Ihastunut tyokaveriin

[Amanda]

Hei,

Mulle kavi klassinen juttu, ihastuin hiljakkoin tyokaveriini. Nyt sitten ollaan viesteilty ja tapailtu kaveripohjalla. Elan parisuhteessa, ihan hyvassa sellaisessa. Olen ollut yhdessa avomieheni kanssa 7 vuotta.

Halusin vaan tiedustella onko kenellekkaan muulle sattunut samaa, ja mita siita seurasi loppujen lopuksi, miten pitkalle menitte. Tama on minulle ensimmainen kerta vuosien varrella etta ihastun nain voimakkaasti vieraaseen.. Olon on aika outo, ja syyllinenkin. Taustalla voi vaikuttaa se etta meilla oli avomiehen kanssa aika iso riita tana kesana.

 

[fantti]

Onkos tämä mies varattu? Jos ei, niin vaihda vaan miestä.

 

[Tuttua]

Tästä on täällä ennenkin keskusteltu ja mun mielestä paras neuvo on ollut, että anna olla, älä tee mitään vaan ajattele asiaa ns. päivän piristyksenä ja that's it! Tuosta "kuormasta syömisestä" harvoin seuraa mitään hyvää. Ja se on epäkohteliasta muita työkavereita kohtaan.

 

[unfaithful]

et tiedäkään kuinka samassa tilanteessa olen...

myös minä olen seurustellut melkein 7v ja 2 vuotta siitä olemme asuneet yhdessä avokkini kanssa. aloitin uudessa työpaikassa nyt keväällä jossa tapasin sitten työkaverini. minun aloitteesta kaikki periaatteesa lähti käyntiin, vaikkakin hän oli ennen sitä heittänyt minulle sellaisia katseita jotka olisivat voineet porautua syvälle. hän ei ollut uskaltanut tehdä aloitetta koska tiesi että olen kihloissa.

tapailimme muutaman kerran ja soittelimme/tekstailimme sitäkin useammin. työnteko hoitui kuitenkin ihan hyvin, vaikka odotin aina työpaikkamme yhteisiä, päivittäisiä kahvihetkiä, jotta näkisin hänet. tein alusta asti selväksi että en halua että vapaa-aikaa tuodaan töihin. lopulta päädyin viettämään hänen kanssaan yön. voin sanoa suoraan, että seksiä emme harrastaneet (jos ei lasketa sitä että hän työntyi sisääni ja laukesi heti).

en tieädä oikeastaan mitä tunnen häntä kohtaan. en välttämättä mitään muuta kuin fyysistä. voi olla että olen tunteeton ja kylmä, mutta en kadu tekojani. laitoin jutun poikki 2 päivää sitten, koska oma parisuhteeni oli jo ennen tätä "sotkua" hiukan ongelmallisessa tilanteessa ja vaati panostusta. myös se että piti säätää menojensa kanssa, oli ongelmallista. en pidä siitä että täytyy valehdella tai peitellä asioita.

täytyy kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä tuntuu pahalta, lähinnä sydämessä. kaipaan häntä, mutta tiedän että en voi saada häntä itselleni. eikä hänkään voinut panostaa juttuumme täysillä, koska hän tiesi kuitenkin sen että olen toisen oma.

niinkuin kaikki osaavat neuvoa etukäteen, että älä vain sekaannu, se pitää paikkansa jos haluaa säästää tunteitansa. meinaa niitä se riistää, sitten kun juttu on ohi tai räjähtänyt päin pläsiä.

minulla kuitenkin nyt ikävä häntä...mutta luulen että tein oikean ratkaisun

 

[kipsu]

nuo työihastumiset ovat normaaleja, melkeinpä kaikissa työpaikoissa tapahtuvia tuntemuksia. Mutta harvoin niistä tulee mitään. Ja jos olet varattu, varo juoruja koska ennemmin tai myöhemmin joku saa tietää ja voipi kantautua miehesi/naisesi korviin. Sitten jos työkaverin kanssa ei menekään hyvin ja tulee ero, miten sujuu yhteiset työt jatkossa? työihastumisissa on niin paljon miinuspuolia, mutta eipä yleistetä, on joukossa onnistuneitakin- vaikkakin harvoja- suhteita.

 

[linttonin pili]

. voin sanoa suoraan, että seksiä emme harrastaneet (jos ei lasketa sitä että hän työntyi sisääni ja laukesi heti).

Mitäs tää sitten on?

 

[häh?]

et tiedäkään kuinka samassa tilanteessa olen...

että seksiä emme harrastaneet (jos ei lasketa sitä että hän työntyi sisääni ja laukesi heti).

Millä nimellä sitten tuota kutsut? Minusta tuo jos mikä on pikapano=seksiä.

 

[Pipsa]

Unfaithful, kyllä se on seksiä. Jos hän ei olisi lauennut nopeasti, niin silloin se ei olisi ollut pikapano vaan seksiä vähän pidemmän kaavan mukaan. Et siis ole ollut uskollinen. That's it.

Petollisuudesta ja uskottomuudesta alkanut suhde ei yleensä kestä. Kannattaisi joka tapauksessa sen oman pääsuhteen ongelmat ratkaista, koska kaikista huonoin vaihtoehto on jättää ongelmat taakseen ja aloittaa uusi suhde. Flirtti tai pieni ihastus voi olla ihan piristävää, mutta se pitäisi osata kääntää virkistämään suhdetta omaan mieheen. Jos ongelmat miehen kanssa saa ratkaistua, suhde todennäköisesti tulee entistä läheisemmäksi. Eipä siinä muuta lääkettä ole kuin keskustelua ja taas keskustelua.

 

[Pita]

Joskus ihastumisesta voi seurata myös jotain hyvääkin. Itse ihastuin työkaveriini ja hänen aloitteestaan tutustuimme lähemmin. Tästä on aikaa noin 4 vuotta. Tällä hetkellä odotamme muuttoa yhteiseen asuntoon. Juttua ja juorua on liikkunut ja kaikenmaailman kysymyksiin on saanut tuhahdella. Kumpikin kun tahdotaan yhtä asiaa eli yhteistä elämää, niin ei sillä ole väliä mitä muut ajattelee. Itsestä se kaikki on kiinni.

 

[Mii]

ap: "Halusin vaan tiedustella onko kenellekkaan muulle sattunut samaa, ..."

Vastaisin ap:lle vain tähän yhteen kysymykseen. Älä hyvä ihminen kuvittele, että juttusi on jotenkin ainutlaatuinen. Lähes jokaiselle on käynyt noin. Ja monta kertaa. Mitä sen jälkeen tapahtuu, niin siinä jutut eroavat paljon.

Valitsitpa sitten tekemisesi nyt niin tai näin, niin ei tarvitse olla kummoisiakaan ennustajanlahjoja voidakseen sanoa, että sama asia tapahtuu teillekin vielä uudelleen ...

 

[höhhöh]

Ei toi ole pikapano, sillä on vikana ennenaikainen siemensyöksy, kuten niin monella kirjoittajan miehellä täällä. Mun ukkoni pikano on 10 min. muuten se on vaikka tunnin.

 

[veltto muna]

no jätä ihastuksesi omiin oloihinsa sinne työpaikalle, jos noin heti tulee niin sehän on ihan epätoivoinen, eihän se pystyisi edes sinua tyydyttämään. kannattaneeko velttomunan takia riskeerata suhdetta?

 

[Amanda (ap)]

Niin, onhan naita ihastuksia ollut ennenkin, mutta tama nyt vaan on koskettanut syvalta. Siis silla tavalla etta ensimmaista kertaa mietin miten pitkalle voisin menna. Tahan asti olen pystynyt kaantamaan ihastumiset vain positiiviseksi energiaksi itselleni. Olen pettanyt edellisessa suhteessa, kauan kauan sitten, ja siita en vaan jotenkin paassyt koskaan yli. Sen vuoksi olen tassa ajatellut niin syvallisesti tata asiaa.

Niin, kaippa tama lopahtaa ajan myota. Tiedan kylla hyvin don't shit where you eat...

 

[Sama jama]

Jospa se onkin, ap, elämäsi mies? Mikään ei ole itsestään selvää, ei minunkaan kohdalla.

 

[mies]

Seksiä sinne työpaikalle lähdetään harrastamaan joka aamu ja joku ei voi päästää puolisoaan yksin kapakkaan

 

[ihastunut myös]

Hyvääkin voi seurata työkavereista.Itelle seurasi mies parhaasta päästä.Eikä sinne töihin seksiä mennä harrastaan . Minkä sille teet kehen töissä tutustut.Parempiko on kännissä tutustua paarissa?????

 

[Myy]

Juu on kokemusta asiasta. Seurasi 2 avioeroa ja hirveät rumat likaiset riidat. Sitä ennen melkein 3 vuotta järjestelmällistä salasuhdetta, kiihkeitä hetkiä ruokatunneilla, autopanoja, tuhansien eurojen puhelinlaskut, monta monituista kärähtämistä jne ... kaikkea mahdollista asiaan kuuluvaa mitä kuvitella saattaa.
Nyt sitten ollaan pari vuotta asuttu tän entisen rakastajani kans yhdessä ja vasta nyt alkaa tuntua että sujuu. Kaikki palaset loksahtelee paikoilleen pikku hiljaa, lapset eksät ja muukin elämä.
Mieti hyvä tyttö pari kertaa mihin ryhdyt. Vaikka en kadukkaan niin helppoa ei ole ollut.

 

[KP]

Elämä menee omia polkujaan, samoin ihmissuhteet.Moneen asiaan voi vaikuttaa, ei kaikkiin. Tyäpaikoilta ja- matkoilta on alkanut salasuhteita ja osa niistä on johtanut onnellisiin liittoihin. Mitä sitten kukakin henkisesti kestää ja minkä hinnan on valmis mistäkin maksamaan, on oma juttunsa. Monesti ne ovat lapset, jotka pinnan alla eniten kärsivät. Kyllähän omaatuntoa voi rauhoitella, että lapset selviää. Ongelmat tulevat monen kohdalla esiin vasta vuosia myöhemmin. Kaikkihan me rakkautta, ihailua ja hyväksymistä, tasapuolisesta suhteesta puhumattakaan, haluamme. Mikä on sitten oikea aika aloittaa uutta suhdetta ja päättää entistä , on jokaisen punnittava omalla kohdallaan tilanteen sellaiseksi muuttuessa. Usein vaan tuntuu siltä, että aikuisten itsekkyys ja mukavuudenhalu menevät lasten edelle.

 

[mies]

Lisääntymisvietti on niin kova: ihan verrattavissa kiimaiseen eläimeen. Mutta eläinmaailmassa ei lisääntymistä tapahdu koskaan, jos jälkeläiset ovat kykenemättömiä selviämään hengissä. Siis luonto on tässäkin asiassa viisaampi ihmistä. Eli naurettavaa olisi väittää, että me polveutuisimme eläimistä, korkeintaan jonkin mutaation kautta. Jatodennäköisesti niitä mutaatioita tapahtuu jatkuvasti, niin tyhmiä olemme..

 

[Amanda (ap)]

Niin, yhdyn KP:n kirjoitukseen. Olen pohtinut paljon juuri tuota itsekkyytta (vaikka lapsia ei ole tassa mukana). Ja sita etta meita ei ole luotu elamanmittaiseen parisuhteeseen. Sanoit hyvin etta mita kukin henkisesti kestaa ja minka hinnan on valmis maksamaan, on henkilokohtainen asia.

Olen pohtinut paljon sita miten pitkalle meidan pitaa ajatella parisuhteen parasta. Vai voisinko olla itsekas ja elaa elamaa taysilla tassa hetkessa. Kestaisinko seuraukset (vaikken jaisikaan kiinni).

Jotkut siihen pystyy, kuten eras ystavani jolla on ollut rakastaja jo kuukausien ajan. Jotkut eivat, kuten eras toinen ystavani jolla on ollut (avioliiton ulkopuolisia) suhteita, mutta joka tuntee epaonnistuneensa elamassaan.

Tuskallista.

 

[AP:lle]

Sinä itse teet ratkaisut. Et voi syyttää esim. miestäsi asioista. Jos sinä et halua pohtia syvällisesti hänen kanssaan sitä, miten suhdettanne voisi kehittää paremmaksi, niin silloin ollaankin peruskysymyksen äärellä: Haluatko yrittää yhä?

Jokaisessa ihmisessä on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Jos ei muuta, niin kyllästyminen tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Miestä vaihtamalla et siis voi millään tietää, millaisen suhteen saat vanhan tilalle? Varsinkin salasuhteissa ja puhtaissa vakiopanosuhteissa toisesta saa vain ne parhaat palat. Onko siis valmis siihen, että toiselle valehtelee ja toiselle antaa vain osan itsestään, jolloin et pysty kummallekaan antamaan itseäsi kokonaan? Pidemmän päälle raskasta henkisesti eikä ehkä aikaa olemiseen ja rentoutumiseen jää ollenkaan. Joskus rakastajan pitäminen tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ongelmat voivatkin pulpahtaa pintaan vuosien päästä epämääräisenä pahana olona, kun salailu käy sietämättömäksi.

Yleensä niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan. Voi miettiä sitäkin, olisiko omalta mieheltään valmis sietämään sitä, että ongelmien syntyessä hänelläkin tapa toimia olisi se, että aletaan vikittelemään toista naista ja etsitään mukavampaa naista, jonka kanssa on kiihkeämpää seksiä ja rennompi olla.

 

[KP]

Tiedän kaksi pariskuntaa, joissa miehet ovat tietoisia naistensa lisäsuhteesta. Joihinkin liittoihin mahtuu tämäkin, näköjään. Minusta tilanne on ihan ok, mikäli naiset antavat saman vapauden miehelleenkin. Toinen on tosin valtavan mustankipeä...
Kuitenkin, kuitenkin..mikä malli annetaan seuraavalle sukupolvelle?