S
sivusta katsoja
Vieras
Sivusta seurasin kaverini ja hänen äitinsä keskustelua.
Kyseessä oli tilanne, että kaverini pikkusisko oli muuttamassa toiselle paikkakunnalle työpaikan perässä. Tulevaan vuokra-asuntoon olisi tarvinnut maksaa kahden kuukauden vuokraa vastaava summa takuuvuokraksi. Tietenkäänhän tällä kakskymppisellä nuorella naisella ei ollut tuollaista summaa (takuuvuokra + ensimmäisen kuun vuokra yhteensä n. 1800 euroa.) Hän oli kysynyt, olisiko vanhemmilla lainata hänelle takuuvuokra ja hän kuukausittain lyhentäisi summaa heille. Vanhemmilla ei ollut koko summaa antaa, joten äiti kysyi tältä kaveriltani, että voisiko hän antaa osan summasta ja he maksaisivat hänelle sen takaisin eli sisko olisi vain vanhemmille velkaa. Kaverillani on rahatilanne normaalia parempi, (ei todellakaan tarvi laskeskella, että mihin rahat riittävät ennen seuraavaa palkkaa, vaan ylimääräistä löytyy.) Kaverillani ja hänen pikkusiskollaan on ikäeroa 8 vuotta. Ajattelin itsekseni, että tottakai hän antaa, kun kyseessä on hänen siskonsa ja itse ainakin siinä tilanteessa antaisin, kun rahaa on millä mällätä. Yllätys oli melkoinen, kun kaverini ilmoittikin äidilleen, että hän ei anna rahaa TUNTEMATTOMALLE ihmiselle! Kuuntelin tätä sananvaihtoa järkyttyneenä kaverini tunteettomuudesta! Voiko omaa siskoa sanoa tuntemattomaksi, jos ei ole viimeiseen vuoteen nähnyt kuin 4 kertaa ja silloin tällöin puhelimessa vaihtanut kuulumisia?? Ennen tätä he ovat olleet läheisiä, mutta yhteydenpito väheni, kun muuttivat eri paikkakunnille.
Mitenkö tämä siskon tilanne ratkesi? Vaikka minä en voi omilla tuloillani tai rahoillani leuhottaa, niin päätin, että voin hänelle osan takuuvuokraan antaa, kun tiesin, että saan kuitenkin vähintään kuukausittain takaisin. 600 euroa ei minusta ole niin iso summa, ainakaan tälle kaverilleni, etteikö sitä voisi antaa toiselle lainaan, kun raha meni kuitenkin hyvään tarkoitukseen.
Kyseessä oli tilanne, että kaverini pikkusisko oli muuttamassa toiselle paikkakunnalle työpaikan perässä. Tulevaan vuokra-asuntoon olisi tarvinnut maksaa kahden kuukauden vuokraa vastaava summa takuuvuokraksi. Tietenkäänhän tällä kakskymppisellä nuorella naisella ei ollut tuollaista summaa (takuuvuokra + ensimmäisen kuun vuokra yhteensä n. 1800 euroa.) Hän oli kysynyt, olisiko vanhemmilla lainata hänelle takuuvuokra ja hän kuukausittain lyhentäisi summaa heille. Vanhemmilla ei ollut koko summaa antaa, joten äiti kysyi tältä kaveriltani, että voisiko hän antaa osan summasta ja he maksaisivat hänelle sen takaisin eli sisko olisi vain vanhemmille velkaa. Kaverillani on rahatilanne normaalia parempi, (ei todellakaan tarvi laskeskella, että mihin rahat riittävät ennen seuraavaa palkkaa, vaan ylimääräistä löytyy.) Kaverillani ja hänen pikkusiskollaan on ikäeroa 8 vuotta. Ajattelin itsekseni, että tottakai hän antaa, kun kyseessä on hänen siskonsa ja itse ainakin siinä tilanteessa antaisin, kun rahaa on millä mällätä. Yllätys oli melkoinen, kun kaverini ilmoittikin äidilleen, että hän ei anna rahaa TUNTEMATTOMALLE ihmiselle! Kuuntelin tätä sananvaihtoa järkyttyneenä kaverini tunteettomuudesta! Voiko omaa siskoa sanoa tuntemattomaksi, jos ei ole viimeiseen vuoteen nähnyt kuin 4 kertaa ja silloin tällöin puhelimessa vaihtanut kuulumisia?? Ennen tätä he ovat olleet läheisiä, mutta yhteydenpito väheni, kun muuttivat eri paikkakunnille.
Mitenkö tämä siskon tilanne ratkesi? Vaikka minä en voi omilla tuloillani tai rahoillani leuhottaa, niin päätin, että voin hänelle osan takuuvuokraan antaa, kun tiesin, että saan kuitenkin vähintään kuukausittain takaisin. 600 euroa ei minusta ole niin iso summa, ainakaan tälle kaverilleni, etteikö sitä voisi antaa toiselle lainaan, kun raha meni kuitenkin hyvään tarkoitukseen.