaanomaisen huumorin ystävä. Minä en kyennyt hyväksymään häntä sellaisena kuin hän oli.

Sinunkin täytyy tajuta, että et voi muuttaa miestäsi. Voit kyllä keskustella miehen kanssa ja voitte yrittää tehdä kompromisseja siitä, miten asiat pitäisi tehdä. Todennäköisesti teilläkin on se tilanne, että mies on ihan tyytyväinen elämäänsä, kun taas sinä olet jatkuvasti tyytymätön. Tullaksesi onnelliseksi, sinulla on koko ajan uusia ja uusia ehtoja ja valittamisen aiheita.

Ratkaisu tähän kaikkeen on omassa ajattelutavassasi. Miehesi tehtävänä ei ole tehdä sinua onnelliseksi. Pelkät vihjailut eivät riitä, jos haluat kunnon synttärilahjat, vaan sinun pitää sanoa miehelle selkeästi, että edellytät ehdottomasti, että miehen pitää huomioida sinut riittävän hyvin ostamalla henkilökohtaisia lahjoja esimerkiksi lahjakortti kosmetologille, kultakoru liikkeestä (vaihto-oikeudella) jne. Jos mies unohtaa synttärisi, sano siitä hänelle suoraan. Kyllä mies tajuaa asian, kun tarpeeksi monta kertaa taot hänen päähänsä, että mitkä asiat ovat sinulle ehdottomia asioita, mitkä miehen täytyy tehdä. Vastaavasti tietysti sinun pitää olla valmis tekemään miehen mieliksi asioita, jotka ovat hänelle ehdottoman tärkeitä.

Olet elämässäsi onnellisempi, kun opettelet ottamaan itse vastuuta onnellisuudestasi. Jos miehestäsi et saa keskustelukumppania, niin todennäköisesti ystäväpiiristäsi saat siihen asiaan vertaistukea. Jos haluat hyvänäpitoa, käy hierojalla ja kasvohoidossa jne.

Tämä kaikki kuulostaa tylyltä, mutta parisuhde pitäisi olla sellainen, jossa kummallakin on hyvä olla. Joskus osapuolten näkemykset ovat liian erilaiset, eikä yhteiselämä onnistu. Joskus taas pariskunta voi olla hyvinkin onnellinen, vaikka suhde ulkopuolisen mielestä näyttäisikin olevan hyvin epätasapainossa (esim. vaimo hoitaa lapset, kodin ja ruoan, eikä mies osallistu niihin mitenkään).

Minusta ehkäpä tärkein yksittäinen asia parisuhteessa rakkauden ja keskinäisen vetovoiman lisäksi on keskustelun taito. Pitäisi pystyä puhumaan vaikeista asioista ja löytämään keinoja, miten niistä ongelmatilanteista päästään yli. Jos suhteessanne on paljon hyvää (esim. seksi, yhteiset rahankäyttötavat, luottamus, ei päihderiippuvuutta, kotityöt, yhteisiä harrastuksia), niin kannattaisi kokeilla nähdä vaivaa, että ne mielestäsi huonot asiat eivät jäisi hiertämään, vaan löytäisitte ratkaisun. Pahimmassa tapauksessa alat katsoa vain niitä ongelmia ja unohdat kokonaan ne hyvät puolet.

 

[epätoivoa]

Siis kovin kolkolta ap:n parisuhde kuulostaa! Mies ei ole millään lailla kiinnostunut ap:stä, ei osoita minkaan laista huomoita tai kiinnostusta. Silti ap sanoo, että "Hän viihtyy kotona ja haluaa olla minun seurassani". Siis mitähän mahtaa tarkoittaa? Viihtyy seurassasi, muttei puhu ei pukahda. Miksi ihmiset roikkuvat suhteissa, joista eivät saa mitään? Ap:n viimeinen lause on mielestäni kuvaava "Yksin en halua jäädä koska tarvitsen parisuhdetta elämääni....olen sen luonteinen." Höpön pöpön pöppö!
Anteeksi, olen huonolla tuulella! Ja vanhapiika! Vapaaehtoisesti! Olenko siis VaVa ( vert. VeLa)? Minä painun nyt sohvan nurkaan mököttämään, perhanan vesisade ja tuuli...

Siis selvennän vielä että mieheni tosiaan haluaa viettää aikaansa minun kanssa,mutta kun olemme yhdessä niin ei kuitenkaan keskustele mitään.Tai emme pahemmin tee mitään erikoista yhdessä.
Siis puhutaan tietenkin arkisista asioista mitä tarvis tehdä,vaikka siivota/käydä kaupassa jne.

Lähdetään vaikka lenkille ja mitään ei puhuta jos minä en puhu.Ei se ole hauskaa. Minä olen siis se kuka keskustelee,usein siis tuntuu että yksinäni.Minulle tärkeistä asioista hän ei halua ottaa kantaa,eikä tukea minua vaikka ne on minulle tärkeitä. Minun mielestä parisuhteessa pitäisi toista juuri tukea kaikissa asioissa,vaikka itse ei niin innoissaan olisikaan.
Hän ei ikinä ota puheeksi asioita itse,vaan saan aina aloittaa kaikki keskustelut itse. Varsinkin nyt kun on ollut terveysongelmia,niin hän ei välitä niistä yhtään. Jos puhun niistä niin hän ei pahemmin ota kantaa asiaan tai ikinä kysy asiasta. Tuntuu että minulle tärkeät asiat ovat kuin ilmaa hänelle.

Ja olen tosiaan antanut oikein vinkkejä että voi ostaa vaikka synttärilahjaksi vaikka lahjakortin kasvohoitoon,jos ei muuta. Itse olen hänelle aina ostanut synttärilahjan,leiponut kakun jne muuta kivaa päiväksi. Enää en viime vuonna jaksanut.

 

[Kukunor]

Parahin Epätoivoinen! Ensiksi, anteeksi eilinen äkäinen kommenttini. Oli huono päivä.
Kun tuota selvennystäsi lukee, niin ihan samat asiat tulee minulle kyllä mieleen. Hmmm. Ennen kuin heität kirveeen kaivoon, niin kannattaisiko kokeilla vielä sellaista radigaalia toimenpidettä kuin puhuminen? Istuta se köriläs pöydän ääreen ja puhu. Kerro kaikki mikä sinua painaa, kuitenkaan syyttelemättä. Kerrot vain miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä odotat. Ei siis tyyliin "mikset sä ikinä" ja "kun sinä olet tollanen" jne. Jos hän ei vieläkään avaudu, voi olla, ettei puhuttuasi saa suutaan auki, joten anna aikaa, mutta jos ei vieläkään mene niin sanotusti jakeluun, niin silloin sinun kannattaa miettiä, että haluatko tuollaisessa suhteessa olla. Minua kyllä vähän arveluttaa edelleen tuo kommenntisi, että olet sellainen ihminen, jonka pitää olla parisuhteessa. Miksi? Ja erityisesti miksi suhteessa, joka ei kauhean kaksiselta kuulosta? Varsinkin, kun sinulla on terveyshuolia, eikös sitä niin sanota, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru vain puoli surua...

 

[miten voi olla mahdollista]

haa, olet vain törmännyt tylsimykseen ja takertunut siihen, ihastunut omiin suhteenhoitotaitoihisi korkeintaan. Siinä saa itseensä ainakin ihailla kun osaa niin hienosti pitää seiniä pystyssä toisen kanssa, joka on passiivinen lahna. Ainakin sinä yrität ja sinähän joudut yrittämään koko elämäsi. Sitten koetat kaikin keinoin todistella itsellesi, että on ihana onon. Ja oikeasti on niinniin tylsä, että omakin seurasi varmaan on parempaa.
Aivan sama vaikka hakisit vanhainkodista lenkkiseuraa, ei nekään paljon puhu. Tekisit siinä palveluksen kun ulkoiluttaisit ihan oikeasti sellaista tarvitsevaa.

En mä tota sun mieheäs ihmettele. Tylsimyksiähän riittää, mut sua mä ihmettelen, jaksat ja jaksat, siis aidostiko sä ajatttelet tosissas, et sulla on hyvä ja kaikinpuoin tyydytävä suhde. Että kun ei ole ongelmia, niin se on onni ja kaiken paras..
Et ei tuo juttu kerro välttämättä mitään uutta jonkun tyylisestä miehestä, mut susta sitäkin enemmän. Miks sun pitää omissa silmissäsi olla se joka tekee kaiken? Onko se hienoa? Jonkun toisen luontoinen ihminen kävis kerran pari lenkillä ja toteis heti, et ei meillä nyt jutut luista, ja pistetäänkö luistamaan, vai pillit pussiin.

Siis ihan vilpittömästi oudoksun sun valintaa, että MITÄ SÄ TEET SUHTEESSA, joka on kuin ei suhde oisikaan?

 

[surullista...]

Olen huomannut että joillakin miehillä on tosiaan sellainen tapa että ei ostella synttärilahjoja ja joulunakin annetaan jotain pientä kotiin sopivaa joka ei oikeastaan ole edes lahja vaan ihan vain jotain molemmille mitä tarvitaan. Nyt on pakko sanoa että jos minun mieheni olisi sellainen, niin en kauaa katselisi. Lahjan ei tarvitse olla suuri eikä kallis, mutta sydämellä hankittu, tai vaikka itse tehty. Ja jos ei ole rahaa ollenkaan voi kumppanin huomioida vaikka antamalla tälle rentouttavan päivän, hoitamalla kodin ja vaikka antamalla illalla mukavan hieronnan. Miehet luulevat että naiset vaativat kalliita hienoja koruja. Tämä ei todellakaan olla totta. Lahjan pointti on se että mies osoittaa naiselle ettei tämä ole hänelle itsestäänselvyys vaan nainen jota hän rakastaa ja arvostaa.

Muutenkin mies joka ei osaa keskustella asioista eikä tue tai jaksa kuunnella on täysin tarpeeton. Mitä sitten jos sairastut todella vakavasti ja oikeasti tarvitset runsaasti tukea? Pystyykö miehesi antamaan sitä sinulle? Kuulostaa siltä että ei. Tietysti teet omalla elämälläsi mitä haluat, mutta haluatko viettää loppuelämäsi miehen kanssa jota sinun asiasi eivät oikeastaan kiinnosta.

 

[tuskin lahjoista on kyse]

Minulla on miehen korilas joka ei puhu jos ei ole asiaa ja harvemmin hanelta tulee ehdotuksia, yleensa se on " mulle on ihan sama".
Kaikkiaan mieheni on herttainen ja kaikken kanssa toimeentuleva joten en valita.
Sen sijaan elan elamaani, ja silloin kun haluan seikkailua, jarjestan sen itse. Jos haluan hemmottelua, sanon suoraan etta seuraavana perjantaina on sitten treffi ilta, jotta mies tietaa tehda asian eteen jotain.
On aivan normaalia etta 7 vuoden jalkeen loppuu puhuttava. Suhteen ei tarvitse siihen loppua, se on vain haaste teille. Uusia jutun aiheita loytyy kun elatte kumpikin elamaanne ominkin pain. Jos kumpikin elaa samaa arkea eika kay omissa harrastuksissa tai omien ystavien kanssa ulkona, niin kylla jutun aiheet loppuu vakisinkin. Tsemppia