Mikä noista sanomisista on sitten mielestäsi valhetta?
Itse sanoit että "aika keskenkasvuinen ajatus työntää pää puskaan" jne, eli tarkoitit, että on keskenkasvuista perustaa perhe?
Osaatko lukea? On keskenkasvuista lisääntyä
ilman, että suo ajatustakaan niille vaikeuksille mitä lapsen tekemisestä voi seurata (hoito- ja rahaongelmat yms). Toki jos mielestäsi kaikki lisääntyjät ovat tällaisia, sitten ymmärrän miksi yleistät tuon (kyseisenlaisia, ajattelemattomia ihmisiä koskevan) kommentin koskemaan kaikki lapsiperheellisiä. Jos sanon, että "on typerää ostaa auto jos ei ole edes rahaa ruokaan", niin väitätkö, että mielestäni kaikki autonomistajat ovat tyhmiä?
Mistä minä olen katkera? Minulle on selvät sävelet mitä elämässäni haluan, ja että perheen tulen perustamaan.
Niinpä, tuo väite oli siis ihan yhtä tyhmä ja mielikuvituksen tuotetta kuin sinunkin kommenttisi minusta.
Itseasiassa en keksi mitään tärkeitä juttuja, joita lapsen saanti EI rajoittaisi.
Niin, en keksi mitään itselleni tärkeää juttua, jota lapsen saanti ei rajoittaisi. Lapselliset itsekin sanovat, että lapsi vaikuttaa aivan kaikkeen -> jos yhtään mikään ylipäätään on tärkeää, lapsi vaikuttaa siihen.
ntäs jos minä sanon, että lasten tekemisellä yritetään vain paikata oman elämän tyhjyyttä, ja vakuutella itselleen että sillä omalla elämällä todella on merkitystä? Että niitä lapsia tehdään vain siksi, kun muutkin tekee ja kun ei parempaakaan tekemistä keksitä?
Vastine siihen, että lisääntymättömyys johtuu vain peloista ja itsekeskeisyydestä.
Miten ihmeessä hoitaisit yöheräämiset niin, ettei myös isän elämä häiriinny? Tai miten hoidat perheen raha-asiat niin, ettei lapsen saanti vaikuta niihin? Tai mihin tunget teini-ikäisen lapsen kavereineen niin, ettei hän vaikuta isän elämään? Mutta ainiin, eihän se Leenan miehen itsensä haluama elämä ole niin tärkeää, sillä lisääntymällä hän saisi elää TEIDÄN määrittelemäänne Hyvää Elämää. Muullapa ei sitten olekaan niin väliä.
Eikö ole ihan hyvä pohtia ennen lapsen tekoa, miten sen pystyy hoitamaan ja kuinka se vaikuttaa elämään? Leenan kommenteista sai sen kuvan, että hän pystyy määrittelemään mikä on miehelle tärkeää. Kenelläkään ei ole oikeutta päättää toisen puolesta, mikä on hänelle "oikeasti" tärkeää.
että on silkka valehtelua väittää, että mies ei joutuisi lapsen myötä luopumaan mistään, ainakaan tärkeästä (ja sen tärkeänhän määrittelet sinä ja Leena, ei suinkaan mies itse). Ja että on tosi itserakasta pitää itseään niin viisaana, että on sovelias tekemään päätöksiä toisen puolesta - kun eihän se raukka vielä tiedä mikä on Oikeaa Elämää, niin pitäähän se teidän vauvvakuumeisten hänelle osoittaa.
Ks. ed.
Jo aiemmin esitin esimerkkejä siitä, mitkä tekstissäsi saavat aikaan mielikuvan siitä, että SINÄ tiedät parhaiten mikä on miehellesikin Oikeaa Elämää. Jos miehesi on perustellut hyvin järkevästi miksi ei halua lisääntyä, eikä muutenkaan kiinnosta kovin innokkaalta edes keskustelemaan lapsen hankinnasta, on sinulta silkkaa naiviutta uskoa, että miehestä tulee kuin tuleekin rakastava isä. Kun kyllähän sitä omaa lasta nyt on vain PAKKO rakastaa.
Ks. ed.
Ainakin jos ajattelisin itseni miehesi asemaan, olisi v***tus kun ensi luulisin että asia on loppuun käsitelty, ja sitten tulisikin ilmi että puoliso on vain viimeisen puoli vuotta miettinyt kuinka voisi sittenkin kääntää pääni.
Leena oli itsekin samaa mieltä, että miehen pitää tietää ettei asia ole loppuun käsitelty. Onko sinusta oikein ettei siitä kertoisi puolisolle, vaan vakuttelisi että asia on jo nyt selvä?
Sitäpaitsi lapsen tekeminenhän se vasta pelkoon perustuukin: pelätään että jäädään vanhana yksin, pelätään ettei elämällä muuten ole mitään tarkoitusta, pelätään ettei kukaan rakasta tarpeeksi vaan pitää tehdä uusi ihminen toteuttamaan sitä rakkautta.
Monella nuo todellakin näkyvät olevan suuri syy lapsen tekoon. Kuinka monta kertaa lapsettomalta onkaan kysytty, että entäs sitten vanhana kun jäät yksin, tai eihän sinun elämälläsi ole tarkoitusta, tai "lapsilta saa niin paljon rakkautta". Eli nuo ovat ihan lapsellisten itsensä mielipiteitä, ei minun.
Ei lapsen teossa voi olla mitään kompromisseja, tyyliin "no tehdään sitten kun kerran se tekisi sinut onnelliseksi". Lapsen tehtävä ei ole tehdä ketään onnelliseksi, sen sijaan lapsella on oikeus syntyä perheeseen, jossa molemmat vanhemmat ovat häntä halunneet.
Lapsen _tehtävä_ on elää omaa elämäänsä, ei tehdä äitiään tai isäänsä onnelliseksi/täyttää heidän elämänsä tarkoitusta. Ei omaa onnellisuuttaan voi sälyttää lapsen harteille. On myös ihan väärin ajatella, että olisi parisuhteen tai kumppanin _tehtävä_ tehdä sinut onnelliseksi.
Kyllä, ei lasta saa tehdä johonkin tehtävään, vaan rakastettavaksi ja kasvatettavaksi.
