Ihastumisesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Sanokaas mulle mitä ihmettä teen! Olen ollut jo lähes 20 vuotta naimisissa ja meillä on kolme kouluikäistä lasta. Nyt olen ihastunut tai olen ollut jo vuosia, mieheen joka on myös naimisissa. Välillä olemme sattumalta tavanneet ja joskus "muka" sattumalta. Tunteet on molemmispuolisia vaikkei niistä olla puhuttu.

Nyt viimeisen vuoden ajan olemme lähetelleet tekstareita aina silloin tällöin. Nyt pari päivää sitten tuli sellaisia viestejä häneltä, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Tänään viimeksi sattumalta kohdattiin, puheltiin niitä näitä ja jatkoimme molemmat matkaa.

Itse en saa miestä mielestäni. Hän on aina ajatuksissani. Mutta tämä suhtautuminen kuitenkin ihmetyttää. Tiedän että hän on kunnollinen mies.Onko kukaan kokenut vastaavaa ja miten tilanne meni? On niin helppo sanoa, että unohtaa mies ja jatkaa omaa elämää kun se ei ole niin yksinkertaista!

Enkä tosiaankaan ole tyyppi joka ihastuisi joka päivä uuteen mieheen. Olen ollut yksissä mieheni kanssa jo yli 20 vuotta ja kertaakaan en ole pettänyt häntä.
 
Voi ei, itselleni käynyt nyt juuri näin! Tilanne samanlainen kuin ap:llä, helppo olis sanoa että unohtaa tuo mies, mutta kun tunteet sanoo toista kuin järki!

On monta kuukautta jo mennyt että en saa miestä hetkeksikään mielestäni. Hankaloittaa tietysti omaa parisuhdetta mutta ei tunteilleen voi mitään vai voiko?

Tiedän että tunteet ovat molemminpuolisia mutta onneksi(?) näemme harvoin ja itse vain kaipaan tätä miestä. Saas nähdä miten käy...
 
Näin olen itsekin ajatellut että arki siellä vastaan tulisi. Mutta kaipaus on vain niin suuri, etten tahdo jaksaa odottaa että milloin toisen näkisi. Tuntuu tosi kummalliseltakin että toista ihmistä voi kaivata niin valtavan paljon!
 
Mä oon niin samas tilantees kuin sinä... En voi sille mitään, että ajatukset on tuossa ihastuksessani koko ajan, oma mies ei vähempää voisi kiinnosta tällä hetkellä...Olen ollut myös pitkään naimisissa, kesällä tulee 16 vuotta. Arki on niin puuduttavaa ja kai sitä pakenee unelmiinsa...Tapasin tämän oman ihastukseni töissä ja yksi asia vain johti toiseen ja olen ihan koukussa... Suutelun asteelle olen mennyt, mutta en pidemmälle. Aika umpikujassa olen minäkin...Elämä on :)
 
Jaa täällä oli nostettu vanhaa viestiä. Itselläni tämä tunne toiseen mieheen ei ole muuttunut vaikka miestä en enää usein näekkään. Viimeksi kaksi kuukautta sitten juttelimme ja kummankaan tunteet eivät ole muuttuneet. Minä en koskaan tule häntä unohtamaan! Aina kun näen hänet, tiedän, että hän olisi minulle se oikea. Mutta kaikkeen pitää tottua...

Joudun elämään ilman häntä ja tyytymään siihen että joskus aina näemme. Ja en halua hajoittaa lasteni elämää, kun kumminkin tulen mieheni kanssa hyvin toimeen.
 

Yhteistyössä