Ihan toivotonta kasvattaa lapsia kerrostalossa

[Pin]

Minkälaisissa taloissa oiken asutte kun lapsen itku häiritsee yöunia? Mä olen ikäni asunut kerrostalossa eikä ikinä ole mikään naapurista kuulunut ääni vienyt yöuniani. Eikä äänet härinnyt koskaan päivälläkään. Meilläkin on naapureina ollut kaikenlaisia ihmisiä.
Meidän lapset on jo murrosikäisiä eikä koskaan kukaan ole tullut sanomaan että meiltä kuuluvat äänet jotenkin häiritsisivät.
Sitä paitsi kerrostaloon muutavan pitää ymmärtää se että normaalit elämisen äänet kuuluvat kerrostaloon. Jos ei niitä siedä niin kannattaa harkita muuttoa omaan taloon.
Mikään tahallinen yöaikaan kuuluva meteli ei tietenkään ole sallittua. Meillä se lukee ihan järjestyssäännöissä. Kuka nyt lasta huudattaisi tuntikausia tahallaan?

Meillä pitäisi kyllä olla hyvä äänieristys, mutta jos lapsi kovalla äänellään KARJUU raivoisasti seinän toisella puolella, se kyllä kuuluu naapuriin. En tiedä kuuluiko kuinka kovaa, mutta kuitenkin sen verran ettei naapuri voinut nukkua. Voi tietysti olla vain herkkäuninenkin, mutta onhan sekin silti häiritsevää. Oli tahallista tai ei. Kai sekin nyt on ihan normaalia. Kyllä minuakin häiritsisi ja ärsyttäisi jos seinänaapurissa joka yö itkisi täysiä vauva pitkin kaiket yöt, ei se silti tarkoita että jotenkin vihaisin tätä perhettä tai syyttelisin, ainoastaan se ääni ärsyttäisi jatkuvana. Saattaisin itkeäkin säälistä, kun tunteet nousisi pintaan. Tekisi mieli halata.

 

["rauha"]

Onko ärsyttävämpää ilmausta kuin normaalin elämisen äänet. Kukin kun tuppaa määrittelemään normaalin eri tavalla. Sosiaalinen perintö voi aiheuttaa sen, että pitää huutamista ja kiljumista normaalina.

 

[rva neppis]

Olen täysin erimieltä. Ei meillä lapsi huuda ja räyhää. Pihalla on kymmeniä kavereita ja kaikki keskustan palvelut 5 min päässä. Kolme eri leikkipihaa ja neljä leikkipuistoa lähietäisyydellä. Aina löytyy pihalta kaveri. Itse voi ottaa kirjan tai padin, mennä pihalle istumaan ja lapsi leikkii.

Meillä ei huudeta kotona ja kannattaa opetella laskemaan kymmeneen ennenkuin vastaa lapselle jos hermo on kireellä.
Kasvatus ja sinnikkyys sekä johdonmukaisuus. Simple.

sä saat olla erimieltä, mutta kuuleppa ainoa asia ei ole kasvatus millä on merkitystä vaan myös perimä! ja perimää ei voi muuttaa. Jos lapsen tempperamentti on herkästi tulistuva silloin myös huuta herkemmin.

Kaikki helppojen lasten vanhemmat aina kuvittelee olevansa kasvatusguruja mutta tosiasiassa eivät pärjäisi haastavan lapsen kanssa päivääkään! Nähty on. Sitten on lisäksi myös neurologiset/neurobiologiset synnynnäiset poikkeamat kuten vaikkapa asperger tai ah/hd Päde sinä rauhassa, haastavie lasten vanhemmat tekee enempi kasvatustyötä ja silti tuloksia tulee hitaammin.

 

[vvieras.]

Aloittajan suurin ongelma ei todellakaan ole asumismuoto...

 

[Pin]

sä saat olla erimieltä, mutta kuuleppa ainoa asia ei ole kasvatus millä on merkitystä vaan myös perimä! ja perimää ei voi muuttaa. Jos lapsen tempperamentti on herkästi tulistuva silloin myös huuta herkemmin.

Kaikki helppojen lasten vanhemmat aina kuvittelee olevansa kasvatusguruja mutta tosiasiassa eivät pärjäisi haastavan lapsen kanssa päivääkään! Nähty on. Sitten on lisäksi myös neurologiset/neurobiologiset synnynnäiset poikkeamat kuten vaikkapa asperger tai ah/hd Päde sinä rauhassa, haastavie lasten vanhemmat tekee enempi kasvatustyötä ja silti tuloksia tulee hitaammin.

Ei, asia ei ole näin.

 

["nuuh"]

Ei, korvatulpat ei auta kun yläkerrassa 5 kuritonta kakaraa.
Ei, korvatulpat ei auta kun niille on raahattu trampoliini sisälle koska eivät ole ikinä ulkona.
Ei, korvatulpat ei auta kun karjuminen ja juokseminen kuuluu television äänen (täysillä) ja suihkun läpi.
Ei, korvatulpat ei auta kun aamuseitsämästä ilta yhteentoista saavat leikkiä rappukäytävässä.
Ei, korvatulpat ei auta kun hakkaavat pianoa porukalla.
Ei, korvatulpat ei öisin kun nukkumaan eivät suostu ilman 2-3 tunnin yhteishuutoa ja juoksentelua.
Ja ei, korvatulpat eivät auttaneet silloinkaan kun avauduin "vanhemmille" ja sain kuullakseni kaikki mahdolliset kirosanat ja uhakuksen haasteesta oikeuteen.

 

[Tsingaling]

Meilläki asuu naapurissa selvä koliikkivauva, ollaan nyt 4kk tässä asuttu ja itku kuuluu juuri makuuhuoneen seinän toiselta puolelta. Itseäni ei niin talon sisältä kantautuvat äänet haittaa ja säälinkin sitä koliikkivauvan äitiä, mutta auta armias ku lapset leikkii ja huutaa pihalla. Varsinkin kesä oli nyt paha, jos halusi yhtään ikkuna auki nukkua niin ihan varmasti joku lapsi kilju meijät hereille viimeistään kello 9. Meillä vielä sisäpiha ja siinä leikkipuisto niin äänet oikeen kaikuu ja välillä huuto kuuluu parin pihan päästä asti! Yhden muksun kiljumisen jo tunnistan, kun se ihan oikeesti huutaa ja kiljuu niin lujaa, että ekalla kerralla luulin et joku pääsee siellä hengestä nyt. Huvittavinta on kun välillä meijän vieraatki huomauttelee kovasta metelistä joka lähtee pihan lapsista! Että te äidit jotka vaa sysäätte huutavat lapset sieltä sisältä pihalle, kiitos ja en nyt siis todellakaan ole mikään täydellisen hiljaiselon kannattaja ja ymmärrän että lapsista lähtee ääntä, mutta kyllä meillekkin sanottiin pieninä ku trampoliini saatiin pihalle, että naapurit otetaan myös huomioon eikä kiljuta ja huudeta niinku viimestä päivää kokoajan.

 

[Ken guru]

sä saat olla erimieltä, mutta kuuleppa ainoa asia ei ole kasvatus millä on merkitystä vaan myös perimä! ja perimää ei voi muuttaa. Jos lapsen tempperamentti on herkästi tulistuva silloin myös huuta herkemmin.

Kaikki helppojen lasten vanhemmat aina kuvittelee olevansa kasvatusguruja mutta tosiasiassa eivät pärjäisi haastavan lapsen kanssa päivääkään! Nähty on. Sitten on lisäksi myös neurologiset/neurobiologiset synnynnäiset poikkeamat kuten vaikkapa asperger tai ah/hd Päde sinä rauhassa, haastavie lasten vanhemmat tekee enempi kasvatustyötä ja silti tuloksia tulee hitaammin.

Taivaastako ne äidit sitten putoaa jotka osaa hoitaa erityislapsia kun sellainen kohdalle sattuu? Ei heilläkään sellaisia ennen ole ollut.

 

[42000]

Meillä on kaksi lasta ja molemmat ihan terveitä ja reippaita ns. normaaleja muksuja.

Mutta ihan jokapäiväistä on tää meidän meteli, joka syntyy lapsien leikeistä ja heidän tappelustaan, uhmaikäisen raivokohtauksista ja mun räyhäämisestäkin.

Meillä joka päivä kielletään huutaminen. Mutta isompi lapsi on hokannut että huudolla pystyy äidin pinnaa kiristämään ja siitä syntyy se paha kierre eli huuto vaan kasvaa ja keinot on tosi vähissä pitää lapset hiljaa. Jatkuvaa kiristystä ja uhkailua.

Eli jos lapset alkaa riehumaan niin komennetaan omiin huoneisiinsa ja huuto on taas taattu. Sama juttu, jos pienempi temppuilee ruokapöydässä ja käsketään pois pöydästä - taas huutoa.

Tai jos olisi jo kiire aamulla lähteä töihin/päiväkotiin ja pienemmän pipo onkin ihan väärä eikä sitä vaihdeta, taas kova huuto.

Pelkään ihan tosissani, että naapurit tekevät meistä pian jonkin lastensuojeluilmoituksen. Ja sekin on sinänsä ihan ok, koska lapset hoidetaan hyvin (on ruokaa, puhtaat vaatteet jne.). Mutta tuskin kukaan silti haluaa sossuntätejä vieraaksi, varsinkin kun olen itse hoitoalalla töissä!!

Onneksi meillä on selkeä päivärytmi eli lapset hiljenevät nukkumaan ennen 21.00 ja aamulla herätään 7.00. Ja molemmat nukkuvat yönsä hyvin.

Mutta on tää silti ihan hirveää, kun aina joutuu miettimään, että mitä naapurit ajattelevat. Meidän naapuritkin sattuu vielä olemaan AINA kotona, eläkeikäisiä kaikki.

Omiin kasvatusperiaatteisiin kuuluu, että huudolla ei voita mitään (eli pipo on ja pysyy, kun se on kerran yhdessä jo illalla päätetty) ja eikö uhmaikäisen pidäkin antaa kiukutella uhmaansa pois.

Aaargh, olisikin rahaa muuttaa pois.

Miten te muut pärjäätte kerrostalossa?

Me asutaan kerrostalossa ja tykätään asumisesta näin. En muuhun vaihtaisikaan. No ehkä vuokralta omistuasuntoon mutta kerrostaloasuminen sopii meille! Ja ei meillä lapset huuda joka väliin. Ehkä ap:lla on joku muu nyt perimmäinen ongelma, kuin asumismuoto.. Lapset voi kasvattaa olemaan huutamatta. Myös uhmikset.

 

[viieras]

Ja pitikö ne erityislapset ylipäätään taas vetää juttuun mukaan, kun ap nimenomaan kertoo lastensa olevan "terveitä ja reippaita ns. normaaleita muksuja", joiden näin ollen luulisi myös pystyvän omaksumaan tietyt käytöstavat, joihin äänenkäytön opettelukin kuuluu.

 

[ummelwalad]

Taivaastako ne äidit sitten putoaa jotka osaa hoitaa erityislapsia kun sellainen kohdalle sattuu? Ei heilläkään sellaisia ennen ole ollut.

Ymmärrän molempien kannat. Mun lapset on hyvin ehtiväisiä, kovapäisiä ja äänekkäitä. Voi, kuinka monta kertaa olen saanut kuulla hiljaisen ja ujon lapsen vanhemmilta, kuinka on vaan ja ainoastaan kasvatuksesta kiinni. Varmasti teen virheitä kasvatuksessa, en sitä kiellä ollenkaan.

Haluan vain sanoa, että lähtökohdat eri lasten kohdalla ovat erilaiset, ja joskus ne "helppojen" lasten vanhemmat kuvittelevat kaikkien lasten olevan samanlaisia kuin omansa. Jos jättäisin omat lapseni tuollaisen "minä tiedän kyllä paremmin kun omakin lapseni osaa näin rauhallisesti istua paikallaan 3 tuntia"-vanhemman kanssa, niin saattaisi kyseisellä vanhemmalla mennä sormi suuhun, kun ne lapset eivät olekaan samasta puusta veistetty.

 

[Pin]

Ymmärrän molempien kannat. Mun lapset on hyvin ehtiväisiä, kovapäisiä ja äänekkäitä. Voi, kuinka monta kertaa olen saanut kuulla hiljaisen ja ujon lapsen vanhemmilta, kuinka on vaan ja ainoastaan kasvatuksesta kiinni. Varmasti teen virheitä kasvatuksessa, en sitä kiellä ollenkaan.

Haluan vain sanoa, että lähtökohdat eri lasten kohdalla ovat erilaiset, ja joskus ne "helppojen" lasten vanhemmat kuvittelevat kaikkien lasten olevan samanlaisia kuin omansa. Jos jättäisin omat lapseni tuollaisen "minä tiedän kyllä paremmin kun omakin lapseni osaa näin rauhallisesti istua paikallaan 3 tuntia"-vanhemman kanssa, niin saattaisi kyseisellä vanhemmalla mennä sormi suuhun, kun ne lapset eivät olekaan samasta puusta veistetty.

Tekisi tollasille kommentoijille ihan hyvää jos oma äly ei riitä tajuamaan, että on erilaisia lapsia...

 

[ummelwalad]

Mainittakoon vielä, että päiväkodissakin meni osalla hoitajista sormi suuhun noiden vauhtiveikkojen kanssa. Vaativat todella vahvan auktoriteetin, ja onneksi omahoitajillaan sellainen olikin.

 

[ummelwalad]

Tekisi tollasille kommentoijille ihan hyvää jos oma äly ei riitä tajuamaan, että on erilaisia lapsia...

Arvaa, onko tehnyt mieli ehdottaa, että "otapa nämä muutamaksi tunniksi hoitoon, niin katsotaan, muuttuuko mieli"?

 

[viieras]

Ei lapsen tarvitse istua 3 tuntia paikallaan piirtämässä, vaan nyt puhuttiin siitä tarvitseeko lapsen- oli nyt kuinka vilkas ja ehtiväinen tahansa- karjua naama punaisena jatkuvasti. Mun mielestä vilkkaus ei ole yhtä kuin käytöstavattomuus tai tarve toimittaa kaikki asiansa huutamalla. Se jos mikä olisi vilkkaiden lasten aliarviointia.

 

[ummelwalad]

Ei lapsen tarvitse istua 3 tuntia paikallaan piirtämässä, vaan nyt puhuttiin siitä tarvitseeko lapsen- oli nyt kuinka vilkas ja ehtiväinen tahansa- karjua naama punaisena jatkuvasti. Mun mielestä vilkkaus ei ole yhtä kuin käytöstavattomuus tai tarve toimittaa kaikki asiansa huutamalla. Se jos mikä olisi vilkkaiden lasten aliarviointia.

Kahdella vanhemmalla lapsella ikäeroa 1 v 3 kk, ja voin kertoa, että ääntä riittää. Kiljuminen, huutaminen, sisällä juokseminen, tappeleminen on kiellettyä ja siihen puututaan kyllä. Siitäkin huolimatta lapset kiljuvat. Kiljuminen tuntuu varsinkin tuolle keskimmäiselle olevan "se juttu" tällä hetkellä.

Kiljuu, kun on hauskaa. Kiljuu, kun harmittaa. Kiljuu, kun sattuu. Kiljuu, kun huomaa jotain uutta. Kiljuu ihan kiljumisen ilosta. Ja JOKA KERTA kiljuminen kielletään, ja jos ei usko, niin joutuu rauhottumaan.

Esikoisella oli vastaavaa tuossa samassa iässä (alle 3-vuotiaana). Esikoinen täytti kesällä 4 vuotta, ja kiljuminen on loppunut lähes kokonaan. Toki edelleen, jos raivostuu, niin kiljuu/karjuu.

Myönnän, että joskus kiljumiseen/juoksemiseen puuttuminen jää sanalliselle tasolle, koska joka hetki ei pysty fyysisesti irtautumaan hommista (ruoanlaitto, vauvan syöttäminen, vaipanvaihto yms). En ole mikään superihminen.

 

[kerrostaloäiti]

Huvittavaa, että tuo avautumiseni meidän asumismuodosta johti siihen, että olen huono äiti jolla on pahoja ongelmia.

Onneksi minulla on lapset, joista lähtee myös tarvittaessa ääntä (väitän, että täysin hiljainen lapsi on vielä huolestuttavampi tapaus), ongelma vaan juurikin on se, että ääntä on liikaakin.

Mulla on varmaankin mennyt jokin ohi, kun olen kuvitellut, että uhmaikäiset huutavat ja yrittävät sillä saada tahtoaan läpi. Mun uhmaikäinen on siis ilmeisesti ihan hirmu epänormaali kun huutaa. Tämä tilanne ei siis ole ollut aina näin, olemme monta vuotta jo tässä kodissa asuneet ja nyt tästä on vasta tullut ongelma. Ongelma minulle.

Onhan meillä herran tähden myös hiljaistakin, eikö kukaan huomannut, ettei meillä yöllä meuhkata ja iltatoimet (iltasadut yms.) tehdään ihan hiljaa.

Halusin vain avautua siitä, että joissakin tilanteissa (joita meillä on epänormaalin ? uhmiksen takia) meillä huudetaan ja kovaa ja näitä tilanteita meillä on nykyään tavallista enemmän. Ja siis pelkään, miten naapurit jaksavat suhtautua asiaan, varsinkin kun ovat jo vanhoja ja tiedän, että moni on lapseton/lapsenlapseton eli kokemusta lapsista ei ehkä ole.

Mutta kuten jo sanottu, olen pahoillani, että eksyin tänne ja alan lukea kasvatusoppaita, jotta saan pidettyä lapseni hiljaa.

Niin, ei omakotitalossa tietty voi huutaa mutta kyllä ne äänet takuulla alakertaan kuuluvat selvemmin kuin vaikka naapuritaloon.

No mäpä lähden tästä pitämään meteliä ton ukkoni kanssa... Ollaan oikea Kiljusen herrasväki.

 

[ummelwalad]

Älä välitä. :hug:

Meillä ääntä myös riittää, kuten kerroinkin. Oma ääni on niin riemastuttava asia uhmikselle.

 

[naapurit]

Mun mielestä normaalit elämisen äänet tarkoittaa kaikkea mitä ei tahallisesti tehdä. Mä teidän että jotkut on tahallaan tehneet ääniä kai jonain mielenosoituksena ja mielenhäiriönä. Eräs äijä soitti oopperaa aivan sairaan kovaa aamulla viikonloppuisin. Sitten on ne jotka poraa muka aina. Mä olen aivan varma että ne vaan tahallaan pitää poraa päällä. Näitä riitoja tulee aina ja niistä ei piuhuta keskenään mutta kyllä on tiedetty ketkä pitää mitäkin melua. Ihan uskomattomia juttuja näkee ja kuulee.

 

[vierailija]

Meillä on kaksi lasta ja molemmat ihan terveitä ja reippaita ns. normaaleja muksuja.

Mutta ihan jokapäiväistä on tää meidän meteli, joka syntyy lapsien leikeistä ja heidän tappelustaan, uhmaikäisen raivokohtauksista ja mun räyhäämisestäkin.

Meillä joka päivä kielletään huutaminen. Mutta isompi lapsi on hokannut että huudolla pystyy äidin pinnaa kiristämään ja siitä syntyy se paha kierre eli huuto vaan kasvaa ja keinot on tosi vähissä pitää lapset hiljaa. Jatkuvaa kiristystä ja uhkailua.

Eli jos lapset alkaa riehumaan niin komennetaan omiin huoneisiinsa ja huuto on taas taattu. Sama juttu, jos pienempi temppuilee ruokapöydässä ja käsketään pois pöydästä - taas huutoa.

Tai jos olisi jo kiire aamulla lähteä töihin/päiväkotiin ja pienemmän pipo onkin ihan väärä eikä sitä vaihdeta, taas kova huuto.

Pelkään ihan tosissani, että naapurit tekevät meistä pian jonkin lastensuojeluilmoituksen. Ja sekin on sinänsä ihan ok, koska lapset hoidetaan hyvin (on ruokaa, puhtaat vaatteet jne.). Mutta tuskin kukaan silti haluaa sossuntätejä vieraaksi, varsinkin kun olen itse hoitoalalla töissä!!

Onneksi meillä on selkeä päivärytmi eli lapset hiljenevät nukkumaan ennen 21.00 ja aamulla herätään 7.00. Ja molemmat nukkuvat yönsä hyvin.

Mutta on tää silti ihan hirveää, kun aina joutuu miettimään, että mitä naapurit ajattelevat. Meidän naapuritkin sattuu vielä olemaan AINA kotona, eläkeikäisiä kaikki.

Omiin kasvatusperiaatteisiin kuuluu, että huudolla ei voita mitään (eli pipo on ja pysyy, kun se on kerran yhdessä jo illalla päätetty) ja eikö uhmaikäisen pidäkin antaa kiukutella uhmaansa pois.

Aaargh, olisikin rahaa muuttaa pois.

Miten te muut pärjäätte kerrostalossa?

Hienoa että tiedostat äänet, meidän naapurin uusi lapsiperhe suhtautuu asiaan niin että JATKUVA huutamien kuuluu elämään ja osittain syyttävät siitä muita vaikka äänet ovat vain heiltä. Ikäni kerrostalossa asuneena olen sitä mieltä että äänet kuuluu elämään mutta rajansa kaikella - ja ne mille rajat ei auta (lasten itku), voisi huomioida muuten, esim ihan käymällä paikan päällä että terve, meillä koliikki/uhma ja pahoittelut etukäteen. Helpompi ymmärtää, sillä muuten jatkuvasta lapsen itkuhuudosta aidosti huolestuu!