"Ihania" ystäviä mulla, niin just...

[Prklprkl]

Mun lapsuudenystävät on oikeasti aika ilkeitä. Luulin, että ollaan hyviäkin ystäviä, mutta jotenkin olen alkanut asiaa nyt miettimään ja luulen, että ovatkin aika itsekeskeisiä tyyppejä.

Toinen kaveri just suuttui minulle, kun minulle ei sopinut hänen määräämä kyläilypäivä, kun ensin perui aiemmin sovitun kyläilypäivän itse. Sitten minulle olisi pitänyt sopia hänen määräämä uusi päivä samantein. Perui kyläilyn kyläilyä edeltävänä iltana klo 22.

Toinen kaveri juuri soitteli ja siinä samalla taas sivuttiin lapsiemme syntymää, kun yksi kaveri synnyttää kohta. Minulle on tehty kaksi sektiota (erinäisistä syistä, ei siis omasta tahdosta) ja "ystävä" muisti taas sanoa, kuinka minä en ole koskaan synnyttänyt enkä sitä kokenut.

Jotenkin tuntuu, että miksi tällaisten kanssa jaksaa olla tekemisissä. Ehkä siksi, että olen tuntenut heidät jo eka luokalta saakka ja olemme eläneet yhdessä koko nuoruuden ja aikuisiän. Välillä tekisi mieli unohtaa koko tyypit ja alkaa etsimään uusia ystäviä.

 

[Ymmärrän sinua]

Kuulostaa ikävältä. Valitettavasti itselläkin samanlaisia kokemuksia. Aloin ottaa etäisyyttä, kun alkoi niin ärsyttää! Ja mieli keveni

 

[iu]

Ehkä tunnette toisenne jo niin hyvin, ettei ne jaksa enää olla vieraskoreita. Vai onko ne aina yhtä ilkeitä?

 

[Neydan]

Tuossa tulee juttu, joka seuraa kun tuntee toisensa koko ikänsä: voi suuttua ihan höpöjutuista koska ystävä on niin tuttu. Tai ei voisi, mutta usein näin käy. Positiivinen asia on, että saa olla ihan oma itsensä- sitä ei niin helposti uudempien ystävien kanssa saavuta.
Nyt sanot kavereille että harmittaa kun suuttuu pikkujutusta ja toiselle, että sinulle on kova paikka tuo synnytyksen mainitseminen.

Miksi se muuten on niin iso juttu?? Minä oon hyvin onnellinen sektiosta, enkä kyllä aio ees yrittää puskee toista jos ikinä sellaseen tilanteeseen joudun.

 

[etäisyyttä]

Ehkä kannattaa pitää etäisyyttä ja vaikka ihan etsiä niitä uusia ystäviä. Itselläni harrastuksen kautta eräs ystävä, jonka olin myös tuntenut pitkään. Mitä vanhemmaksi tultiin, niin sitä epämielyttävämmäksi seura kävi. No kaverini oli muutenkin hiukan "hankala" ihminen ja lopulta vaihtoi harrastusryhmää. Syynä tähän oli se, kun kaikki kuulemma ryhmässä kyylää häntä ja haukkuu (todellisuudessa ketään ei kauheasti kiinnostanut edes miettiä mitä hänelle kuuluu). Koska itse jäin tähän ryhmään lopetti tämä ystävä yhdeydenpidon myös minuun. Ja jossain vaiheessa tajusin, ettei muuten haittaa yhtään. Meni melkein vuosi kun tajusin, että vaikka oltiin tunnettu kanssa ala-asteikäisistä saakka, niin hän sai minut tuntemaan itseni vain nollaksi, enkä nauttinut hänen seurastaan.

Joten vaikka teillä on yhteinen historia, niin kannattaa ihan oikeasti miettiä jaksatko heidän seuraansa loppuelämäsi. Vai olisitko onnellisempi ilman että yrität pitää heidät tyytyväisenä

 

[alkper.]

Ei nuo sektiot ole mulle todellakaan kova paikka, ovat pelastaneet mun lasten hengen. Mutta se, että hyvä ystävä vähän niinkuin pilkkaamalla aina mainitsee, että "sinä se et ole kokenut synnytystä!", niin se vaivaa. Ei kukaan hyvä ystävä halua olla pilkallinen varsinkaan tuommoisen asian suhteen.

Ja sitten tämä toinen ystävä vielä laittoi viestiä, että "kaikki vituttaa ja ei tarvi soitella" kun ilmoitin, ettei se todellakaan käy, se hänen ehdottama kyläilypäivä vaan pitää katella uutta.