hyväksikäyttö kyllästyttää, mitä tehdä!

["Kummi"]

Tuttavapiirissäni on kaksi ns "verenimijäystävää" ja alan hieman kyllästyä. Toinen heistä on kummilapseni äiti. Toinen kaveri jonka kanssa lapsemme ovat myös hyviä kavereita. Minua on alkanut kyllästyttää heidän hyväkskäyttö. Hoidan heidän koiraansa toista viikkoa useasti. Myös lapsia hoidamme ja he ovat mm. yökyläilleet meillä useasti (itselläni 3 lasta). Kestitsemme heitä ja koko perhettä monta kertaa vuodessa (kaikki yökylässä ja syövät isot sapuskat, meidän kustantamat) Ostamme kalliit lahjat ja autamme mm. tietokoneen tai puhelimen korjaamisessa (mieheni osaa nämä hommat). Meihin otetaan ilmaisen avun puitteissa aina yhteyttä kun kone hajoaa tai pitää päivittää. Koskaan ei saa mitään vaivanpalkaksi vaikka itse ajamme korjaamaan konetta. Nämä hyväksikäyttäjät myös ilmoittavat mitä heidän lapset tarvitsevat lahjaksi. (ei todellakaan halvimmasta päästä..)


Kun meidän lapsilla on synttärit (ei yleensä päästä tulemaan) ja kun kutsutaan jälkikahveille niin lahjaa ei ole. Meitä ei muisteta koskaan millään tavoin. Kukaan ei koskaan ehdota vastapalvelusta koskaan ei ehdoteta että meidän lapsi voisi tulla kylään tai mitään vastaavaa.

Rakastan näitä lapsia mutta heidän vanhempansa ovat aika hyväksikäyttäjiä mielestäni. Ennen niin mukavat kaverit joiden kanssa oli niin rento olla eivät enää muuta osaa kuin ottaa kaiken hyödyn irti. Välithän tietty menee jos sanon suoraan. Ja sitä en haluaisi kun haluaisin olla hyvä kummi ja lasten kavereille rento mutsi.

 

["vieras"]

Miksette mene itse viikonlopuksi passattavaksi. Jos apua tarvii, ilmoitatte että koneen voi tuoda tänne. Ei niitä lahjoja tarvi ostaa, mitä he haluavat, ihan voi ostaa itse mitä haluaa.

 

["Elina"]

[QUOTE="vieras";28586737]Miksette mene itse viikonlopuksi passattavaksi. Jos apua tarvii, ilmoitatte että koneen voi tuoda tänne. Ei niitä lahjoja tarvi ostaa, mitä he haluavat, ihan voi ostaa itse mitä haluaa.[/QUOTE]

Juuri näin.

Ap on ihme vässykkä.

 

["vieras"]

Jotenkin tuntuu, että AP on koko ongelman ydin!

 

[..ap]

Onko normaalia tehdä jatkuvasti palveluksi toiselle eikä koskaan voisi itse odottaa vastapalvelusta? Taidatte itse olla niitä ottajia ettekä antajia.

 

[ja sinä se äiti vai?]

[QUOTE="vieras";28586810]Jotenkin tuntuu, että AP on koko ongelman ydin![/QUOTE]
No ei kyllä tunnu, vaan on kiltteyttään ajautunut tuohon. Mutta neuvoksi tosiaan voi napakasti mutta ystävällisesti saada heidät "tulemaan vastaan"- eli ostatte mitä haluatte ettekä ajale hakemaan rikkinäisiä koneita.

 

[gddr]

Minusta ei ole normaalia tehdä eikä odottaa ystäviltä kokoajan palveluksia.

 

["vieras"]

Röyhkeitä ihmisiä on maapallo pullollaan, kuten näistäkin vastauksista täällä huomaa. Täytyy vain itse asettaa omat rajansa. Älä kysy kummilapsen äidiltä, mitä lapsi tarvisee, vaan lapselta itseltään. Älä ota heitä yökylään, jos se tuo itsellesi enemmän harmia, kuin iloa. Älkää korjatko puhelimia tai tietokoneita enää. Sanotte vain,että nyt ei ehdi. Jotkut ihmiset tosiaan imevät toisista kaiken mahdollisen irti.

 

[juuh]

vaikea tilanne kun se on ajautunut tuohon. nyt saat ikävän leiman kun yhtäkkiä sanot ei. vaikka todellisuus on se että nuo ihmiset ovat täyisn paskoja, menevät siitä mistä aita on matalin ja käyttävät sinua hyväksi.

 

["vieras"]

Rajat on itse asetettava ystävällisesti, mutta lujasti. Kyllä he ymmärtävät pikkuhiljaa, missä mennään. Ette enää kestitse ja osta kalliita lahjoja. Annatte korjaamon nimen, jos tarvitsevat puhelimen tai läppärin korjaamiseen apua.

 

[ilkimys]

[QUOTE="vieras";28586902]Rajat on itse asetettava ystävällisesti, mutta lujasti. Kyllä he ymmärtävät pikkuhiljaa, missä mennään. Ette enää kestitse ja osta kalliita lahjoja. Annatte korjaamon nimen, jos tarvitsevat puhelimen tai läppärin korjaamiseen apua.[/QUOTE]

Juuri noin! Kyllä palvelusten pyytäjiä riittää, jos ei itse aseta rajoja. Ja voihan niitä puhelimia ja läppäreitä korjata, jos ei siitä isoa vaivaa ole mutta minä sanoisin, että ehkä kolmen neljän viikon päästä ehditään korjaamaan. Ja noutamaan en rupeaisi. Huh!

 

[vastaus]

Itse ajauduin aikoinaan"ystävän" orjaksi. Aina sai olla lapsia vahtimassa kun mulla nyt ois tämmönen, pääsethän sinä? Myös autoa sai lainata heille, hakea lapsia koulusta, antaa kyydin töihin kun samassa paikassa oltiin, ruokkia heidän lomansa aikana koirat ja ajella tietysti heille ja takaisin monen monta kertaa ruokinnan takia. Kahvilassa sai "lainata" rahaa kun lompakko jäi autoon tms. Aina sillä oletuksella että minä kyllä tulen ja pääsen, eikö hienovaraisia vihjeitä kieltäytymisestä otettu kuuleviin korviin. Mistään ei miloinkaan maksettu pennin pyörylää (väitti kyllä muille että maksaa minulle), mitään lainoja ei koskaan maksettu takaisin, bensoja ei korvattu jne.

Usean vuoden ajan kaikkea tätä paskaa otin vastaan, koko aikana varmaan 5 kertaa kieltäydyin ja joka kerta rouva veti ISON herneen nenään. Silloin sain aina hetken olla rauhassa. Lopulta vaihdoin muista syistä paikkakuntaa ja yhteydenpito tähän loistavaan ystävään tyrehtyi täysin koska minusta ei ollut hänelle enää hyötyä. Enkä minä kaivannut elämääni enää tuollaista kun kerran eroon pääsin. Itse olin liian kiltti ja sitä kyllä räikeästi käytti hyväkseen. Myös luottamuksellisia asioita meni työkavereiden korviin ja aiheutui paljon mielipahaa monelle muullekin.

Neuvoisin sinua tekemään omat rajasi selväksi ja jos homma sitten siihen kaatuu niin antaa mennä vaan. Parempiakin ystäviä on tarjolla.

 

[Orion-]

Onko normaalia tehdä jatkuvasti palveluksi toiselle eikä koskaan voisi itse odottaa vastapalvelusta? Taidatte itse olla niitä ottajia ettekä antajia.

Pyydätkö heiltä vastapalveluksia?