Mä antaisin vaikka mitä, että saisin hoitaa ite lastani kotona. Lapsi alottaa maanantaina päivähoidon ja mä meen jatkaa opiskelua

. Ollaan tässä pitkin viikkoo käyty tutustmassa päiväkotiin ja mua masentaa ajatuski siitä, että oon lapsesta erossa sen ajan minkä oon koulussa. Meillä lapsi ollu todella vähän missään hoidossa, ite oon hoitanu. Laps tällä hetkellä 1v 9kk. Tällä hetkellä semmonen tunne, että tää ei helpota ikinä. Mua on itkettäny ihan hirveesti, että yhteinen aika on käymässä vähiin tyttären kanssa

. Ahistaa, miks tän pitää olla niin hemmetin vaikeeta. Me ollaan huminen ja perjantai tyttären kanssa kaksin kotona ja toki viikonloppuna myös. Oon itkeny melki silmät päästäni siitä lähtien, kun sain kuulla, että tytär sai päivähoito paikan ja sitä onkin ollu tasaseen joka päivä itkukurkussa. Oon niin, nauttinu tyttären hoitamisesta ja mihinkään en ole ilman tytärtä liikkunu ja nyt yht'äkkii pitäs olla monta tuntia erossa, en pysty. Itkettää ja tekis mieli karata tyttären kanssa jonnekkin, missä ei tartteis ajatella mitään tämmösiä

. Paska olo kertakaikkiaan.