Ihastunko ikuisesti vääriin tyyppeihin?

[*ap*]

Olen eronnut 2v sitten lasteni isästä. Olen ollut sinkkuna koko tämän ajan joitakin "säätöjä" lukuunottamatta. Tuntuu vain siltä, että edelleen ihastun ns. saavuttamattomiin tai ongelmaisiin tyyppeihin. Sellaisiin keitä en voi saada tai jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tehnyt hurjan määrän itsetutkiskelua ja mielestäni muuttunutkin parempaan suuntaan. Itsetuntoni on kohonnut ja nautin elämästäni yksin. Ex-mieheni kohteli minua huonosti eikä tavallaan ollut henkisesti läsnä suhteessamme. Itse roikuin siinä vuosikausia ja toivoin parempaa kohtelua... turhaan.

Nyt sitten iskin silmäni yhteen mieheen. Ihastuin ensisilmäyksellä. Hän on ulkoisilta ominaisuuksiltaan "täydellinen", täysin ihannemiestäni vastaava. Tiedän, ettei ulkonäkö ole pääasia vaan sisin ratkaisee. Minun on tosin vaikeaa löytää sellaista miestä, josta viehätyn oikeasti. Kuitenkin hänen juttujaan kuunnellessa vaikutti siltä, että hänellä on heikko itsetunto ja kovasti miellyttämisentarvetta. En ehkä halua lähteä sellaiseen (enkä varmaan kyseistä miestä edes saisi).

Pointti tässä on se, että enkö tosiaan ole yhtään mennyt eteenpäin? Taasko ihastuin "renttuun", joka kohtelisi minua huonosti. Enkä nyt mene asioiden edelle. En ole tekemässä aloitetta tämän ihastuksen suhteen, koska uskon ettei siitä tulisi mitään. Vai enkö vaan uskalla edes yrittää? Menisin ulos mukavuusalueeltani. Miten voisin ihastua oikeasti hyvään mieheen?

 

[*ap*]

Eikö kellään keittiöpsykologilla olisi kommenttia? En jotenkin luota itseeni tässä asiassa ja toisaalta pelkään jääväni sinkuksi lopun iäksi.

 

[jyj]

Eikö kellään keittiöpsykologilla olisi kommenttia? En jotenkin luota itseeni tässä asiassa ja toisaalta pelkään jääväni sinkuksi lopun iäksi.

Tossahan tuli tuo oleellinen "toisaalta pelkään jääväni sinkuksi lopun iäksi" niin kauan kuin ajattelee noin niin varmasti tulee aina jäämään roikkumaan niihin renttuihin.Enkä puhu yksin sinusta vaan ihan samat ongelmat itselläkin.Tuntuu etten muita löydäkkään kuin näitä jonkulaisia ongelma kimppuja jotka sitten ainaki mielikuvituksessani on mahdollista muuttaa kunnon mieheksi ajan kanssa..vaikka jonkun ajan päästä huomaan itsekin ettei ne miksikään muutu,olenkin ajatellut että ensin pitäisi varmaan oma pääkoppa ja itsetunto saada kohdalleen ennenkuin parisuhteesta voisin edes haaveilla..Ei tästä vastauksesta varmaan ap:lle mitään apua ollut ,mutta saimpahan purettua omia ajatuksiani