Kirje mieheltäni, mitä mielipiteitä herättää teissä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja raskaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
jos järjestyksen muuttaminenkin ottaa noin koville :o

No en minäkään tykkäisi jos en saisi omassa kodissani pitää mitään omaa vaan toinen itse määräisi kaiken, huonekalut ja muut. Tykkäisitkö sinä?

ööh.. mä käsitin et niiden paikkaa vaan vaihdettiin, mut musta ei sen sohvan siirtäminen nyt maata kaadakaan. mun elämän pysyvyys ja muuttumattomuus ei ole kiinni huonekalujen järjestyksestä. eiköhän se ongelma ole paljon syvemmällä jos tuo tuntuu ahdistavalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elokuu19:
Jos suoraan sanon,niin musta on todella surullista että näinkin henk.koht kirje täytyy täällä julkasta,vaikka kukaan ei tunnistakkaa.Ei ihme ettei miehesi mitään puhu tai kirjoita kun ne täälläkin julkaiset.

Lopputulos:Miehesi puhuu suunsa puhtaakis,ilmeisesti sinua ei miellytä,eikä hyvältä näytä lopputulos.

Täälläkin??
Tämän voisin sanoa olevan ensimmäinen epäasiallinen vastaus tässä ketjussa. :( Mutta sinulla on oikeus mielipiteeseesi.
Sinusta ei ole ilmeisesti koskaan elämässäsi tuntunut asiat liian pahalta?
Normaalisti turvautuisin pahassa olossani läheisiin ihmiisiin, mutta en halua vetää mieheni asioita esille lähipiriissämme.
 
Olipas pysähdyttävä kirje mieheltäsi. Itse en osaa edes kuvitella mieheni nuin kirjoittavan/sanovan. Minusta tuo oli hyvin surullista!
Jospa ottasitte ihan ulkopuoliseen ammattiauttajaan yhteyttä.Olisi puolueeton ja ammattitaitoinen henkilö ja molemmat saisitte vaikka ensin erikseen puhua ja sitten yhdessä hänen kanssaan.Ymmärrän että voi miehellesi olla korkea kynnys lähteä toisaalle puhumaan jos sinullekkin puhuminen on vaikeaa,mutta jos todella haluatte tilanteeseenne selvyyttä ennen kuin vauva syntyy niin on se varmasti sen arvoista oli lopputulos sitten elämä yhdessä tai erikseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja raskaana:
Eli alla kirje, kriisiä pukkaa tähän parisuhteeseen, johon vauva tulossa. : /

Yleensä se olet sinä, joka lähettelet näitä maileja, mutta kerran näinkin päin.

Kerron nyt sitten kerrankin mitä mielessäni eri asioista ajettelen, tehdään sitten johtopäätöksiä sen mukaisesti.



Raha: ei ole koskaan kivaa olla riippuvainen jostain muusta ihmisestä rahallisesti, se ei hyvän suhteen rakentam,isessa ainakaan auta. Siksi on minulle prioriteetti 1 hankkia oma tulolähteeni, riittävän iso, että olen täysin omillani. Jopa tarvittaessa muuttamaan omaan asuntooni, mikäli asiat siihen pisteeseen menevät.

''Läheisyys'': Olen sinulle aikaisemminkin ( jo paljon ennen omaa raskauttasi ) kertonut omista kokemuksistani edellisiltä kahdelta kerralta joten mikään ei sinulle pitäisi tulla yllätyksenä. Vaikka unohtaisi sen asian, että koko ajatus seksistä alkaa lähes yököttää minua kun tietää, että näitä lapsia vain lisää sen seurauksena tulee, niin koko ajatus seksistä raskaana olevan naisen kanssa ( varsinkin raskauden loppupuolella ) on lähes friikki minun näkökulmastani. Sinulla on lapsi sisässäsi! Tiedän toki että jostain hiton syystä luonto on tehnyt naiset niin, etä raskauden aikana heidän seksuaalisuutensa on huipussaan ja sen jälkeen pitkään lähes nolla, mutta sille asialle en voi mitään. Kun en ole nainen. Sitäpaitsi läheisyys vaatii uskoa toiseen ihmiseen, uskoa suhtyeeseen ja sitä minulla ei ole lainkaan. Tunnen, että olen nurkassa josta ei mitään hyvää vaihtoehtoa ulos ole.

Lapset: Vaikka joistain lapsista pidänkin, älä erehdy luulemaan, että jokainen lapsi saa minun varauksettoman rakkauden osakseen. Varsinkin pienet lapset ( alle 2v ) eivät juuri tunteitani hetkauta mihinkään suuntaan keskinäisen viestinnän puutteen takia ( lue: ei osaa puhua). Minulla on käynyt loistava tuuri, että kumpikin lapsistani on harvinaisen loistava tapaus. Minä puhuin sinulle raskauden alussa siitä, että en haluaisi enää alkaa tätä rulianssia alusta, varsinkin kun yhteinen lapsi sitoo väkisin yhteen vanhemmat, menee heidän suhteellaan jatkossa kuinka vain. Sinun pitäisi se varsin hyvin tajuta, kun seuraat omien vanhempiesi tilannetta. Minua repii ja raastaa se, etten voi olla kokoaikainen isä lapsilleni ja en siedä ajatusta siitä, että joutuisin kolmatta kertaa vastaavaan tilanteeseen. Joten käytännössä sen tilanteen välttämiseksi minulla on yksi ainut tie: olla yhdessä kanssasi riippumatta siitä toimiiko suhteemme.

Koti: Viimeinen side ''omaan elämääni'' eli tämä koti tuntuu nykyisin täysin vieraalta jopa siinä määriun, että jollei lasten osalta täältä pois muutto olisi kamala teko olisin valmis täältä lähtemään heti. Mikään ei enää tunnu omalta. Siksi viihdyn nykyisin niin paljon koneen ääressä; ainut paikka, missä voi olla ''muualla''. Sinä muutat ilman minulta asiaa turhaan kysymättä jatkuvasti sitä, miltä tämä paikka näyttää etkä tajua että päinvastoin kuin naisilla, miehillä turvallisuuden tunne ja mukavuus syntyvät muuttumattomuudesta. Jatkuva, lähes maaninen kodinrakennusvimmasi tekee sen, että joka kerta kun palaan helsingistä tämä kämppä näyttää erilaiselta; rakennat sitä oman lapsesi tuloa vasten, etkä ota minun tarpeitani lainkaan huomioon.

Summa summarum: En haluaisi tässä tilanteessa enää jatkaa, mutta myöskään ulospääsyä ei ole. Älä siis ihmettele, miksi olen väsynyt ja stressaantunut; elämä kanssasi varmistaa vain sen, että turhan vanhaksi en tule elämään.

 
Muuhun en nyt vastaa, mut en MÄKÄÄN, vaikka oon nainen, tykkää raahtata huonekaluja pitkin poikin kovin usein.

Niillä on tarkkaan harkitut paikkansa, muualla olisivat ihan oudosti. :ashamed:

:wave: :hug:
 
Ei ole aapeen vika, että joutuu perheen laskuja maksamaan!

Ei se huonekalujen järjestely ole rikos, eikä hetkauta normaalikunnossa olevaa miestä!

Puhe lapsesta on itsekästä ja itsesäälivää ja vauvan odottaja jätetään täysin huomiotta; on vain minä ja minä.

Mies on tod. näk. hirveän masenutunut, itsetunto romahtanut ja näihin ei ero auta. Apu on ihan muualla; mahdollinen uusi työ, terapia ja ehkäpä lääkityskin!
 
Kun luin kirjeen ensin ajattelin miten sydämeton ja kylmä miehesi on. Asiaa tarkemmin ajateltuani tulin siihen tulokseen, että miehille kuitenkin raskaus on outoa ja tuntematonta. Kaikki tuntuu hänelle raskaalta ja vaikealta. En kuitenkaan usko, että pelkän sohvan siirtäminen paikasta a paikkaan b on syy miksi tähän on tultu. Sinun varmaan pitäisi keskustella miehen kanssa tarkemmin, kysyä hänen tarpeistaan ja kertoa omistasi. Uskon, että kun puhutte ja kuultelette niin asiat selviävät. Olen kuitenkin sitäkin mieltä, että miehesi kirje oli todella henkilökohtainen ja on hieman arveluttavaa tuoda sitä tänne toisten ruodittavaksi. Onnea ja jaksamista kuitenkin toivottelen!
 
Aika rajua tekstiä!! Jos mä saisin tollasen mieheltäni niin..huh!
Mulle jäi kirjeestä sellanen kuva että että mies on todella katkera ja kypsä. Selvästi käsittelee aiheita mitkä on painanu jo pitkän aikaa..ja taitaa olla AP:lle jonkin verran tuttua,varmasti noista aiheista on riidelty??
Kuinka katkera ihminen on jos ei halua omaan vaimoon koskea koska se lähes oksettaa?? Tai että on valmis muuttamaan pois mutta ei käytännössä voi eikä pysty.
Mä käskisin tollasen ihmisen muuttamaan sitten pois,mun ylpeys ei kestäis sitä että toinen ajattelee noin perheestä,kodista ja musta tollasia.
Ilmoittaisin että tuossa on ovi ja toivottaisin sitten sitä pidempää elämää ILMAN minua ja lapsia.
Mutta...ehkä teillä kuitenkin on toivoa jos miehesi saisi päänsä selvitettyä?? Ehkä on masentunut ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle varsinkin jos kokee että ei pysty perhettä kunnolla elättämään.
Kannattaa ehkä puhua ja kokeilla on toivoa.
Samaa mieltä olen monen muun kanssa että en ehkä tänne tota kirjettä olis näytille tuonu..toivottavasti miehes ei saa tietää.
Mutta jaksamista sinne..toivottavasti kaikki menee parhain päin,mitä se sitten onkaan.
 
Sekottakaa vähän rooleja. Anna miehesi tehdä kotona vaikka "naisten" töitä, että hänestä tuntuisi, että hän on hyödyksi ja tekee jotain ja että arvostat häntä. Ja että hän voi itse arvostaa itseään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
mieheni luki tekstin ja kommentoi: miehesi on romahtamispisteessä. henkisesti miehelle konkurssi on raastavampi kuin avioero, se vie täysin miehisyyden ja tuo vaan helvetin nolon olon, totaaliepäonnistumisen tunteen. semmoisen vinkin ukkokultani antoi että miehesi täytyisi saada terapiaa ja hoitoa, ehkä jopa lääkityskin tuossa tilanteessa. ja oma kämppä. ei kait tuota suhdetta ole enää järkeä jatkaa, mies voisi olla parempi isä lapsilleen kun saisi omaa elämäänsä raiteilleen.

miun mielipide on että menkää perheneuvolaan. keskustelkaa siellä. anna miehesi puhua kun hän haluaa. vaikka tuommonen onkin järkyttävää kuultavaa niin et voi nyt välttyä siltä, et voi muuttaa sitä mitä miehesi tuntee. siun ois nyt parempi antaa miehen mennä, ennenkuin hän romahtaa totaalisesti. tuo on aika hälyttävä merkki.

hälyttävintä on juuri tuo että miehesi sanoo olevansa lyhytikäinen jos sinun kanssasi asuu. mie koen tuon itsemurhauhkailuna. jos miehesi on todella syvän masennuksen kourissa niin ottaisin kyllä vakavasti tämän asian. ja toinen juttu mikä pisti silmään on tuo "sinun lapsesi" jos hän ei aborttia sinun halua tekevän niin miksi hän silti sinua syyllistää?

ja ilmeisesti miehesi on hautonut näitä asioita kauan... todella kauan.. ei pelkästään raskautesi ajan.

ai siis miehesi on eronnut ja hällä on kaksi lasta edellisestä suhteestaan? minkähän takia ei ole mennyt sterilisaatioon sitten jos ei kerran halua lapsia... ihmettelen vaan..

Ei ole itsemurhauhkailusta kysymys, vaan mieheni sairaudesta, jota stressi pahentaa.
Hänelle on lääkäri joskus pahimpina hetkinä luvannut vain muutamia kuukausia elinaikaa. Nyt on tilanne sentään tasoittunut ja parantunut, välitöntä kuolemanvaaraa ei ole. Kovin kipeä hän on silti usein.

sitten kannattais todellakin miettiä että miten sitä miehen stressiä lieventää. se oma kämppä voisi olla yksi vaihtoehto, otatte aikalisän. ethän kuitenkaan halua että lapsenne kasvaa isättömänä? tuskin kuitenkaan lapsen elämästä häipyy.

EI OLE helppo noin vaan lähteä...
 
Mä en suoraan sanottuna ymmärrä, miten mies tuntisi muka olonsa paremmaksi muuttaessaan erilleen perheestään. Miksei hoitaisi lapsiaan mieluummin. Mikä voisi olla tärkeämpää, kuin olla lasten kanssa?
 

Yhteistyössä