Ihana, kaunis elämä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vanha Noita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vanha Noita

Vieras
Heti aluksi on pakko varmistaa, että ethän juuri sinä boikotoi nikkiä "Vanha Noita" aina ja kaikkialla ehdottomasti? Huomasithan, että ketjun aloittaja oli nikki "Vanha Noita"? Ethän juuri sinä ole kommentoimassa mitään tähän ketjuun, koska juuri sinä et ole edes avannut koko ketjua?

Mielenkiintoista nähdä montako periaate-elliä on käynyt lukemassa ketjun...

Mutta taas aiheeseen: Olen vääntänyt ja kääntänyt elämässäni kaikenlaista; olen riiustellut ja ollut rakastunut, saanut ja hoidellut lapsosia. Ei minun muistissani eikä ajatuksissani ole päällimmäisenä parisuhde - minun muistissani ja ajatuksissani on päällimmäisenä elämä.

Just nyt elän unelmaani: Voin sipsutella villasukissa alakertaan puotiin ja keittää kahvia ja paistaa pullaa...

Mieheni on elänyt unelmaansa lähes koko suhteemme ajan. Mutta vasta minun rohkaisemanani.

Olemme antaneet toisillemme mahdollisuuden unelmiin ja niiden toteuttamiseen. Kannustaneet, tukeneet ja rohkaisseet ottamaan askeleen elämään, joka tekee siitä täyden.

Lapset ei ole meille kaikki, koska heillä on ihan oma elämä. Heille olemme antaneet kannustavan, tukevan ja rohkaisevan asenteemme. Elämään.
 
En boikotoi kenenkään ketjuja. Kävin tänään mittaamassa verenpaineeni ja lukemat iltapäivällä olivat hieman koholla. Otin myös makuultani lukemat ja sitten verenpainemittari tipahti lattialle.
Johto irtosi ja kone sakkasi. Mutta sitten taas kone toimi.

Pullaa olen saanut nauttia työpaikallani. Eilen kävin yhdessä vaatekaupassa, jossa tarjoittiin mm. glögiä.

Googletin äsken reittioppaan ja sitten ajauduin erään bussilinjan videoon. Olipa hauska katsoa tuttua reittiä kotikulmilta kesäaikaan bussin ikkunasta.

Minunkin elämä on nykyään ihanaa. Vuodet vierivät ja me vain pysymme elleissä.
Täällä on niin ihania persoonallisuuksia.

Olen kai vanha höperö, kun en heti muistanut erästä satuhahmoa. Tulipahan vain mieleen eräästä jutusta. Olen itsekin sellainen tarinankertoja. Mutta en minä sellaista laumaa metsäneläimiä saa ympärilleni kuin tuo takavuosien piirroshahmo. Yhteistä meille on, että molemmilla on mustat ympyrät silmien ympärillä.
 
Ihana elämä, kyllä.Olemme miehen kanssa eläkkeellä, minäkin
voin rauhassa laahustella sukkasillani, tosin en kauppaan, vaan
muuten vaan kotona talsia.

Ihana rauha, päivä lähtee käyntiin aamupuurolla ja kahvilla.
Hienoa, että saan leipoa rauhassa, silloin kun huvittaa, lähteä
lenkille kun huvittaa.

Lapsia on ja monta lasten.lasta, emme mekään elä heidän kautta,
vaikkakin he kaikki kuuluu tiivisti omaan perheeseen, heitä me
rakastamme ja kunnioitamme, kaikessa, ennenkaikkea heidän
omaa eloansa perheinä, mutta kiitollisena siihen kuulumme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tätty;11373826:
Ihana elämä, kyllä.Olemme miehen kanssa eläkkeellä, minäkin
voin rauhassa laahustella sukkasillani, tosin en kauppaan, vaan
muuten vaan kotona talsia.

Ihana rauha, päivä lähtee käyntiin aamupuurolla ja kahvilla.
Hienoa, että saan leipoa rauhassa, silloin kun huvittaa, lähteä
lenkille kun huvittaa.

Olen sitä mieltä, etten ikinä jää eläkkeelle. En saisi päivääni riittävästi täytettä ilman työtä. Luulen, että mieheni on samaa mieltä. Me emme ikinä jää eläkkeelle. Teemme vaan, mitä huvittaa silloin kuin huvittaa. Työ on meille molemmille huvi ja harrastus.

Saattepa nähdä: Vielä 95-vuotiaana kerron puotini ihanuuksista ja kirjoittelen ellien parisuhdepalstalla parisuhteellisena.
 
Olen sitä mieltä, etten ikinä jää eläkkeelle. En saisi päivääni riittävästi täytettä ilman työtä. Luulen, että mieheni on samaa mieltä. Me emme ikinä jää eläkkeelle. Teemme vaan, mitä huvittaa silloin kuin huvittaa. Työ on meille molemmille huvi ja harrastus.

Saattepa nähdä: Vielä 95-vuotiaana kerron puotini ihanuuksista ja kirjoittelen ellien parisuhdepalstalla parisuhteellisena.


Voi ei!
 
Viimeksi muokattu:
Ja nyt kaikki lukijat ovat avanneet ketjun jo kertaalleen. Eikö vaan?

Ketään ei ainakaan enää voi missään nimessä koskaan kuuna päivänä kiinnostaa, mitä "Vanha Noita" kirjoittelee ja vastailee tässä ketjussa. Eihän? Olettehan sen jo kerran kiinnostuneina ja uteliaisuudesta kihelmöiden avanneet.

156 lukijaa (minä mukaan lukien) tähän mennessä.
 
Ja nyt kaikki lukijat ovat avanneet ketjun jo kertaalleen. Eikö vaan?

Ketään ei ainakaan enää voi missään nimessä koskaan kuuna päivänä kiinnostaa, mitä "Vanha Noita" kirjoittelee ja vastailee tässä ketjussa. Eihän? Olettehan sen jo kerran kiinnostuneina ja uteliaisuudesta kihelmöiden avanneet.

156 lukijaa (minä mukaan lukien) tähän mennessä.

Yleensä ketjuihin kirjoittaa muutkin kuin sinä. Ehkä ne muut kirjoittajat kiinnostavat.
 
Viimeksi muokattu:
Ja nyt kaikki lukijat ovat avanneet ketjun jo kertaalleen. Eikö vaan?

Ketään ei ainakaan enää voi missään nimessä koskaan kuuna päivänä kiinnostaa, mitä "Vanha Noita" kirjoittelee ja vastailee tässä ketjussa. Eihän? Olettehan sen jo kerran kiinnostuneina ja uteliaisuudesta kihelmöiden avanneet.

156 lukijaa (minä mukaan lukien) tähän mennessä.

Kyseenalainen kunnia, varsinkin kun ketään ei kiinnosta kommentoida.
 
Viimeksi muokattu:
Höpöhöpö... Ei ole sinulla minkään valtakunnan puotia rekisterissä. Vai jatkatko sitä kälystä kemmparia? Vai onko autotallissa haarakonttori? Sen sijaan työpaikkalla, josta sanouduit (muka) irti, siellä vaikutat edelleen.
En usko miehesi onneen, tai sitten on jumalaton tossukka koko äijä. Kukaan mies jonka vaimo käy hu****massa hotellissa, ei ole onnellinen vaimostaan.
 
Höpöhöpö... Ei ole sinulla minkään valtakunnan puotia rekisterissä. Vai jatkatko sitä kälystä kemmparia? Vai onko autotallissa haarakonttori? Sen sijaan työpaikkalla, josta sanouduit (muka) irti, siellä vaikutat edelleen.
En usko miehesi onneen, tai sitten on jumalaton tossukka koko äijä. Kukaan mies jonka vaimo käy hu****massa hotellissa, ei ole onnellinen vaimostaan.

Te (tai siis sinä uuvatti) olette koko ajan vähintään 2-3 kuukautta jäljessä. Kuten netin tiedotkin. Minun todellisessa elämässäni ette pysy mukana, vaikka miten toivoisitte sitä. Olen pahoillani. Kannattaa siirtää energianne käyttö muualle kuin minuun. Johonkin vähemmän turhauttavaan, sillä on ikävää olla koko ajan ihan hukassa...
 
Viimeksi muokattu:
Tässä viime kuukausien aikana on tapahtunut paljon. Ikävääkin; läheisen ihmisen kuolema rankimpana.

Joka aamu, kun herään, mietin miten päiväni loppuukaan. Kuitenkin suhtaudun mielenkiinnolla: Mitä elämä eteen heittääkään.

Tänään elämä heitti eteeni vanhan 1930-luvun kassakoneen puotiini. Nauhaa ei ole, mutta koneisto toimii... Pääsen sitä värkkäämään. Eikä tarvi ajatella muuta kuin kassakonetta ja sen koneistoa hetken.
 

Yhteistyössä