ihan uteliaisuuttani kysyn

["minä vain"]

Miten te hoidatte parisuhteitanne ja saatte miehen kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa (muuta kuin pakollinen lauantai illan pikaseksi ), jos niiden lasten luota ei koskaan voida olla erossa?

Minä olin melkein 10v avioliitossa, jossa lapset oli aina mukana kaikkialla, ei koskaan tehty mitään kahdestaan. No erohan siitä tuli kun lapset kasvoi (ja hyvä minun mielestä niin). Nykyisessä parisuhteessa, meillä on kahdenkeskistä aikaa joka toinen viikko ainakin. Ja viikon matkalla käytiin talvella.

Kertokaa ihmeessä mikä toimii mikä ei? Ja onko äitien mielipide että parisuhde ei tarvitse laatuaikaa, vai ovatko miehet samaa mieltä?

 

["meh"]

Meillä on miehen kanssa viidestoista yhteinen vuosi menossa. Lapset ovat olleet kuviossa viimeiset 9vuotta. Ovat nyt 3-9 vuotiaat ja heitä on kolme. Yksi kahden yön reissu on ollut ja yhden yön reissuja satunnaisesti, korkeintaan ehkä kerran vuodessa näin lasten aikana. Siltikin meillä on paljon keskenäistä laatuaika ja parisuhteemme on paljon muutakin kun pakollinen pikapano kerran viikossa. Sitä parisuhdetta voi hyvin hoitaa siinä ruuhkavuosien arjessakin, ei laatuaikaan tarvitsee viikon kahdenkeskeistä ulkomaanmatkaa.

Meillä osataan katsoa sylikkäin elokuvaa, laittaa kynttiläillallinen kun lapset ovat jo nukkumassa, istutaan terassilla iltahämärässä saman viltin alla ja jutellaan, saunotaan. Kaikki nämä jutut onnistuvat oikein hyvin viikottain kotioloissa

 

["viidenäiti"]

minä olen tietoisesti kakarat hankkinut joten minä niistä huolehdin.mies auttaa silloin kun ehtii ja jaksaa.
jos kokee tarvitsevan lomaa lapsista niin silloin on kyllä surkea spurgu äiti.

 

[astrolabe]

Epäilisin, että yks toimii joillekin ja joku toinen muille. Jos parisuhteen keston takaava kaava ois olemassa, joku parisuhdeguru ois patentoinut sen ja ois jo miljardööri.

Tänä aamuna 10 kk poitsu nukkui vartin normaalia pitempään ja saimme miehen kanssa rauhassa lekotella sylikkäin herätyskellon parahdettua sen aikaa. Sellaset niitä hetkiä mulle on, ja tärkeempiäkin kuin ne pitkät poissaolot muualla jolloin jo ehtii hermoilla kotiasioita liiaksi.

Illalla saatetaan päättää, että kun nuorin on nukkumassa ja koululaiset pärjää keskenään, että mennäänkin omaan huoneeseen juttelemaan tai katsomaan telkkaa tunniksi ennen nukahtamista. Tai käydään saunassa kaksin. Minusta sellaset hetket ihan parhaita.

 

["vierasvieras"]

Epäilisin, että yks toimii joillekin ja joku toinen muille. Jos parisuhteen keston takaava kaava ois olemassa, joku parisuhdeguru ois patentoinut sen ja ois jo miljardööri.

Tänä aamuna 10 kk poitsu nukkui vartin normaalia pitempään ja saimme miehen kanssa rauhassa lekotella sylikkäin herätyskellon parahdettua sen aikaa. Sellaset niitä hetkiä mulle on, ja tärkeempiäkin kuin ne pitkät poissaolot muualla jolloin jo ehtii hermoilla kotiasioita liiaksi.

Illalla saatetaan päättää, että kun nuorin on nukkumassa ja koululaiset pärjää keskenään, että mennäänkin omaan huoneeseen juttelemaan tai katsomaan telkkaa tunniksi ennen nukahtamista. Tai käydään saunassa kaksin. Minusta sellaset hetket ihan parhaita.

Ehkä kyse ei olekaan pohjimmiltaan siitä, että millaista huolenpitoa parisuhde tarvitsee vaan niistä yksilöiden luonne-eroista. Siis kun yksi ei halua koskaan matkustella niin tuskin se parisuhteessakaan kaipaa sitä matkustelua. Toinen haluaa jotain erikoista ja juhlaa siihen arjen päälle, vaikka siitä arjestakin nauttisi, niin hän varmasti parisuhteessa kaipaa sitten myös sitä jotain arjesta poikkeavaa. Sitä pitää vaan osata tunnistaa ne omat tarpeet ja löytää sellainen kumppani kenen kanssa ne kohtaa

 

["mie"]

Meillä on hetkiä arjessa lasten kanssa. Mutta myös ilman lapsia. Kummassakin on puolensa ja kummastakaan en halua luopua. On oikeasti kiva toisinaan vaan olla aikuisten kesken. Varsinkin kun tietää että lapsilla on mummulassa hauskaa. Miksi siis emme soisi lapsille mitä haluavat - kun oikein pyytävät päästä mummolaan yökyläileen. Ja siinä samalla saamme omaa aikaa. Vai pitäskö lapsilta kieltää mummula käynnit tai vähintään rypeä ikävässä ja itsesyytöksissä se aika kun lapset on pois?

 

[vieras...]

Kahdenkeskistä aikaa on lasten nukkuessa, joka ilta ainakin henkisellä tasolla (joskus vauva roikkuu sylissä nukkuvana pitkään mutta siinäpähän roikkuu). Oikeaa kahdenkeskistä aikaa on joskus muulloin kuin vauva-aikana. Meille tärkeintä on siinä arjessa, normaalissa elämässä huomioiminen. Sitä ei meille viikon etelänloma korvaisi, joten sellaisella ei mitään tehdä.

Ollaan oltu kahdestaan pisimmillään pari tuntia viimeisen kolmen vuoden aikana, ja edellisestä kerrasta on puolisen vuotta, ja ihan hyvin koetaan pärjäävämme Mut tarpeet on erilaisia.

Niin ja yhdessä on oltu 14 vuotta joten jonkinlainen mutu-tuntuma suhteen tilasta löytyy. Ehkä siksi se kahdenkeskinen aika joutaa vähän odottaa, kun siitä sai nauttia rauhassa ennen lapsia, en tiedä? Aikansa kutakin vaihetta.

 

[vieeras]

Meillä on lapset jossain muualla hoidossa vähintään yhden viikonlopun per vuosi, yleensä pari kolmekin viikonloppua, jotta saadaan sitä kahdenkeskistä aikaa. Lähdetään silloin yleensä johonkin hotellireissuun toiseen kaupunkiin tai laivalle tms. irti arjesta.
Nyt viimeisen vuoden ajan laatuaika on monista syistä ollut kortilla ja lähinnä se on sitten maksimissaan ostoksilla/marketissa/syömässä käynti jos johonkin ollaan päästy kahden, ja todella huomaa kuinka sitä kahdenkeskistä aikaa on ikävä - pääsisi edes rauhassa juttelemaan kahden, niin sekin riittäisi. Ja meillä kyllä molemmat tiedostaa tilanteen ja onneksi mies aina sitä pyrkii meille järjestämään, kun itse olen huono etsimään noita sopivia tilaisuuksia ja tekemään käytännön järjestelyjä reissujen suhteen.

 

[vieras...]

Lisään vielä, meillä mies oli nihkeämpi jättämään lasta hoitoon kuin minä. Vasta kun esikoinen oli 1v9kk niin miehellekin oli ok jättää hoitoon "muuten vaan", mitään oikeita tarpeita meillä ei ollut ollut. Joten tuossa iässä lapsi oli sitten mummon kanssa ja ne menimme - tadaa - valitsemaan vessaan lattialaatat! Ja toki olisimme voineet jättää lapset hoitoon aiemminkin tarvittaessa, mutta mitään pakottavaa tarvetta ei ollut, eikä lapsi vielä osannut itse haluta. Sittemmin on ehtinyt olla varmasti tarpeeksi

 

[Nico]

En mä vaimon kanssa halua aikaani viettää sen enempää kuin on pakko. Enhän mä seurustele muidenkaan kodinkoneiden kanssa.

 

[uydj]

Meillä on useampi lapsi, ja useampia vuosia on vietetty yhdessä. Me vietämme joka ilta jonkin verran aikaa keskenämme kun lapset ovat menneet nukkumaan. Emme käy oikeastaan ikinä missään reissussa kahdestaan, eikä se meitä haittaa. Hyvä jos yksi yö on vietetty poissa kotoa kahden kesken näiden vuosien aikana. Me olemme kaikki erilaisia, ja vaikea se on täältä ketään arvioida, mutta jos ei ole onnistunut avioliitossaan, niin kyllä se on peiliin katsomisen paikka, ja miettiä, että mitenköhän sitä onnistuisi paremmin. Naiset paapovat nykyään liikaa niitä lapsiaan, ja unohtavat puolisonsa tyystin.

 

["Wieras"]

Olispa ihanaa lähtä johonkin miehen kanssa kahdestaan, vaikka viikoks. Lapsien syntymien jälkeen ei olla missään käyty kahdestaan, eli viimeeksi noin 5 vuotta sitten. Jospa jo vuoden päästä kun lapset kasvaa..

Mitenkö sitten hoidetaan suhdettamme? Joskus käydään illalla saunassa ja joskus laitetaan ruokaa. Ei mitään erikoista ole ollut moneen vuoteen.