N
Nainen naiselle
Vieras
Haluaisin neuvojanne, vaikka eroan ehkä suurimmasta osasta teitä siksi koska asun parisuhteessa toisen naisen kanssa.
Olen asunut naiseni kanssa yhdessä jo kuusi vuotta. Meillä on ollut tasainen liitto, emme juuri riitele, mutta negatiivisiakin asioita on. Etenkin minun puoleltani. Puolisoni ei ole hyvä keskustelija, hän ei tee kotitöitä ja seksielämä on ollut hyvin hiljaista ( kuin tyypillinen suomalainen mies, heh). Näistä asioista olen puhunut, mutta tuloksetta.
Olemme nelikymppisiä. Puolisoni ottaa viikonloppuisin alkoholia ja kulkee baareissa ja kavereiden kanssa. Minä en sellaista harrasta, minulla on eläimiä ja omat näyttelyharrastukseni. Olemme antaneet toinen toisillemme tilaa tehdä niitä asioita mistä itse nauttii. Joskus tuntuukin, että elämme omia elämiämme hyvinä, sopuisina ystävinä, eipä juuri muuta.
Noin kuukausi sitten naiseni tapasi kyläily / ryyppyreissullaan ystävämme miehen kaksikymppisen tyttären, joka myös elää parisuhteessa naisen kanssa. Heistä on tullut nyt ylimmät ystävät, jotka jakavat kaiken keskenään. Puolisoni on selvästi ihastunut tähän nuoreen tyttöön. Hän itse sanoo tykkäävänsä tytöstä kovasti, hän on ihastuttava nuori nainen, mutta ihan pentu vielä.
Ihastuneensa hän ei tunnusta tai ei tajua sitä itsekään. Selvät ihastumisen merkit hänessä kuitenkin näen. Sloggihousut saivat väistyä, seksielämämme on kummasti piristynyt hänen tullessa tytön luota ihan kuumissaan. Puolisoni ei ole aiemmin pitänyt kavereihinsa juuri ollenkaan yhteyttä puhelimitse tai viestein. Nyt puheluja tulee ja viestit piippaavat. Facebookissa hän chattailee tuon tyttösen kanssa. Tiedän että olen itse alhainen kun tutkin hänen puhelimensa viestit on poistettu, samoin puhelutiedot tämän tytön osalta. Naiseni ei vain ole hoksannut, että puhelimen lokiin jää tieto viimeisestä vastaanotetusta viestistä ja keneltä se on.
Tämä tyttö viettää aikaansa paljon meillä minun suostumuksellani. Heillä on kotona tosi ahdasta kun sisaruksilla on tyttö- ja poikaystäviä jne. Olen pyytänyt puolisoltani, ettei hän salaisi minulta mitään. Tämä nuori tyttö on kiva ja rauhallinen tapaus, pidän kyllä itsekin hänestä, mutta
Tämän episodin myötä olemme naiseni kanssa löytäneet toisemme uudelleen. Hän on vihdoin alkanut puhumaan. Samoin minä, kerron kyllä tasan kaikki tunteeni ja ahdistukseni. Hän sanoo haluavansa viettää elämänsä vain ja ainoastaan minun kanssani. Puhumme ja rakastelemme, kotityöt kyllä jäävät.
En haluaisi kieltää puolisoltani hyvää ystävyyttä. Olen iloinen hänen puolestaan siitä, että hän on löytänyt oikean ystävän jonninjoutavien baarikavereiden tilalle. Tytön kanssa he käyvät paljon läpi hänen parisuhdettaan, sekä keskustelevat musiikista, mikä on molempien harrastus.
Toisaalta olen niin raivoissani ja mustasukkainen. Olen sanonut, että jos naiseni oikeasti rakastaisi minua, hän ei tekisi tätä minulle. Olen niin ahdistunut, että joudun syömään siihen lääkkeitä. Itken ja suren, toiset päivät ja hetket sujuvat paremmin kuin toiset.
Pelkään, että heidän suhteensa vie kohti väistämätöntä. Tytön parisuhde on minun mielestäni ihan mahdoton. Pelkään, että he eroavat ja sen jälkeen oma puolisoni aloittaa virallisen suhteen hänen kanssaan. Puolisoni sanoo ettei niin tule tapahtumaan, ei hän kuulemma mikään pedofiili ole. Silti minä kärsin, kärsin todella. Mitä ihmettä minun tai meidän tulisi tehdä?
Lähdenkö pois tästä suhteesta vai kiellänkö puolisoltani yhteydenpidon tähän ystävään? Vai annanko kaiken mennä omalla painollaan ja tulla todennäköisesti petetyksi? Olen tällä hetkellä niin rikki etten jaksa enää.
Olen asunut naiseni kanssa yhdessä jo kuusi vuotta. Meillä on ollut tasainen liitto, emme juuri riitele, mutta negatiivisiakin asioita on. Etenkin minun puoleltani. Puolisoni ei ole hyvä keskustelija, hän ei tee kotitöitä ja seksielämä on ollut hyvin hiljaista ( kuin tyypillinen suomalainen mies, heh). Näistä asioista olen puhunut, mutta tuloksetta.
Olemme nelikymppisiä. Puolisoni ottaa viikonloppuisin alkoholia ja kulkee baareissa ja kavereiden kanssa. Minä en sellaista harrasta, minulla on eläimiä ja omat näyttelyharrastukseni. Olemme antaneet toinen toisillemme tilaa tehdä niitä asioita mistä itse nauttii. Joskus tuntuukin, että elämme omia elämiämme hyvinä, sopuisina ystävinä, eipä juuri muuta.
Noin kuukausi sitten naiseni tapasi kyläily / ryyppyreissullaan ystävämme miehen kaksikymppisen tyttären, joka myös elää parisuhteessa naisen kanssa. Heistä on tullut nyt ylimmät ystävät, jotka jakavat kaiken keskenään. Puolisoni on selvästi ihastunut tähän nuoreen tyttöön. Hän itse sanoo tykkäävänsä tytöstä kovasti, hän on ihastuttava nuori nainen, mutta ihan pentu vielä.
Ihastuneensa hän ei tunnusta tai ei tajua sitä itsekään. Selvät ihastumisen merkit hänessä kuitenkin näen. Sloggihousut saivat väistyä, seksielämämme on kummasti piristynyt hänen tullessa tytön luota ihan kuumissaan. Puolisoni ei ole aiemmin pitänyt kavereihinsa juuri ollenkaan yhteyttä puhelimitse tai viestein. Nyt puheluja tulee ja viestit piippaavat. Facebookissa hän chattailee tuon tyttösen kanssa. Tiedän että olen itse alhainen kun tutkin hänen puhelimensa viestit on poistettu, samoin puhelutiedot tämän tytön osalta. Naiseni ei vain ole hoksannut, että puhelimen lokiin jää tieto viimeisestä vastaanotetusta viestistä ja keneltä se on.
Tämä tyttö viettää aikaansa paljon meillä minun suostumuksellani. Heillä on kotona tosi ahdasta kun sisaruksilla on tyttö- ja poikaystäviä jne. Olen pyytänyt puolisoltani, ettei hän salaisi minulta mitään. Tämä nuori tyttö on kiva ja rauhallinen tapaus, pidän kyllä itsekin hänestä, mutta
Tämän episodin myötä olemme naiseni kanssa löytäneet toisemme uudelleen. Hän on vihdoin alkanut puhumaan. Samoin minä, kerron kyllä tasan kaikki tunteeni ja ahdistukseni. Hän sanoo haluavansa viettää elämänsä vain ja ainoastaan minun kanssani. Puhumme ja rakastelemme, kotityöt kyllä jäävät.
En haluaisi kieltää puolisoltani hyvää ystävyyttä. Olen iloinen hänen puolestaan siitä, että hän on löytänyt oikean ystävän jonninjoutavien baarikavereiden tilalle. Tytön kanssa he käyvät paljon läpi hänen parisuhdettaan, sekä keskustelevat musiikista, mikä on molempien harrastus.
Toisaalta olen niin raivoissani ja mustasukkainen. Olen sanonut, että jos naiseni oikeasti rakastaisi minua, hän ei tekisi tätä minulle. Olen niin ahdistunut, että joudun syömään siihen lääkkeitä. Itken ja suren, toiset päivät ja hetket sujuvat paremmin kuin toiset.
Pelkään, että heidän suhteensa vie kohti väistämätöntä. Tytön parisuhde on minun mielestäni ihan mahdoton. Pelkään, että he eroavat ja sen jälkeen oma puolisoni aloittaa virallisen suhteen hänen kanssaan. Puolisoni sanoo ettei niin tule tapahtumaan, ei hän kuulemma mikään pedofiili ole. Silti minä kärsin, kärsin todella. Mitä ihmettä minun tai meidän tulisi tehdä?
Lähdenkö pois tästä suhteesta vai kiellänkö puolisoltani yhteydenpidon tähän ystävään? Vai annanko kaiken mennä omalla painollaan ja tulla todennäköisesti petetyksi? Olen tällä hetkellä niin rikki etten jaksa enää.
Hyvää joulun alusaikaa sinulle!
