Ihan uskomaton fiilis

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Lopultakin sain tehtyä sen päätöksen, että lähden kurjasta avioliitosta. Pitkässä suhteessa olemme etääntyneet toisistamme pelkiksi kavereiksi, lisäksi miehen pettäminen ja henkinen väkivalta mukana kuvioissa.

Lopullisen ratkaisun ymmärsin tehdä kuitenkin vasta, kun itse rakastuin toiseen mieheen. En edes tiennyt, että sellaista jalat alta vievää rakkautta edes voi olla ja tulla. Ja kun toinen tuntuu sielunkumppanilta ja juuri siltä mitä on aina elämässään toivonut.

En minä nyt mikään sinisilmäinen ole, ihminen tämä uusikin mies on. Mutta joskus se ruoho voi olla vihreämpää aidan toisella puolella.

Lapsille pitää vielä kertoa, mutta odotetaan nyt eskarin päättymistä ensin ja sitten vasta.

Mutta nyt on niin hyvä olo, kun pitkän harkinnan jälkeen kaikki on kerrottu miehelle ja myös muut läheiset tietää ja ovat onnellisia puolestani. Ja saan alkaa aloittaa uutta elämää lasten kanssa ja tämä uusi mies mukanani. Uskomatonta. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Siinä sitä taas mennään, lapsia ajattelematta.. Lapsiraukat... :(

Siis hetkinen? Mistähän päättelit, että minä en ole ajatellut lapsia? Olen kuule kuukaudessa laihtunut 4kiloa, kun olen vain pohtinut sitä että mikä on oikea ratkaisu. Olen käynyt myös puhumassa asiasta ulkopuolisen kanssa (joku parisuhdeterapeutti) ja hän sanoi, että olen ehdottomasti tekemässä oikean ratkaisun niin itseni kuin lasten kannalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Siinä sitä taas mennään, lapsia ajattelematta.. Lapsiraukat... :(

pysykää liitossa, rasvaa vaan käyttöön ettei natina kuulu ja naapurit sekä sukulaiset pysyvät tyytyväisinä. Mutta oma päätös elääkö elämäänsä itseään varten vai muita varten (ei tark.lapsia vaan kaiken maailman moralistimummuja jotka katsovat olevansa oikeutettuja päättämään miten SINUN pitää elää).
 
Alkuperäinen kirjoittaja äklönmakee:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Siinä sitä taas mennään, lapsia ajattelematta.. Lapsiraukat... :(

pysykää liitossa, rasvaa vaan käyttöön ettei natina kuulu ja naapurit sekä sukulaiset pysyvät tyytyväisinä. Mutta oma päätös elääkö elämäänsä itseään varten vai muita varten (ei tark.lapsia vaan kaiken maailman moralistimummuja jotka katsovat olevansa oikeutettuja päättämään miten SINUN pitää elää).

Niin.. Olen vasta 30v ja 15vuotta oltu yhdessä tässä. En halua, että lasten muuttaessa kotoa muutun katkeraksi siitä, että olen antanut elämäni lipua ohi. Sitäpaitsi tämä parisuhdeterapeutti sanoi, että lähtöni on oikea ratkaisu lastemme tulevien parisuhteiden kannaltakin. He pystyvät solmimaan paremmat parisuhteet itse, kun saavat siitä sellaisen mallin, jonka minä haluan heille antaa eikä tätä just ja just kasassa pysyvää kaverisuhdetta. Lisäksi tuo henkinen väkivalta kyllä satuttaa lapsia.
 
Ihastuksilla on tapana hiipua parissa vuodessa. Kannattaako viedä sen takia lapsilta perhe? Mitään suurempaa ongelmaa teillä ei kuitenkaan nykyisen miehen kanssa vaikuta olevan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Siinä sitä taas mennään, lapsia ajattelematta.. Lapsiraukat... :(

Ilmeisesti et itse ole elänyt henkisen (tai fyyfisen) väkivallan uhrina? Siitä kärsii MYÖS lapset! Pitääkö naisen uhrata elämänsä vailla kunnon parisuhdetta vain lasten takia? Itse elän samassa tilanteessa ja valmistaudun siihen lopulliseen päätökseen ja näen omin silmin että ero on myös lapsilleni parasta! Olen viimeiseen asti yrittänyt saada miestä mukaan parantamaan suhdetta mutta häntä ei kiinnosta niin ei kiinnosta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja gt:
Ihastuksilla on tapana hiipua parissa vuodessa. Kannattaako viedä sen takia lapsilta perhe? Mitään suurempaa ongelmaa teillä ei kuitenkaan nykyisen miehen kanssa vaikuta olevan.

Kirjoitin: Pitkässä suhteessa olemme etääntyneet toisistamme pelkiksi kavereiksi, lisäksi miehen pettäminen ja henkinen väkivalta mukana kuvioissa.

Ei suurempaa ongelmaa? Mikä siis olisi suurempi ongelma? Se, että mies vetäisi minua joka aamu turpaan? Sittenkö saa erota?

Viikon pohdittuaan mies oli todennut vanhemmilleen, että nostaa hattua minulle siitä, että uskalsin tehdä päätöksen, jonka tekemiseen hänestä ei olisi ollut. Ja se parisuhdeterapeutti sanoi, että meidän tilanteessa pariterapia on hyödytöntä, sille tielle olisi pitänyt lähteä jo vuosia sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja gt:
Ihastuksilla on tapana hiipua parissa vuodessa. Kannattaako viedä sen takia lapsilta perhe? Mitään suurempaa ongelmaa teillä ei kuitenkaan nykyisen miehen kanssa vaikuta olevan.

Ap:n tilanteesta en tiedä mutta voisin kuvitella sen olevan samaa kuin itsellä, mies nukkuu eri huoneessa, ei ole seksiä ollut kahteen vuoteen, ei koskaan mitään hellyyttä ei välittämisen osoituksia. Seksi ei ole kaikki kaikessa mutta jotain läheisyyttä sitä ihminen kaipaa. Haluttomiakin jaksoja joka suhteessa varmasti joskus on mutta kun se jatkuu vuositolkulla eikä toinen osapuoli suostu millään tasolla apua asiaan hakemaan tai mitään yrittämään niin mielestäni se on ISO ONGELMA!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja gt:
Ihastuksilla on tapana hiipua parissa vuodessa. Kannattaako viedä sen takia lapsilta perhe? Mitään suurempaa ongelmaa teillä ei kuitenkaan nykyisen miehen kanssa vaikuta olevan.

Kirjoitin: Pitkässä suhteessa olemme etääntyneet toisistamme pelkiksi kavereiksi, lisäksi miehen pettäminen ja henkinen väkivalta mukana kuvioissa.

Ei suurempaa ongelmaa? Mikä siis olisi suurempi ongelma? Se, että mies vetäisi minua joka aamu turpaan? Sittenkö saa erota?

Viikon pohdittuaan mies oli todennut vanhemmilleen, että nostaa hattua minulle siitä, että uskalsin tehdä päätöksen, jonka tekemiseen hänestä ei olisi ollut. Ja se parisuhdeterapeutti sanoi, että meidän tilanteessa pariterapia on hyödytöntä, sille tielle olisi pitänyt lähteä jo vuosia sitten.

Sori, tuo pettämis- ja väkivaltalause jäi minulta huomamatta. Eli eroon on syytä sittenkin.
 

Yhteistyössä