Joskus kun tuntuu ettei kenelläkään ole nykyään aikaa auttaa toisia. Siis ihan ymmärrettävistä syistä, eteenkin perheellisten osalta.
Sitten eilen tapahtui 2 ihmettä. Lapseni hoitokaverin äiti otti kuopuksen hoitoonsa kun kävin hieronnassa.
Tilanne oli niin outo, että hyvä kun osasin jättää pikkuiseni hänen hoiviinsa. Onneksi jätin, nimittäin hieronta olisi mennyt ihan hukkaan.
No myöhemmin illalla kävikin niin että selkä naksahti takaisin jumiin. :/ Sama äiti-kaveri pahoitteli ettei voinut tulla avuksi (olin taas aivan tuskissani selkäkivuista). Tapasin pikaseen toisen äiti-kaverin mutta hänelläkin oli menoa. Kituutin siis illan yksin lasten kanssa. Mutta...tämä toinen kaveri tekstasi illalla ja kysyi tarvitsenko vielä apua! Oli liikuttunut, ihanan huomaavaisia ystäviä!
<br><br>
Sitten eilen tapahtui 2 ihmettä. Lapseni hoitokaverin äiti otti kuopuksen hoitoonsa kun kävin hieronnassa.
No myöhemmin illalla kävikin niin että selkä naksahti takaisin jumiin. :/ Sama äiti-kaveri pahoitteli ettei voinut tulla avuksi (olin taas aivan tuskissani selkäkivuista). Tapasin pikaseen toisen äiti-kaverin mutta hänelläkin oli menoa. Kituutin siis illan yksin lasten kanssa. Mutta...tämä toinen kaveri tekstasi illalla ja kysyi tarvitsenko vielä apua! Oli liikuttunut, ihanan huomaavaisia ystäviä!
<br><br>