ihastun toisiin miehiin

[Hillo Munkki]

"Ollaan oltu miehen kanssa 7 vuotta yhdessä, 2 yhteistä lasta ja itsellä kuitenkin ikää vasta 22 vuotta! Aluksi kaikki sujui kuin unelma."

Ei ole ollenkaan ihme, jos asiat menee nain, jos lahes lapsena (siis teinina) aletaan leikkia kotia. Ihmisen taytyy ensin kasvaa aikuiseksi ihan omana itsenaan ennenkuin voi olla "kokonainen" osapuoli parisuhteessa, puhumattakaan vanhempana olosta. Oman itsen tunteminen on vasta ihan alkumetreilla parikymppisena ja vain hyvin harvat pysyvat teini-ikaisina alkaneissa liitoissa. Vaikka ihmisen kasvu on elinikainen prosessi, suurin osa ihmisista muuttuu eniten ehka ikavuosina 15-30. (Ainakin noin omasta kokemuksesta ja sivusta seurattuna). Sitten ihmetellaan miksi se puoliso ei olekaan enaa "sama" kuin se teinina valittu.

 

[Pinja.]

Mielestäni on aivan turha lähteä mitään tilastollista analyysia tekemään suhteen kestävyydestä tietyn ikäisillä (nuorilla) ihmisillä. Kun ei asiat aina tässä elämässä noudata normaalijakaumaa.

Oleellisempaa on se fakta, että ap on huonossa suhteessa. Ja huonosta suhteesta voi todellakin puhua, jos ja kun siihen sisältyy sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Lieneekö tuo sitten ihme, jos ap ihastuu toiseen mieheen, kun sitä voi tapahtua ihan toimivassakin suhteessa? Ihastuminen ei tarkoita, että olisi huora. Kyllä ne teot sen määrittelevät, eivätkä ajatukset tai tunteet tai nuori ikä. Ap on sanonut, ettei todellakaan aio miestään pettää.

Lapsia tulee ajatella. Joku jo kirjoittikin, että jos ero on se tapa, jolla taataan lapsille turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö, niin silloin se on perusteltua. Omat vanhempani ovat muuten eronneet ja se oli mielestäni hyvä ratkaisu. Olin tätä mieltä jo lapsena. Loppui se ainainen tappelu ja alkoi isäkin osoittaa enemmän huomiota, kun kai tajusi viimein, että vieraantuu muuten lapsistaan lopullisesti. En siis menettänyt mitään, vaan päinvastoin!

Tsemppiä alkuperäiselle!

 

[Mummuikäinen täti]

Olet kovin nuori vielä. Olisi viisainta jos ette kävisi lasten pienenä ollessa baareissa vaan olisitte heidän kanssaan kotona. Lapset ovat hyvin pienen aikaa pieniä, sen voin sanoa omasta kokemuksestani.

Monta riitaa jäisi riitelemättä ja tulevaisuus voisi vielä tasoittua ihan hyväksi ilman turhia ryyppäämisiä ja mustasukkaisuuskohtausten järjestämisiä. Muista vanha viiisaus: Ei yhden syy, jos kaksi tappelee. Koeta rauhoittua ja keskittyä lapsiisi.

Yksi tärkeä kysymys: Onko mies selvinpäin väkivaltainen?

 

[alkuperäinen]

Kuten olen sanonut ei mies ole enää n. 4 kk lyönyt, mutta läheltä liipannut.

Mies on ollut väkivaltainen myös selvinpäin ja tehnyt sitä myös lasten nähden.
On aivan kamalaa ollut katsoa lapsien itkevän, kun äitiin on sattunut.
Näin kirjoitettuna tämä asia saa itsenikin tajuamaan, että jotain on pahasti pielessä.
Muitelen omaa lapsuudenkotia, eikä siellä todellakaan lyöty ketään.. olisi kamalaa jos olisin joskus nähnyt äitini itkevän, kun isä olisi lyönyt tätä tai haukkunut, että äitinne on huora!
Lähteminen ei vain olekkaan niin helppoa! Kun näin nuorena ollaan yhdessä alettu olemaan, sitä tuntuu että toinen on lähes koko elämä.
Olisin vain toivonut, että lapsilla olisi kokonainen perhe.. äiti ja isä... Se luo myös tietynlaista painetta suhteestamme.
Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa tästä eroamismahdollisuudesta, mutta mies vain huutaa, että lähde vain, lapset jäävät minulle, en ikinä enää näe lapsiani jne..
Sitten illalla myöhemmin seksin halussa sitä tullaan pyytelemään anteeksi ja halailemaan.

 

[AP:lle]

Mietipä itse, millaista mallia miehen ja naisen välisestä suhteesta annat omille lapsillesi. Oma isäni oli viikonloppujuoppo ja löi äitiäni vain kerran, mutta niistä on jääneet ihan kamalat traumat. Isä oli selvinpäin kiva, ahkera ja vei meitä lapsia hiitämään jne. Silti itsetunnostani tuli huono, en voinut tuoda omia kavereita yökylään, murehdin äidin asioita (vaikkei se pitäisi olla todellakaan lapsen ongelma!) jne. Oma murrosikäni iski esiin vasta sitten, kun muutin kodista pois, koska lapsuudenkodissa en uskaltanut olla kiukutteleva murrosikäinen, kun piti olla kiltisti, ettei äidille tule paha mieli lapsista, kun isästä hänelle tuli niin paha mieli.

Tiedätkö, että lapset oppivat äitiään ja isäänsä seuraamalla sen, miten parisuhteessa toimitaan? He oppivat, että on ihan normaalia, että isä saa raivota ja tarvittaessa lyödä, koska miehet eivät kykene pidättelemään lyömistään. He oppivat, että parisuhde ei ole seesteistä ja rauhallista, vaan valtataistelua. He eivät näe, että parisuhteessa pitäisi vanhempien välinen rakkaus näkyä halauksina ja suukkoina. Lapsesi joutuvat kohtaamaan väkivaltaa joka satuttaa heidän psyykettään. Haluatko siis siitä huolimatta jatkaa suhdetta, vaikka lastesi mielenterveys on vaarassa, koska mielestäsi perheessä pitää olla isä ja äiti? Jos lastesi isä ei kykene parisuhteeseen, eroa, keskity lapsiin ja yritä päästä kokemuksistasi yli ja sen jälkeen etsi uutta suhdetta. Olet niin nuori, että vuorenvarmasti saat uuden miehen, joka osaa kohdella sinua kuin ihmistä eikä eläintä.

Lapsille tekee ihan hyvää nähdä, että vanhemmat JOSKUS riitelevät rakentavasti. Heidän tulisi nähdä myös se, että voi olla eri mieltä, mutta asioista voi myös sopia. Sinun kuvailemallasi mallilla lapset oppivat vain sen, että pitää joko hakata tai alistua, jotta pärjää.

Jos mies käyttää väkivaltaa, soita poliisit paikalle tai mene terveyskeskuksen päivystykseen ja ilmoita, että miehesi on hakannut sinut. Sen jälkeen sinun ei tarvitse olla huolissasi, ettetkö saisi lastesi huoltajuutta. Muutoinkaan lasten huoltajuutta ei missään tapauksessa oteta pois, jollei siihen ole painavaa syytä. Yleensä huoltajuusasioissa päädytään yhteishuoltajuuteen, joissa isä esim. saa oikeuden nähdä lapsiaan joka toinen viikonloppu (tarvittaessa pidennetty viikonloppu) ja lopun ajasta lapset ovat äidillä. Myös sekin voi tapahtua, että lapset ovat joka toinen viikko toisella ja sitten taas toisella vanhemmallaan. Saat lisää tietoa ottamalla yhteyttä kuntasi lapsen huoltoasioita hoitavaan henkilöön.