Ikäero 3v, onko esikoisesi jatkanut hoidossa vai jäänyt kotiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mona"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä se on vanhemman viitsimisestä kiinni että pitääkö sen vanhemman kotona vai ei...
Ei lapsi tarvitse niin valtavasti virikkeitä, kun luullaan. Vähempikin riittää! Se on vanhempien laiskuutta jos pistää isomman päiväkotiin! Lähes joka paikassa vaihtoehtona on kuitenkin mm. leikkitoiminnat, seurakunnan kerhot, avoimet päiväkodit yms...
Olen ollut tutustumassa itse myös päiväkodin toimintaan ja aina välillä ihmettelen kuka joku vie vapaaehtoisesti sellaiseen paikkaan lapsiaan. Jos on töitä, sen ymmärrän, silloin on parempi viedä lapsi päiväkotiin, mutta ei kotihoitoa voita mikään!
Eikä se päiväkoti ole mikään virikkeiden taivas. Suurinosa ajasta menee odottaessa, jonottaessa, tuulikaapissa vaatteet päällä odottaessa, syödessä ja nukkuessa. Leikille on hyvin vähän aikaa.
 
meillä esikoinen oli 3v 8 kk kun vauva syntyi. esikoinen jatkaa hoidossa 3 päivää viikossa lyhyitä päiviä, lisäksi pidän ylimääräisiä vapaapäiviä. Lapsi tykkää kavereiden seurasta ja päiväkodista. Itse käytän esikoisen hoitopäivät lähinnä lepäämiseen että jaksan taas touhuta, esikoinen herää aina 6.30 eikä nuku päiväunia, vauva taas valvottaa öisin. Mies vie esikoisen aamulla hoitoon ja me jäädään vauvan kanssa nukkumaan ja haetaan esikoinen pois yleensä lounaan jälkeen.
 
Voivoi, tehdään muksuja iso liuta ja ollaan vaan se vauva -aika sen mukelon kans ja laitetaan loput hoitoon. Tehkää vain se yks muksu jos ette jaksa kahta tai kolmea yhtäaikaa hoitaa. Ymärrettävää on tietnkin, että lapsi käy kerhotoiminnan muodossa hoidossa 2-3 päviänä 2-4h mutta, että koko päivä ja alle 3v. voi hyvää päivää !!
 
Niin erilaisia me äiditkin olemme. Minä en vaan jaksa kaikkia päiviä "pelailla, askarrella tai leipoa" tai muutenkaan touhuta 3-vuotiaan juttuja. Haluan käydä kaupungilla lounailla, kahviloissa, pitkillä kävelyretkillä, tavata ystäviäni jne. ja lisäksi vauvan kanssa vauvauinnissa ja -jumpassa (sama mitä tein esikoisen kanssa). Sitten kun saan pari päivää viikossa tehdä näitä juttuja niin touhuankin jo ihan mielelläni esikoisen kanssa kaikenlaista loppuajan.

Meillä ei muuten laiteta herätyskelloa aamuvarhaiseksi vaan herätään ihan luonnollisesti puoli yhdeksän aikaan, ja lapsi menee päiväkotiin yleensä kymmeneksi.

Varmaan moni äiti haluaisi käydä kaupungilla lounailla ja kahviloissa. Kyse ei olekaan siitä mitä äiti haluaa vaan siitä mikä lapselle paras. Ja se monen lapsen kohdalla tuskin on säilytys päiväkodissa sillä aikaa kun äiti tapailee ystäviään.
 
Esikoinen jää äidin ja vauvan kanssa kotiin. Olemme hakeneet esikoiselle kerhopaikkaa kahdeksi aamupäiväksi viikossa. Seurakunnan kerhoonkin voisi vielä laittaa hakemuksen. En voisi kuvitellakaan vieväni esikoista kokopäivähoitoon ollessani itse kotona.
 
En lähtisi tuomitsemaan esikoisen kotiin ottamista päiväkodista kuin en liiemmältikään sitä, että pitää hoidossa, kun jokaisen tilanne on niin eri. Katsokaas asiaa tältä kantilta: esikoinen ton ikäinen tai nuorempikin ja vauvasta kuoriutuu huutaja (huutaa allergioitaan/koliikkia päivät ja yöt). Esikoinen on iloinen päästessään pois vauvan huudosta ja kuopus saa vähän omaa aikaa äidin kanssa. Sinulle miettijä: pidä päiväkotipaikka ja mieti ratkaisuasi vasta, kun toinen on syntynyt ja näet millainen vauva teille maailmaan putkahtaa. Voi olla hyvä antaa esikoiselle pari päivää viikossa kaveriaikaa, jos vauva ei juurikaan mahdollista huudoiltaan kavereiden näkemistä.
 
Mullahan ei edes ole lapsia, mutta kertokaa te viisaammaat:

Miten voi 3-4 vuotiasta vahingoittaa, jos hän on kahtena päivänä viikossa 5-8 tuntia päiväkodissa leikkimässä tuttujen kavereiden kanssa? Miten tämä voi vaikuttaa negatiivisesti jopa sisarussuhteen muodostumiseen (kuten osa täällä kertoo), kun kuitenkin viitenä vuorokautena viikossa on perheensä kanssa koko ajan ja noina hoitopäivinäkin illat ja yöt?
 
[QUOTE="joku";25685212]Mullahan ei edes ole lapsia, mutta kertokaa te viisaammaat:

Miten voi 3-4 vuotiasta vahingoittaa, jos hän on kahtena päivänä viikossa 5-8 tuntia päiväkodissa leikkimässä tuttujen kavereiden kanssa? Miten tämä voi vaikuttaa negatiivisesti jopa sisarussuhteen muodostumiseen (kuten osa täällä kertoo), kun kuitenkin viitenä vuorokautena viikossa on perheensä kanssa koko ajan ja noina hoitopäivinäkin illat ja yöt?[/QUOTE]

Sitten jos sulla on omia lapsia, ymmärrät ehkä paremmin... ;)

Mutta siis eihän se välttämättä ihan vahingoittamista ole, tai sitten on. Riippuu lapsesta ja hoitopaikasta. Liian usein vanhemmilla on se käsitys, että päivähoito on mukavaa ja kevyttä kavereiden kanssa leikkimistä. Niin no, koitapa itse mennä kahdeksaksi tunniksi yli 20 muun lapsen kanssa meluisaan ympäristöön, liian pieniin tiloihin ja vaihtuvien aikuisten keskelle tietoisena siitä, että äiti on vauvan kanssa kotona. Hoitopäivä on täyttä työtä lapselle, siellä pitää olla kaikki aistit valppaana koko ajan ja yrittää pärjätä ja löytää paikkansa lapsilauman keskellä.

Kavereita kun voi tavata muutenkin, esim. kerhoissa, harrastustoiminnassa tai ihan vaikka kaverin luona kyläilemällä. Tässä kohtaa mielestäni voisi harkita subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista. Sossutapaukset, masentuneet äidit ym. ovat tietenkin asia erikseen, mutta he, kenellä ei ole OIKEAA TARVETTA (tarve on sitä luokkaa, että mamma pääsee rauhassa kaupungille kahvittelemaan ;)) tulisi mielestäni rajata subjektiivisen päivähoito-oikeuden ulkopuolelle. Ihan oikeasti, SeInka ja muut virikeäidit, onko se mielestänne kunnan/kaupungin velvollisuus tarjota lapsellenne leikkipaikkaa ja sirkushuveja kahvittelunne ajaksi tilanteessa, jossa kunnat ovat todella ahtaalla päivähoitopaikkojen kanssa muutenkin? Vai pitäisikö teidän sittenkin itse hoitaa lapsenne kaverisuhteet ja "viihdyttäminen" (= normaali arki)?
 
meillä ikäeroa tulee n. 3v(n.2v9kk) ja esikoinen jää viikon päästä pois hoidosta, kun mulla alkaa äitiysloma. On mullakin sitten seuraa tosta tytöstä ja viihdyn kotona paremmin. Meilläpäin on päivähoidossa niin täyttä, että olisi mielestäni typerää pitää tyttöä hoidossa, vaikka itse olen kotona. Ja meillä on se hoitotakuusysteemi, eli 2013 elokuussa tyttö menee samaan vanhaan hoitopaikkaan.
 
Meillä ikäeroksi tulee 3v ja isompi jatkaa hoidossa noin 3pv viikossa. Meillä ei ole oikein kavereita lähellä joilla olisi saman ikäisiä lapsia eikä naapurustostakaan löydy, eli muuten ikäisensä seura jäisi vähemmälle. Kerho olisi, mutta se on paljon kauempana kuin päiväkoti enkä näe siinä järkeä että totuttelisi ensin uuteen kerhoon ja sitten kuitenkin vuoden-parin päästä takaisin päiväkotiin.

Muutenkaan meillä ei hirveesti tukiverkkoja ole - isovanhemmat ovat töissä ja/tai asuvat kauempana, ja mun mielestä lasten kanssa ei ole pakko selvitä yksin, mikä tuntuu olevan yleinen käsitys Suomessa. Ennen vanhaan asuttiin paljon läheisemmin sukulaisten yms kanssa, ja aina löytyi joku joka tarvittaessa hoiti lapsia, ei sitä ennenkään koko ajan äidit lapsiaan viihdyttäneet. Ja muualla Euroopassa on ihan normaalia että isompi sisarus jatkaa päiväkodissa nuoremman synnyttyä, yleensä juuri yllä mainitsemistani syistä. En ymmärrä, miksi täällä Suomessa on tällainen pakko-selviytyä-kotona-tai-olet-huono-äiti-mentaliteetti...
 
Yhdyn edellisen sanoihin! Jos oikeasti itse on kotona niin silloin pidetään ne kakaratkin kotona ja vapautetaan hoitopaikka sitä tarvitsevalle! Meillä ainakin on niin tiukkaa hoitopaikoista että ihan pisti kiukuttamaan kun kuulin että hoidossa maleksii neljä lasta joiden äiti on työttömänä ja viimeisillään raskaana kotona.. Itse kun olisi oikeasti töihin mentävä (yksinhuoltaja) eikä hoitopaikkaa saa niin kyllä kiukuttaa. Kyllä sinne kahvittelemaan ja muihin omiin huveihin ne lapset voi mukaan ottaa. Lapset tottuu sosiaaliseen elämään ja erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin vaan mukaan ottamalla. Joten mikä este se on lähteä kahvilaan kahden lapsen kanssa? Olisi kamalaa jos sitä itse saisi kuulla vanhempana että on työnnetty pois omien huvitusten tieltä jonnekin tarhaan. Ja näin tietty voidaan laukaista mustasukkaisuutta sitä pienempää kohtaan joka saa muutenkin melkein surutta koko äidin huomion.
 
Minun on vaikea ymmärtää näitä keskusteluita, joissa pohditaan että pärjääkö kahden lapsen kanssa kotona. Miksi ihmeessä niitä lapsia pitää tehdä, jos ei jaksa/viitsi olla niiden kanssa. Vaan esikoinen laitetaan hoitoon, jotta äiti saa vauvan kanssa touhuta kaikkea kivaa. Miltähän se esikoisesta tuntuu, kun tietää että äiti on kotona vauvan kanssa ja mut laitetaan hoitoon?? Ymmärrän kyllä, että isompi lapsi on hoidossa, jos tarvitsee tukea kehitykseen yms. tai äidillä on masennusta. Itsellä on se tilanne, että vauva syntyy toukokuussa ja esikoinen on silloin 2v8kk. Itse en ole edes miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että esikoinen jatkaisi hoidossa olemista, kun itse jään äitiyslomalle. Oma periaatteeni on, että haluan viettää aikaa lasteni kanssa ja he kyllä saavat tarvittavat virikkeet myös kotohoidossa.
 
Lapsilla ikäeroa 3v9kk ja esikoinen JÄI kotiin samalla kun ite jäin äitiyslomalle. Aloitti silloin kerhon jossa kävi 2 krt viikossa. Näin jatkettiin liki 2v, kunnes molemmat meni hoitoon. Niin ja olen yh.
 
Minun on vaikea ymmärtää näitä keskusteluita, joissa pohditaan että pärjääkö kahden lapsen kanssa kotona. Miksi ihmeessä niitä lapsia pitää tehdä, jos ei jaksa/viitsi olla niiden kanssa. Vaan esikoinen laitetaan hoitoon, jotta äiti saa vauvan kanssa touhuta kaikkea kivaa. Miltähän se esikoisesta tuntuu, kun tietää että äiti on kotona vauvan kanssa ja mut laitetaan hoitoon?? Ymmärrän kyllä, että isompi lapsi on hoidossa, jos tarvitsee tukea kehitykseen yms. tai äidillä on masennusta. Itsellä on se tilanne, että vauva syntyy toukokuussa ja esikoinen on silloin 2v8kk. Itse en ole edes miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että esikoinen jatkaisi hoidossa olemista, kun itse jään äitiyslomalle. Oma periaatteeni on, että haluan viettää aikaa lasteni kanssa ja he kyllä saavat tarvittavat virikkeet myös kotohoidossa.
Mun ei ole vaikea ymmärtää. Nykyisinhän äitiys on suorittamista ja lapsella pitää olla jatkuvasti erilaisia virikkeitä, joita aikuinen ohjaa ja tekee lapsen kanssa. Nykyisin virikkeeksi ei riitä mikään yhdessä kotiötiden puuhailu. Jos 3-vuotias kattaa äidin kanssa ruokapöytää tai asettelee astioita tiskikoneeseen, niin se ei ole virike. Virike on, jos lapsi askartelee juomalaseja tyhjistä pilttipurkeista yhdessä äidin kanssa. Siis molemmat askartelevat. Tiettyyn kellonaikaan pitää olla jumppatuokio, tiettyyn vessassa käynti, tiettyyn ulkoilu, tiettyyn satukirjan lukeminen, tiettyyn päiväunet jne. Jos vauva on vähänkin haastavampi tapaus, äiti ei voi olla 8 tuntia päivässä keskittynyt esikoiseensa.

Mutta jos unohtaa sen suorittamisen ja lapselle tarjotun ohjatun, aikataulutetun temppuratameiningin, niin arki sujuu ihan hyvin. Mun mielestä olisi hyvä muistaa, että lapsen luovuus kehittyy parhaiten, jos hänellä on välillä tyhjiä hetkiä. Hetkiä, jolloin hänen pitää keksiä itse itselleen tekemistä tai vain olla. Yhtenä päivänä näin raitiovaunussa mainostaulussa aforismin: "Lapsi elää hetkeä, aikuinen aikataulua". Ei yhtään tyhmempi aforismi.
 
[QUOTE="kotiäiti";25686171]Sitten jos sulla on omia lapsia, ymmärrät ehkä paremmin... ;)[/QUOTE]

Oliko tämä mielestäsi tarpeellinen kommentti asialliseen kysymykseeni? Ja olenko puhunut ymmärtämisestäni tai ymmärtämättömyydestäni mitään? Kiitos kuitenkin varsinaisesta vastauksesta, joka oli asiallinen.
 
[QUOTE="joku";25686718]Oliko tämä mielestäsi tarpeellinen kommentti asialliseen kysymykseeni? Ja olenko puhunut ymmärtämisestäni tai ymmärtämättömyydestäni mitään? Kiitos kuitenkin varsinaisesta vastauksesta, joka oli asiallinen.[/QUOTE]

Olet oikeassa. Anteeksi. Tuo olisi ollut ehkä asiallista ilman hymiötä, joka teki lauseesta ivallisen. Mutta siis sitä että oma lapsi kiikutetaan toisten hoidettavaksi, vaikka itse on kotona ei varmaan voi ihan täysin ymmärtää tai olla ymmärtämättä ennenkuin itsellä on se rakas lapsi siinä. Tunnesidettä on vaikea yrittää kuvailla ja niitä ratkaisuja, mitä lapsensa eteen tekee sen tunnesiteen ja rakkauden pohjalta. :)
 

Yhteistyössä