Hyvästi helpot nukutukset, tervetuloa rauhoittumaton lapsi, ja tervemenoa tutti! *paha mieli*

[Neytiri]

Mä olen ihan loppu. Kaksi päivää on nyt eletty tutitonta elämää. Aikaisemminkin tyttö söi sitä vain nukkuessaan.
Nyt ei osaa rauhoittua millään. Huutaa kuin palosireeni, mikään ei ole hyvä ja nukahtaa vasta parin tunnin huudon jälkeen kun väkisin pidän häntä sylissä rauhoittumassa.
Aikaisemmin ei anna ottaa syliin, ja mikään ei kelpaa lohdukkeeksi.

Ennen meillä käytiin lounaan jälkeen pisulla, otettiin xylitoltabletti, kipitettiin sänkyyn, otettiin tutti tyynyltä ja alta 5 min oli hiljaista.

Nyt yritetään tehdä samoin, mutta sänkyyn mennessä koitan tarjota vaikka nallen kainaloon, kun ei löydy sitä tuttia. Nalle lentää kaaressa sängystä, ja huuto alkaa tai jatkuu, siis se alkaa aina kun tuo tajuaa että tuttia ei saa.

Onko jollain vinkkejä tähän?

 

[no huhhuh!]

Ei oikein muuta kuin aika. Täällä oli just samoin. Ennen tutti suuhun, petiin ja silitys ja sinne jäi tyytyväisenä. Kun tutti lähti niin lähti rauhalliset päikytkin.

Yritä kestää, viikossa menee varmasti ohi.

 

["vieras"]

Kelpaako se, että se todellakin menee ohi. Vaikka ei millään jaksaisi, parin viikon päästä viimeistään tilanne rauhoittuu. Älkää palauttako tuttia, sitten siinä vain menee vielä pidempi aika ensi kerralla!

 

["vieras"]

Anna tutti takaisin, ehtii sitä ilman olla myöhemminkin! Minkä iheen takia se tutti pitää ottaa liian pienenä pois? Mun lapsilla oli 3-vuotiaaksi

 

[no huhhuh!]

[QUOTE="vieras";21995274]Anna tutti takaisin, ehtii sitä ilman olla myöhemminkin! Minkä iheen takia se tutti pitää ottaa liian pienenä pois? Mun lapsilla oli 3-vuotiaaksi[/QUOTE]

joopa joo.......

 

[Neytiri]

No takaisin en anna tuttia, kun niin vähän sitä syö muutenkin.
Eli siis helpottaa se ajatus että se menee ohi. Mutta oisko jollain jotain rauhoittumisvinkkejä?
Olen koittanut lukea, se ei auta. Olen silitellyt, ei onnistu kun ei tahdo, työntää kättä pois.
Laulua kuuntelee, lopettaa ehkä itkunkin, mutta vasta kun on huutanut tunnin.

 

[No,]

[QUOTE="vieras";21995274]Anna tutti takaisin, ehtii sitä ilman olla myöhemminkin! Minkä iheen takia se tutti pitää ottaa liian pienenä pois? Mun lapsilla oli 3-vuotiaaksi[/QUOTE]

Ei enään tuttia takas kun vieroitus aloitettu! haloo... 1½v suositusikä tutin lopetukselle! tai viimeestään n.2v.

 

["vieras"]

Meillä meni toi huuto muutamassa päivässä ohi; kaipasi yöunille ei päikyille. Hammashoitaja sanoi meille, että 2 vuotiaana on viime hetket, ettei vaikuta purentaan.

 

[Jeeli]

[QUOTE="vieras";21995274]Anna tutti takaisin, ehtii sitä ilman olla myöhemminkin! Minkä iheen takia se tutti pitää ottaa liian pienenä pois? Mun lapsilla oli 3-vuotiaaksi[/QUOTE]
Ihan vaikka hampaiden takia.

 

["juupsis"]

[QUOTE="vieras";21995307]Meillä meni toi huuto muutamassa päivässä ohi; kaipasi yöunille ei päikyille. Hammashoitaja sanoi meille, että 2 vuotiaana on viime hetket, ettei vaikuta purentaan.[/QUOTE]

Meille sanoi, että olisi hyvä, että ennen kuin täyttää kolme.

 

[anve]

[QUOTE="vieras";21995274]Anna tutti takaisin, ehtii sitä ilman olla myöhemminkin! Minkä iheen takia se tutti pitää ottaa liian pienenä pois? Mun lapsilla oli 3-vuotiaaksi[/QUOTE]

Sehän se varsinainen karhunpalvelus onki :/

 

[Neytiri]

Juu en aio antaa takaisin, mutta on lohdutonta katsoa tuota surua minkä tutittomuus aiheuttaa. Mikä siis rauhoittumisavuksi. En tahtois tolleen nukuttaa häntä enää, että väkisin joudun rauhoittamaan syliin.

 

["vieras"]

No takaisin en anna tuttia, kun niin vähän sitä syö muutenkin.
Eli siis helpottaa se ajatus että se menee ohi. Mutta oisko jollain jotain rauhoittumisvinkkejä?
Olen koittanut lukea, se ei auta. Olen silitellyt, ei onnistu kun ei tahdo, työntää kättä pois.
Laulua kuuntelee, lopettaa ehkä itkunkin, mutta vasta kun on huutanut tunnin.

Nämähän on niin kovin tapauskohtaisia juttuja, mutta tämmöinen tuli mieleen: Oletteko koittaneet, että pidätte kättä lapsen rinnan päällä? Meillä kun otettiin tutti pois niin huuto oli melkoista. Painettiin käsi rinnan päälle ja pidettiin siinä niin alkoi siihen sitten rauhoittua. Tutti kun oli unohtunut niin rauhoittui todella hyvin itse omaan sänkyynsä nukkumaan.

 

[Kismett]

Älä anna enää takaisin.. Auttaisiko juttelu ja selittäminen?
Meillä oli esikoisella unitutti vielä vähän 2-vuotissynttäreiden jälkeen (pikkusisko syntyi niin ei viitsitty samassa rytäkässä ottaa tuttia pois).
Leikattiin tutit rikki ja laitettiin yhdessä roskiin. Kyllä muutamana päivänä yritti tingata uutta tuttia itselleen, mutta tajusi kun selitettin että rikki on eikä uutta voi ostaa. Ei kertaakaan itkenyt perään.

 

["Lissu"]

Meillä luovuttiin tutista molempien lapsien kohdalla niin että leikkasin tutista salaa palasen pois ja vähitellen suurensin reikää. Tutti lakkasi kiinnostamasta kun siitä ei enää kunnon imuja saanut ja muutaman päivän päästä lapsi vei sen itse roskiin. Jonkun kerran kysyi perään, mutta hyväksyi selityksen että tutti meni rikki ja veit sen roskiin.

 

[Neytiri]

[QUOTE="vieras";21995480]Nämähän on niin kovin tapauskohtaisia juttuja, mutta tämmöinen tuli mieleen: Oletteko koittaneet, että pidätte kättä lapsen rinnan päällä? Meillä kun otettiin tutti pois niin huuto oli melkoista. Painettiin käsi rinnan päälle ja pidettiin siinä niin alkoi siihen sitten rauhoittua. Tutti kun oli unohtunut niin rauhoittui todella hyvin itse omaan sänkyynsä nukkumaan.[/QUOTE]


Ei siis anna koskea ollenkaan, ja huutaa kurkku suorana vaan.

Älä anna enää takaisin.. Auttaisiko juttelu ja selittäminen?
Meillä oli esikoisella unitutti vielä vähän 2-vuotissynttäreiden jälkeen (pikkusisko syntyi niin ei viitsitty samassa rytäkässä ottaa tuttia pois).
Leikattiin tutit rikki ja laitettiin yhdessä roskiin. Kyllä muutamana päivänä yritti tingata uutta tuttia itselleen, mutta tajusi kun selitettin että rikki on eikä uuttaa voi ostaa. Ei kertaakaan itkenyt perään.

Kuten sanottu tarkoitus on pysyä tässä tutittomuudessa.
Selitetty on, toki eihän tuo mitään kuule, kun ei rauhoitu hetkeksikään huutamasta. Olen jutellut ja selittänyt, ja koittanut kysyä mikä on, ja mikä auttaisi. Mutta ei tuo tahdo kuunnella mitään kun on tuossa "tilassaan".

Meillä päivällä siis itse selittää että annettiin oravavauvoille tutit, ja että ****** on iso tyttö, vauvat syö tuttia. Mutta uniaika kun koittaa, niin ei auta vaikka miten muistuttelet että ne tutithan meni oraville, muistatko? EIIIIIIIIII!!!!!!!! x 100000 on vastaus.

 

[Neytiri]

[QUOTE="Lissu";21995548]Meillä luovuttiin tutista molempien lapsien kohdalla niin että leikkasin tutista salaa palasen pois ja vähitellen suurensin reikää. Tutti lakkasi kiinnostamasta kun siitä ei enää kunnon imuja saanut ja muutaman päivän päästä lapsi vei sen itse roskiin. Jonkun kerran kysyi perään, mutta hyväksyi selityksen että tutti meni rikki ja veit sen roskiin.[/QUOTE]

No meillä kokeiltii ½ vuotta sitten tuota, mutta tyttö tietää että tutteja on tässä kodissa AINA ollut ainakin 10, koska mä unohdan niitä aina jokapaikkaan. Ja tiesi siis että jos yksi on rikki niin ei se ole ainut :/
Mutta ei siis huuda niinkään itselleen tuttia, vaan ei osaa rauhoittua, se taitaa olla suurin ongelma. Aluksi ajattelin että tehdään vaihtarit, että saa jonkun lelun sen tutin tilalle, mutta ei se sitten mennytkään niin helposti.

 

[tinkaM]

Minkäs ikäinen tämä teidän neiti on? Voi olla että oot kirjoittanutkin mutta oon taas niin sokea etten huomaa Riippuu tietty iästä mutta musiikki on aika hyvä keino ja siitähän ei oo haittaa vaikka tottuisikin siihen että kuuntelee ennen nukahtamista rauhoittavaa musiikkia jatkossakin. Silloin kun olin itse pienten ryhmässä päiväkodissa töissä meillä oli nukkarissa näitä hyvän yön leyvjä mutta myös klassista musiikkia, semmoisia rauhoittavia lauluja. Klassinen on hyvä siinä mielessä kun niissä ei oo sanoja joita lapsi jäis kuuntelee liian tarkasti.
Tassuttelu on sit kans rentouttava mutta jos lapsesi ei halua niin ei väkisin. Tietysti tärkein on se tunnelman luominen, eli ei saa olla itse yhtään hermostunut ja jännittynyt koska muuten lapsikin sen aistii!

 

[Neytiri]

Minkäs ikäinen tämä teidän neiti on? Voi olla että oot kirjoittanutkin mutta oon taas niin sokea etten huomaa Riippuu tietty iästä mutta musiikki on aika hyvä keino ja siitähän ei oo haittaa vaikka tottuisikin siihen että kuuntelee ennen nukahtamista rauhoittavaa musiikkia jatkossakin. Silloin kun olin itse pienten ryhmässä päiväkodissa töissä meillä oli nukkarissa näitä hyvän yön leyvjä mutta myös klassista musiikkia, semmoisia rauhoittavia lauluja. Klassinen on hyvä siinä mielessä kun niissä ei oo sanoja joita lapsi jäis kuuntelee liian tarkasti.
Tassuttelu on sit kans rentouttava mutta jos lapsesi ei halua niin ei väkisin. Tietysti tärkein on se tunnelman luominen, eli ei saa olla itse yhtään hermostunut ja jännittynyt koska muuten lapsikin sen aistii!

Tyttö on 1v10kk.
Ja joo, toi vois oikeestikkin rauhoittaa, eipäs tullut mieleen. Laulustakin tykkää, mutta huutaessaan ei kuule sitä, niin ei siksi jotenkin rauhotu.
Kiitos vinkeistä. Jännittynyt enkä levoton ole itse laittaessani nukkumaan lasta, koska voisin ihan hyvin nukkua itsekkin päiväunet.
Pinna on kyllä pitkä nykyään, ja hermostuminen on harvinaista, mutta silti jotenkin on kurja katsella toisen kurjuutta.

 

["vieras"]

meillä sama juttu meneillään, ei anna edes koskea saati ottaa syliin, menee ihan hysteeriseksi jos yritän silitellä. Olen ottanut itselleni tyynyn ja viltin pinniksen viereen ja käynyt itse "nukkumaan" siihen. Huutoa kestää vähän aikaa mutta pian lapsi nukahtaa myös. On kauhea kyllä katsoa sitä lapsen hysteeristä huutoa vierestä, mutta ainakin olen hänen lähellä. Mekin ensin rikottiin tutti ja lapsi vei sen itse roskiin. Nyt on viides päivä meneillään ja yöunille on nukahtanut jo itsekseen, mutta päikkäreille meno on VAIKEAA.

 

[sarkastinen paskiainen]

Tässä sen näkee kun annetaan lussuttaa tuttia liian pitkään.Itse otin lapseltani tutin pois 9kk ikäisenä,yksi päivä meni tutin perään itkiessä,seuraavana päivänä ei enää muistanut sitä ja rauhoittui samantien nukkumaan kun sänkyyn laitoin.En vois kuvitellakaan et tuolla lapsella ois ollu tutti enää vajaa 2-vuotiaana!!

 

[Kismett]

Tässä sen näkee kun annetaan lussuttaa tuttia liian pitkään.Itse otin lapseltani tutin pois 9kk ikäisenä,yksi päivä meni tutin perään itkiessä,seuraavana päivänä ei enää muistanut sitä ja rauhoittui samantien nukkumaan kun sänkyyn laitoin.En vois kuvitellakaan et tuolla lapsella ois ollu tutti enää vajaa 2-vuotiaana!!

Oi, vähänkö olet mahtava.

Ajatteles, mun toinen lapsi ei syönyt tuttia ollenkaan. Minkä palkinnon mä siitä saan?

 

[zizilisko]

Me kanssa joku aika sitten otettiin pojalta tutti pois saman ikäisenä kuin teillä ja päikkäreille meno on vieläkin välillä vähän vaikeaa. Pahin vaihe kesti n. 3 viikkoa. Nyt menny jo yli kuukausi. Meillä helpottaa kun ulkoilutan pojan aamupäivällä mahdollisimman väsyneeksi. Kävellään leikkipuistoon, leikitään 1,5 tuntia ja kävely takaisin. Sitten on usein niin väsynyt, että sammuu sänkyyn. Aina ei tämäkään toimi. Meillä on myös vielä tuttipullo käytössä päikkäreillä mikä auttaa rauhoittumaan. Siitäkin varmaan pitäisi jossain vaiheessa luopua, mutta vielä en uskalla edes ajatella koko asiaa, kun on niin vaikeaa ollut tämä tutittomuuskin .

 

[Neytiri]

Tässä sen näkee kun annetaan lussuttaa tuttia liian pitkään.Itse otin lapseltani tutin pois 9kk ikäisenä,yksi päivä meni tutin perään itkiessä,seuraavana päivänä ei enää muistanut sitä ja rauhoittui samantien nukkumaan kun sänkyyn laitoin.En vois kuvitellakaan et tuolla lapsella ois ollu tutti enää vajaa 2-vuotiaana!!

Tuntuuko susta että sulla oli jotain annettavaa mulle?
Eiköhän meillä kaikilla ole omat ristimme??

 

[sarkastinen paskiainen]

Oi, vähänkö olet mahtava.

Ajatteles, mun toinen lapsi ei syönyt tuttia ollenkaan. Minkä palkinnon mä siitä saan?

Kieltämättä on mukavaa kun olin etukäteen viisas,mun lapsi oli niin kovatahtoinen ja pahimmassa uhmassa parivuotiaana et jos oisin silloin alkanut tutista vieroittaa niin olisin itkenyt täällä varmasti samallalailla kuin ap.Tässä asiassa pääsin helpommalla.
Sun palkintosi toisen lapsesi tutittomuudesta on se ettei sun tarvi sitä liian isona vieroitella siitä.