Ihastunut toiseen mieheen, varattuun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mikä neuvoksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mikä neuvoksi

Vieras
Mä en vaan jaksa ymmärtää. Meillä menee kotona hyvin. Tunnen, että oma mieheni on minun puuttuva palanen.
Silti olen ihastunut vieraaseen mieheen ja se mies on varattu.
Meillä menee jutut tosi hyvin yksiin. Koen, että tämä toinen mies on minun puuttuva palanen myös. Miten tämä voi olla mahdollista?
Minulla on tosi huono omatunto, tuntuu pahalta oman mieheni puolesta, kun olen alkanut katsella toista miestä himoiten. :(
 
Tuommoisia tilanteita tulee ja menee, tuo ei välttämättä edes jää ainoaksi semmoiseksi äijäksi ja tuntemukseksi. Anna niiden mennä ohi. :)
 
Olen ollut samassa tilanteessa, ja tosiaan iso osa ihastuksesta perustuu fantasiaan. Kerran ihastukseni tuli lähemmäs ja tajusin ettei hän ole sellainen kuin kuvitelmani. Ei se silti haaveilua estänyt. Oma mies on kuitenkin nuori ja komea, en vaihtaisi häntä varattuun vanhaan ukkoon oli tämä minulle miten sielunkumppani, kiehtova jne. Varmasti on miehenikin ihastunut muihin, mutta ei niistä puhu. Rakastamme silti toisiamme.
 
Et todellisuudessa tunne sitä vierasta miestä, vaan suurin osa on oman pääsi sisäistä kuvittelua omaa haavekuvaasi.

Miksi en ole yllättynyt... :)

Onkohan kirjoittaja nainen? Pelkään sitä. Tämä palsta leikkaa unelmien siivet tehokkaasti, jopa brutaalisti... Jotka kuitenkin ovat hirmu tärkeitä ja antoisia. Heikko maan hiljainen, orja takertuu faktaan kuin oljenkorteen. Maailma on rohkeiden, niiden, jotka uskovat ja uskaltavat, tavoitella ja unelmoida.
 
Miksi en ole yllättynyt... :)

Onkohan kirjoittaja nainen? Pelkään sitä. Tämä palsta leikkaa unelmien siivet tehokkaasti, jopa brutaalisti... Jotka kuitenkin ovat hirmu tärkeitä ja antoisia. Heikko maan hiljainen, orja takertuu faktaan kuin oljenkorteen. Maailma on rohkeiden, niiden, jotka uskovat ja uskaltavat, tavoitella ja unelmoida.

Sinun mielestäsi siis aloittajan pitäisi jättää nykyinen liittonsa ja rynnätä uuteen suhteeseen täysin tunteidensa viemänä, vaikkei tosiasiassa edes tunne koko miestä?
 
Sinun mielestäsi siis aloittajan pitäisi jättää nykyinen liittonsa ja rynnätä uuteen suhteeseen täysin tunteidensa viemänä, vaikkei tosiasiassa edes tunne koko miestä?

Puutuin lähinnä siihen, miten vahvasti dissasit intuitiivisuutta. Onnellisuutta kannattaa tavoitella. Liika järkevyys elämässä harvoin johtaa voimakkaisiin tunnekokemuksiin, nautintoihin tai korkeisiin päämääriin. Miellän siis onnellisuudeksi voimakkaan hyvän olon ja uskalluksen tehdä unelmista totta, "unelman elämisen" esimerkiksi rakkauden ja työn, samoin itsensä kehityksen kautta lähemmäs omia ihanteita.

Jos on pariutunut ja onneton, sellainen toiminta ei ole viisasta, sillä parisuhteessa on tarkoitus olla eniten onnellinen, muuten suhteessa ei ole järkeä sillä jokaiselle meistä on monia lähinnä onnea tuovia ihmisiä.
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
Puutuin lähinnä siihen, miten vahvasti dissasit intuitiivisuutta. Onnellisuutta kannattaa tavoitella. Liika järkevyys elämässä harvoin johtaa voimakkaisiin tunnekokemuksiin, nautintoihin tai korkeisiin päämääriin. Miellän siis onnellisuudeksi voimakkaan hyvän olon ja uskalluksen tehdä unelmista totta, "unelman elämisen" esimerkiksi rakkauden ja työn, samoin itsensä kehityksen kautta lähemmäs omia ihanteita.

Jos on pariutunut ja onneton, sellainen toiminta ei ole viisasta, sillä parisuhteessa on tarkoitus olla eniten onnellinen, muuten suhteessa ei ole järkeä sillä jokaiselle meistä on monia lähinnä onnea tuovia ihmisiä.

Aloittaja sanoi, että hänellä menee kotona hyvin. Mistä siis sait päähäsi, että hän on onneton? Kyse ei ole liiastä järkevyydestä, jos hän ei heittäydy uuteen suhteeseen varatun miehen kanssa pelkän hetkellisen ihastumisen tunteen takia.
 
Aloittaja sanoi, että hänellä menee kotona hyvin. Mistä siis sait päähäsi, että hän on onneton? Kyse ei ole liiastä järkevyydestä, jos hän ei heittäydy uuteen suhteeseen varatun miehen kanssa pelkän hetkellisen ihastumisen tunteen takia.

Niin, mutta yleensä onnellisuus liittyy omistautumiseen. Minä en koskaan voisi olla "ihan kiva" -suhteessa. Siis tarkoitan, että jos kotona menee tarpeeksi hyvin niin eivät muut vain syvemmin kiinnosta. Tähän olotilaan tulisi pyrkiä. Ihastuminen vakavalla mielellä jää pois, vaikka voi pitää jotain ihmistä mukavana, viehättävänä, tms. Eli suhtautumisessa toinen on keskus, ei jotain, jonka voi heittää pois sieltä keskeltä. Siksi aloin epäillä, ettei ap:n suhde ole tarpeeksi hyvä, mutta täähän on tulkintaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
Niin, mutta yleensä onnellisuus liittyy omistautumiseen. Minä en koskaan voisi olla "ihan kiva" -suhteessa. Siis tarkoitan, että jos kotona menee tarpeeksi hyvin niin eivät muut vain syvemmin kiinnosta. Tähän olotilaan tulisi pyrkiä. Ihastuminen vakavalla mielellä jää pois, vaikka voi pitää jotain ihmistä mukavana, viehättävänä, tms. Eli suhtautumisessa toinen on keskus, ei jotain, jonka voi heittää pois sieltä keskeltä. Siksi aloin epäillä, ettei ap:n suhde ole tarpeeksi hyvä, mutta täähän on tulkintaa.

Enpä sanoisi noinkaan. Tiedän pariskuntia joissa asiat ovat olleet hyvin ja silti toinen on pettänyt.
 
Meillä menee miehen kanssa todella hyvin, ollaan onnellisia ja seksiä jne on paljon. Silti mä ihastuin miehen tuttavaan (nähdään ehkä kerran vuodessa), sekin on varattu. Tunteet oli tosi voimakkaita ja ihmettelin miksi, NO se muistuttaa mua nuoruuden ihastuksesta, ja kaikesta mitä mä kaipaan (matkustelee paljon jne), mutta en mä ikinä pettäisi miestä sen kanssa. En ikinä. Enkä edes enää ajattele sitä, mutta pari viikkoa mä fantasioin. Järjellä vain :)
 
[QUOTE="jen";30246508]Meillä menee miehen kanssa todella hyvin, ollaan onnellisia ja seksiä jne on paljon. Silti mä ihastuin miehen tuttavaan (nähdään ehkä kerran vuodessa), sekin on varattu. Tunteet oli tosi voimakkaita ja ihmettelin miksi, NO se muistuttaa mua nuoruuden ihastuksesta, ja kaikesta mitä mä kaipaan (matkustelee paljon jne), mutta en mä ikinä pettäisi miestä sen kanssa. En ikinä. Enkä edes enää ajattele sitä, mutta pari viikkoa mä fantasioin. Järjellä vain :)[/QUOTE]

Toi on täysin ymmärrettävää ja tuossa järki kuuluukin kuvioon :) Itse asiassa sun kokemus ja asiaan suhtautuminen on kuten mä asian näen.

Järkeä ei sen sijaan kannata "liikakäyttää", tästä puhuin.
 
Ihastuminen on ihan normaali tunne vaikka omassa parisuhteessa olisi kaikki hyvinkin. Se piristää omaa oloa ja arkea, mutta eihän sen ihastuksen eteen tarvitse mitään tehdä. Ts. on ihastunut niin kauan kuin on, mutta ei lähde viemään asiaa mihinkään suuntaan. Ei kerro tai osoita ihastuksen kohteelle eikä lähde avautumaan omalle puolisolle
 
Heikkoja astioita on aina, tai sitten onnen tunne ei riittävän vahva tai riittävä kiitollisuuden lähde. Eli suhtautumisen taso merkkaa eikä jokaisesta sellaiseen olekaan.

Mä väitän että n.90% pitkässä parisuhteessa olleista on joskus ihastunut toiseen. Ei siihen tarvita kuin vaihtelunhalu joka on tietyllä tavalla normaali piirre jokaisessa ihmisessä, ei kenenkään mielessä joku tietty henkilö tai valinta säily aina sykähdyttävimpänä ja tuoreimpana. Kun katselee yhdentyylistä miestä vuosikaudet niin päänuppi hakee vaihtelua. Mutta niiden ajatusten pitää antaa mennä ajallaan pois.

Joku unelma-ammatissaan oleva kyseenalaistaa jossain vaiheessa ammatinvalintansa ja töihin meno tuntuu raskaalta, sit se menee ohi. Joku haluaisi asua muualla, erilaisessa talossa kun samat kuviot kyllästyttävät. Miksei puoliso voi tympäistä välillä?
 
Viimeksi muokattu:
Ihastuminen on ihan normaali tunne vaikka omassa parisuhteessa olisi kaikki hyvinkin. Se piristää omaa oloa ja arkea, mutta eihän sen ihastuksen eteen tarvitse mitään tehdä. Ts. on ihastunut niin kauan kuin on, mutta ei lähde viemään asiaa mihinkään suuntaan. Ei kerro tai osoita ihastuksen kohteelle eikä lähde avautumaan omalle puolisolle

Ei ole käynyt eikä käy mulle kokonaisvaltaisesti koskaan. Kyse on edelleen omistautumisen asteesta.
 
Mä väitän että n.90% pitkässä parisuhteessa olleista on joskus ihastunut toiseen. Ei siihen tarvita kuin vaihtelunhalu joka on tietyllä tavalla normaali piirre jokaisessa ihmisessä, ei kenenkään mielessä joku tietty henkilö tai valinta säily sykähdyttävimpänä ja tuoreimpana. Kun katselee yhdentyylistä miestä vuosikaudet niin päänuppi hakee vaihtelua. Mutta niiden ajatusten pitää antaa mennä ajallaan pois.

Voi olla noin. Mutta minä en ole kuten useimmat :) En kaipaa, etenkään tässä, niin hirveästi vaihteluakaan.

Sinänsä kiinnostavaa, että demokratioissa, toisin kuin esim. aristokratioissa tai feodaaliyhteisöissä, yhdelle tai ryhmälle ei omistauduta niinkään kuin tasaisemmin kaikille. En ole luonteeltani hirmu demokraattinen varsinkaan suomalaiseksi, se voi selittää tuota :)
 

Yhteistyössä