I
ihmetys
Vieras
Kyllä olisi tehnyt mieli kommentoida ilkeästi mutta kuten yleensä niin keksin sopivan ilkeän vastineen vasta kun hetki oli jo ohi.
Kävin 1v8kk ikäisen lapsen kanssa isossa kaupassa, nopea käväisy vaan.
Neiti ei olisi halunnut istumaan ostoskärryn istuinosaan mutta minä hänet päättäväisesti siihen kuitenkin laitoin ja siitähän seurasi aikamoinen huuto.
Eipä siinä mitään, kävin hakemassa esineen mitä olin lähtenyt ostamaan ja lapsi huusi kiukkua vielä kun siirryin parin hyllyrivin ohi seuraavaan kohteeseen. Siinä hyllyrivien välissä oli 50-60v ikäinen akka joka koppavasti totesi kahdelle nuoremmalle naiselle miten mukavaa on kun ei tarvitse olla tekemisissä huutavien kakaroiden kanssa.
Minä vaan katsoin toista nuorempaa naista ja totesin reippaasti ääneen että olisihan se mukavaa joo ja jatkoin matkaa. Lapsikin jo hiljeni kun kiukku alkoi hellittää.
Jälkeenpäin tuli mieleen että olisin voinut vastata että kyllä mä ennemmin kuuntelen huutavaa kakaraa kuin natisevaa vanhaa akkaa.
Onneksi jäi vain ajatuksen asteelle sillä ei oikein kuulu luonteeseen olla töykeä, mutta ihmettelen näitä vanhempia akkoja että mikä tarve heidän on kommentoida ilkeämielisesti ihan tarkoituksella kovaan ääneen ihan kuin jotenkin häiriintyisivät kamalasti lasten olemassaolosta.
Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kerran aikaisemmin kuulin samassa kaupassa suunnilleen saman ikäisen akan valittavan kovaan ääneen sitä miten kauppaan tultiin pikkulasten kanssa (silloin 2kk ikäinen vauva nukkui hiljaisena vaunuissa). Sentään ISO kauppa jossa leveät käytävät ja hyvä kulkea, ei pitäisi yksien vaunujen häiritä ketään.
En minäkään nauti kakaroiden huudosta mutta minkäs sille voi, kaupassa on joskus käytävä eikä taaperon kiukku katso aikaa ja paikkaa niin pakosti joskus on huutoa ja sen kanssa nyt on vaan elettävä.
Kävin 1v8kk ikäisen lapsen kanssa isossa kaupassa, nopea käväisy vaan.
Neiti ei olisi halunnut istumaan ostoskärryn istuinosaan mutta minä hänet päättäväisesti siihen kuitenkin laitoin ja siitähän seurasi aikamoinen huuto.
Eipä siinä mitään, kävin hakemassa esineen mitä olin lähtenyt ostamaan ja lapsi huusi kiukkua vielä kun siirryin parin hyllyrivin ohi seuraavaan kohteeseen. Siinä hyllyrivien välissä oli 50-60v ikäinen akka joka koppavasti totesi kahdelle nuoremmalle naiselle miten mukavaa on kun ei tarvitse olla tekemisissä huutavien kakaroiden kanssa.
Minä vaan katsoin toista nuorempaa naista ja totesin reippaasti ääneen että olisihan se mukavaa joo ja jatkoin matkaa. Lapsikin jo hiljeni kun kiukku alkoi hellittää.
Jälkeenpäin tuli mieleen että olisin voinut vastata että kyllä mä ennemmin kuuntelen huutavaa kakaraa kuin natisevaa vanhaa akkaa.
Onneksi jäi vain ajatuksen asteelle sillä ei oikein kuulu luonteeseen olla töykeä, mutta ihmettelen näitä vanhempia akkoja että mikä tarve heidän on kommentoida ilkeämielisesti ihan tarkoituksella kovaan ääneen ihan kuin jotenkin häiriintyisivät kamalasti lasten olemassaolosta.
Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kerran aikaisemmin kuulin samassa kaupassa suunnilleen saman ikäisen akan valittavan kovaan ääneen sitä miten kauppaan tultiin pikkulasten kanssa (silloin 2kk ikäinen vauva nukkui hiljaisena vaunuissa). Sentään ISO kauppa jossa leveät käytävät ja hyvä kulkea, ei pitäisi yksien vaunujen häiritä ketään.
En minäkään nauti kakaroiden huudosta mutta minkäs sille voi, kaupassa on joskus käytävä eikä taaperon kiukku katso aikaa ja paikkaa niin pakosti joskus on huutoa ja sen kanssa nyt on vaan elettävä.
